Sosiaalitieto 5-2010.pdf - Huoltaja-säätiö
Sosiaalitieto 5-2010.pdf - Huoltaja-säätiö
Sosiaalitieto 5-2010.pdf - Huoltaja-säätiö
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
dän osallisuuttaan lapsen asioiden käsittelyssä.<br />
Jotta arviointi ei olisi näennäistä eivätkä asiakkaiden<br />
kokemukset jäisi irrallisiksi, myös vanhempien<br />
on voitava osallistua arviointiin. Jos<br />
lapsen ja vanhempien näkemykset eroavat tai<br />
työntekijän näkemys poikkeaa asiakkaiden näkemyksistä,<br />
tämä tuo omat haasteensa.<br />
Palvelujen arviointia nimettömänä<br />
Yksittäisen tapaamisen tai työprosessin arvioinnin<br />
lisäksi lapsella tulisi jo lastensuojelulainkin<br />
mukaan olla mahdollisuus esittää toiveitaan<br />
työn ja palvelujen kehittämiseksi. Laki edellyttää,<br />
että ”palveluja kehitettäessä on kiinnitettävä<br />
erityistä huomiota lasten ja nuorten tarpeisiin ja<br />
toivomuksiin”. (Lsl 417/2007, 8 §)<br />
Vaikka tämä pykälä oli jo edellisessäkin lastensuojelulaissa,<br />
se on jäänyt aika vähälle huomiolle.<br />
Palvelujen arvioinnissa tavoite on laajempi<br />
kuin yksittäistä lasta ja työntekijää hyödyttävä.<br />
Tällöin palautteen antamisen menetelmäksi sopivat<br />
esimerkiksi erilaiset ryhmämuotoiset tilanteet,<br />
joissa lapset voivat antaa palautetta jollekin<br />
ulkopuoliselle taholle nimettöminä. Silloin lapsi<br />
voi etäännyttää palautteen omasta elämästään ja<br />
puhua yleisemmällä tasolla. Tässä voitaisiin hyödyntää<br />
myös internetin mahdollisuuksia.<br />
Lastensuojelun kehittämisohjelmaan liittyneessä<br />
hankkeessa Mikko Oranen keräsi lastensuojelun<br />
asiakaslapsilta fokusryhmäkeskusteluissa<br />
kokemuksia lastensuojelusta ja sen kehittämisestä.<br />
Orasen mukaan lapset arvostivat sitä, että<br />
heitä haluttiin kuulla palautteen antajina.<br />
Päinvastoin kuin usein oletetaan, lasten ja<br />
nuorten toive ei ole päästä määräämään miten<br />
toimitaan tai tekemään päätöksiä. Orasen selvitys<br />
osoittaa, että lasten itsensä mielestä päätösvalta<br />
on riippuvainen lapsen iästä ja kyvystä<br />
ymmärtää mikä hänelle on hyväksi.<br />
Työskentelylle selvät tavoitteet<br />
Lasten palautteen keräämisessä ja hyödyntämisessä<br />
on olennaisinta työntekijän lapsikäsitys<br />
eli se, näkeekö hän lapsen kanssa tehtävän<br />
arvioinnin merkityksellisenä tai ylipäätään tarpeellisena.<br />
Jos työntekijä epäilee lapsen kyvykkyyttä<br />
arvioida työskentelyä, voi palautteen kysyminen<br />
tuntua teennäiseltä, turhalta tai jopa<br />
mahdottomalta.<br />
Palautteen keräämiseen liittyy samantapaisia<br />
kysymyksiä kuin uusien työmenetelmien käyttöönottoon<br />
muutenkin. Työntekijän on oltava<br />
”sinut” työmenetelmän tai välineen kanssa, jotta<br />
sen käyttö tuntuisi itselle luontevalta. Joskus välineen<br />
toimivuus yllättää työntekijän, vaikka hän<br />
olisikin suhtautunut siihen alun perin epäilevästi.<br />
