anna jensen älä jätä mua lähiöön v3 (B6).indd - Aaltodoc

Lähiöitä määrittää pyrkimys päästä pois niistä. Lähiökodeissa paras myyntivaltti
on hyvät liikenneyhteydet. Osta tämä koti, täältä pääset helposti
ja nopeasti pois. Lähiöt luotiin idylleiksi, joissa on palveluita ja luontoa.
Nyt tärkeintä on se, että lähiö luo taloudelliset ja maantieteelliset puitteet
näiden saavuttamiseksi. Pitää päästä kauppakeskuksiin, elokuviin, pitää
olla mökki, pitää päästä nauttimaan eräelämästä ja luonnosta, pitää päästä
lomalle, pitää päästä pois.
Kirjoittaessani lähiöstä kirjoitan kuvitteellisesta paikasta, joka voisi yhtä
hyvin olla kaupunki, esikaupunki, koulu, vankila, kylä tai maaseutua. Se
on paikka, jossa tapahtuu, mutta jossa kaikki tapahtuva ei ole näkyvää eikä
paikannettavissa. Tai sitten kaikki on niin paljaasti näkyvillä, ettei sitä halua
nähdä. Silti lähiö on tärkeä, se on jotakin jota on pyritty strukturoimaan,
jossa on tavoiteltu hallintaa, mutta jossa hallinta rakoilee monin eri
tavoin yksilötasolta rakenteelliseen. ”Lähiö” ei ole kaukana maailmalla sijaitseva
toistuvasti tulipaloissa tuhoutuva getto, eikä se ole uinuva omakotialue,
jossa jokaisessa toisensa kaltaisessa talossa asuu toisiaan muistuttava
perhe, joka ympäröi itsensä samanlaisella esineistöllä.
Lähiö on modernistinen utopia, jossa linjakkaat betonirakennukset kohoavat
kallioisen metsän keskeltä synnyttäen ambivalenssin tilan. Modernismi
metsässä. Kukapa sieltä ei haluaisi pois. Lähiö on lapsuuteni Soukka,
harmaata betonia, Valintatalo, kirjasto, leikkipuistot, huonot opettajat,
joita pahoinpideltiin kesken tuntien, kevätjuhlat, kukkivat pihlajat, itsemurhat,
urheilukentät. Se on ihan mikä tahansa lähiö, ne kaikki eikä
mikään niistä. Se on paikka, jossa onni on yhtälailla alati läsnä kuin kammottava,
ja syntyy samoista aineksista, illuusioista ja todellisuudesta.
Lähiöissä (tai ehkä ihmisten täyttämissä tiloissa ylipäätään) on jotakin epämääräisen
kammottavaa. Jotakin, jota ei voi osoittaa sormella eikä nimetä,
mutta jonka intuitiivisesti tunnistaa. Lähiöitä ympäröi utu, blanchotlainen
hämäryys, josta kirjoittaminen on haaste, samoin kuin sen esittäminen
9