anna jensen älä jätä mua lähiöön v3 (B6).indd - Aaltodoc

9
ääni
”On olemassa kuvittelukykyyn vetoavaa musiikkia, jonka tehtävänä on va-
kuuttaa ja muodostaa sitä kuunteleva subjekti (Olisiko musiikki vaarallista
– vanhan platonisen idean mukaisesti? Olisiko musiikki tie nautintoon (jouissance)
ja [itsen] menettämiseen kuten lukuisat etnografiset ja populaarit
esimerkit vaikuttavat osoittavan?) ja tämä mielikuvitukseen vetoava tulee kieleen
adjektiivin myötä.” 12
Heidegger näkee kuulemisen ylipäätään liittyvän ymmärtämiseen: ”Ensi
sijassa” emme ikinä kuule hälyä tai äänien kompleksia, vaan narisevat vaunut tai
moottoripyörän. ”Pelkän melun” ”kuulemiseen” tarvitaan jo paljon sukkelampaa
ja monimutkaisempaa asennoitumista. (2001. 209). Melu on järjestyksen
ulkopuolella, hysteeristä, vierasta päivälle ja tuottavalle, organisoituneelle
tasapainon ja harmonian yhteiskunnalle. Deleuzen voi nähdä ajattelevan
tätä jollakin tapaa rytmille olemuksellisena, rytmien ykseyden
linkittyessä kaaokseen ja väkivaltaan. Rytmien ykseyttä voidaan hakea
12 There is an imaginary in music whose function is to reassure, to constitute the subject
hearing it (would it be that music is dangerous – the old platonic idea? that music is an access
to jouissance, to loss, as numerous ethnographic and popular examples would tend to
show?) and this imaginary immediatly comes to language via adjective. (Barthes 1977. 181.
Käännösapuna Maija Korhonen)
49