Jotta palautteen kerääminen ei jäisi irralliseksi<br />
ja merkityksettömäksi, työskentelyn tulisi olla<br />
tavoitteellista ja suunnitelmallista. Arviointia<br />
ei voi tehdä, jos ei ole selkeästi määriteltyjä tavoitteita.<br />
Miten lapsi voisi arvioida työskentelyn<br />
onnistumista, jos hän ei tiedä niitä tavoitteita,<br />
joihin on pyritty?<br />
Tavoitteiden konkretisoimisessa riittää varmasti<br />
haastetta niin yksittäiselle työntekijälle<br />
kuin lastensuojelua toteuttaville organisaatioillekin.<br />
Kun kehitetään erilaisia palautteen keruun<br />
menetelmiä, on otettava huomioon lapsen ikä<br />
ja kielellinen käsityskyky. Pienen lapsen ajattelu<br />
on konkreettista ja hän tulkitsee käsitteet ja<br />
kysymykset kirjaimellisesti. Myöhemmin lapsi<br />
hallitsee myös abstraktimpaa ajattelua ja aikaulottuvuuksia.<br />
Ei siis riitä, että työntekijä selittää<br />
asian omasta mielestään ymmärrettävästi. Hänen<br />
on varmistettava, miten lapsi on selityksen<br />
ymmärtänyt.<br />
Kielellisten kysymysten lisäksi on tärkeää<br />
huomioida aikuisen ja lapsen valtaero ja eri-<br />
arvoisuus. Aikuislähtöisessä työskentelykulttuurissa<br />
työntekijä voi sortua tiedostamattaan<br />
johdatteluun ja tulkintaan. Lapsella taas voi olla<br />
tarve miellyttää ja myötäillä aikuisia tai hän voi<br />
pelätä vastauksen olevan aikuisen mielestä väärä.<br />
Näistä asioista on hyvä olla tietoinen, mutta<br />
niiden takia ei kuitenkaan kannata jättää kysymättä<br />
lapsen kokemusta ja siten ohittaa lapsi.<br />
otammeko palautteen vakavasti?<br />
Työntekijän on pohdittava myös sitä, miten<br />
suhtautua lapsen palautteeseen, jos tämä ei ole<br />
esimerkiksi täyttänyt palautelomaketta aikuisen<br />
näkökulmasta oikeaoppisesti. Onko lomake<br />
huono, jos lapsi haluaa kirjoittaa siihen jotain<br />
ihan muuta tai vaikka piirtää itselleen tärkeän<br />
asian? Onko meillä silloin oikeus ohittaa lapsen<br />
palaute turhana?<br />
Kysymys liittyy lapsen tiedon luonteeseen. Mikä<br />
on oikeaa tietoa? Arvostammeko lapsen tietoa<br />
sellaisenaan vai vasta sitten, jos se täyttää aikuisen<br />
määrittelemät kriteerit? Toisaalta on mietittävä,<br />
onko palautteen keräämisen tapa sopiva, jos lapsi<br />
ei ymmärrä, mitä aikuinen häneltä kysyy.<br />
Palautteen keruuta ja arviointia ei voi irrottaa<br />
muusta lapsen kanssa ja lapsen hyväksi tehtävästä<br />
työstä. Niin työskentelyä kuin lastensuojelun<br />
kehittämistäkin tulisi tarkastella ensisijaisesti<br />
siitä näkökulmasta hyödyttääkö se lasta ja<br />
hänen perhettään.<br />
Ei ole tarkoituksenmukaista eikä eettisesti<br />
perusteltua kerätä lapselta tietoa, jos sitä ei aiota<br />
oikeasti hyödyntää. Mitä siis teemme lapsilta<br />
saatavalla tiedolla? Olemmeko oikeasti valmiita<br />
muuttamaan työkäytäntöjä, jos asiakkaamme<br />
kokevat ne toimimattomiksi tai turhauttaviksi? <br />
sosiaalitieto 5 I10 23
Change language