anna jensen älä jätä mua lähiöön v3 (B6).indd - Aaltodoc

2
u r b a a n i
(epä)järjeStyS
Kaiken jäsentäminen, lokeroiminen ja nimeäminen on kuitenkin vaikeaa.
Aina on variaatiota. Aina löytyy joku, joka pyrkii pysymään laidalla
tai poistumaan lopullisesti ja erottumaan tahattomasti tai tahallaan massasta.
Ajoittain purkautuva levottomuus on näkyvää. Skinit jotka järjestävät
joukkotappeluita, kylpyhuoneessa verilammikossa kuolleena makaava
kaverin isä, jatkuva moottoripyörien melu, rusettipäinen vanha mies joka
hameessaan kävelee joka päivä mäkeä alas ja ylös, koulun viereisellä kalliolla
runkkaava puolialaston sekakäyttäjä. Nämä kaikki kuitenkin ovat
jo stereotyyppejä, määritelmien kautta haltuunotettuja hahmoja, joiden
uhkaavuutta määritelmät hälventävät. Nimetyt ilmiöt voivat ahdistaa ja
pelottaa, mutta niille on selitys ja ne on mahdollista asettaa järjellisesti ajateltaviin
raameihin. Epämääräistä kammontunnetta synnyttävä outo puolestaan
pakenee järjellistä määrittelyä eikä ole selitettävissä.
Mitä sitten tapahtuu siellä, missä (stereo)tyypittäminen ei onnistu, missä
kuvataan kuvaamiskelvotonta, sellaista, mikä on rajoilla, eikä alistu
ja asetu käsitettäväksi? Kohdat, joissa rajanylityksiä tapahtuu ovat representatiivisesti
ambivalentteja. Uhkaavuus ja järjettömyys eivät tarvitse
ilmetäkseen representaatiota uhkaavasta tai järjettömästä. Kysymys on pikemminkin
tyylillisestä valinnasta, ei symbolista, metaforasta tai suorasta
13