anna jensen älä jätä mua lähiöön v3 (B6).indd - Aaltodoc
anna jensen älä jätä mua lähiöön v3 (B6).indd - Aaltodoc
anna jensen älä jätä mua lähiöön v3 (B6).indd - Aaltodoc
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
ajelehtia, vääristyä ja liukua (Hall 1999, 210). Ajan myötä tiukasti kiinnittyneet<br />
merkitykset muuttavat muotoaan, vääristyvät ja mahdollisesti<br />
muuttuvat jopa tunnistamattomiksi. Kulttuurin muuttuessa merkitykset<br />
muuttuvat. Eri paikoissa eri asioita tulkitaan eri tavoin.<br />
Ero toiseen ja ero epäjärjestykseen, ero ulkoiseen ja muodottomaan on<br />
symbolisen järjestyksen ja identiteetin k<strong>anna</strong>lta merkittävä. Todellisten<br />
rajojen puuttuessa ja epävakaiden kategorioiden kohdalla stereotyyppien<br />
merkitys korostuu: ”Stereotyyppien rooli on tehdä näkymättömästä näkyvää,<br />
niin että se ei pääse huomaamatta hiipimään kimppuumme” (Dyer<br />
2002, 53). Stereotyyppien avulla nimeämme uhkaavan, <strong>anna</strong>mme sille<br />
tuttuja ominaisuuksia. Nimeämisen kautta asia muuttuu käsiteltäväksi ja<br />
vähemmän uhkaavaksi. Samalla uhkaavuuden tuntu liittyy näiden rajojen<br />
keinotekoisuuteen; rajojen ja muodon keinotekoisuuden ja väliaikaisuuden,<br />
niiden epästabiiliuden tunnistaminen johtaa havaintoon, että näkyväksi<br />
esiin piirtynyt saattaakin olla vain harhaa. Ja koska sen muoto voi<br />
muuttua ja jää kuitenkin piiloon, saattaa se sittenkin hiipiä kimppuumme.<br />
Puhumattakaan kaikesta siitä, mikä tämän esiin kirjoitetun muodon<br />
taakse on jäänyt vaanimaan, muodottomana ja kurittomana.<br />
Ero on olennainen osa kulttuurista olemista. ”Kun erot alkavat heilua,<br />
kulttuurisessa järjestyksessä ei ole enää mitään vakaata ja kaikki paikat<br />
vaihtuvat lakkaamatta” (Girard 2004, 211). Julia Kristevan mukaan lapsi<br />
astuu kulttuuriin, semioottisesta symboliseen, nimenomaan menettäessään<br />
symbioottisen suhteen äitiinsä ja siirtyessään symboliseen kielen<br />
ja kulttuurin piiriin. Psyyke ja identiteetti rakentuvat tämän eron (ja sitä<br />
mahdollisesti seuraavan melankolian) ympärille. Toinen, ei-minä ja tietoisuus<br />
toisesta rakentavat oman itsen rajoja ja erityisyyttä.<br />
Toisaalta jos olemassaoloa ajatellaan heideggeriläisittäin jokapäiväisenä<br />
keskenäänolemisena, muista riippuvaisena olemisena, voi jokainen toinen edustaa<br />
toista. Olemasaolon maailma jaetaan aina Toisten kanssa, olemassaolon<br />
27
Change language