Muutoksen mestarit - HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu

More documents

Recommendations

Info

Suvaitsemattomuus ja stressi tuhovat luovuuden Ihminen on luonnostaan luova ja uusista asioista kiinnostunut. Luovuus kukoistaa tällä hetkellä pitkissä ja puisevissa puheissa, mutta se elää kaikissa. Säveltäjien, ohjaajien ja muotoilijoiden lisäksi myös putkimiehissä. ”Aina ei tarvitse eikä pidä olla menossa tai tulossa tai käytettävissä” TEKSTI ANNA I. MAURY Kirjoittaja on HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun opiskelija viestinnän koulutusohjelmassa. Kuvittele putkimies. Tavallinen putkimies, joka kutsuttuna saapuu kulloiseenkin kotiin, missionaan korjata paukkuvat putket tai tukkoiset viemärit. Siinä on rinsseliä ja rensseliä, putkenpätkää ja jakoavainta, kiristintä ja kalkutinta levällään kylppärin lattialla. Eikä mene kuin hetki, ja taas vetää! ”Teknistä osaamista tarvitaan ihan käytännön työssä, noita putkistoja rakennellessa. Kokonaisuuden pitää olla toimiva ja kaiken pitää mahtua paikoilleen. Jotta työ näyttää hyvälle, tarvitaan myös tietynlaista visuaalista silmää. Kyllä tähän kaikkeen luovuutta tarvitaan, kertoo putkimies ja yrittäjä”, Jouni Heinonen työstään. Kasvatustieteen tohtorin ja luovuustutkijan Jussi T. Kosken sekä TV-tuotantoyhtiö Broadcastersin perustajan Saku Tuomisen kirjassa ”Kuinka ideat syntyvät?” luovuus on tiivistetyssä muodossa uusia ideoita tuottavaa ajattelua. Kirjassa poditaan luovaa ajattelua ja kaksikko antaa neuvoja siihen, miten omaa, ihan arkipäiväistäkin luovuutta voi ruokkia. Luovuudella kun tuppaa olemaan elämänlaatua kovastikin parantava vaikutus. Kyseenalaistamalla asioita, unohtamalla vanhat ”kun näin on aina tehty” –säännöt ja katsomalla asioista pintaa syvemmälle, voi löytää yllättäviäkin ideoita ja ratkaisuja vaikkapa jokapäiväisen elämän helpottamiseksi. Sehän nyt ei olisi yhtään pahitteeksi, varsinkin kun meiltä kaikilta jatkuvasti vaaditaan lisää, enemmän ja tehokkaammin ihan kyllästymiseen ja loppuunpalamiseen asti. Helvetinmoinen kiire, aina Kiirestä on paradoksaalisesti päässyt muodostumaan tietynlainen tehokkaan ja hyvän kansalaisen mittari. Täysi kalenteri ja paikasta toiseen juokseminen tuli perseessä tarkoittaa, että ihminen on kovin aikaansaava. Kiirestä kehuskellaan. ”On sääli, että ihmisiä mitataan sillä, kuinka kiireisiä he ovat. Siinä unohtuvat sisältö ja ajatukset”, sanoo teatteri-ohjaaja Seppo-Ilmari Siitonen. ”Pitäisi muistaa että ihminen tarvitsee hiljaisuutta ja pysähtymistä. Kelailua ja asioiden reflektointia, tutkiskelua. Niihin pitää olla aikaa ja rauhaa”, hän jatkaa. Luovuus tarvitseekin riitävän määrän aikalisää, laiskottelua. Kiire ja stressi tappavat luovuuden. Kaisa Barkman mediatoimisto Happi Mindsharesta on sitä mieltä, että kyetäkseen olemaan luova millään tasolla, työntekijä tarvitsee tarpeeksi aikaa ja inspiroivan työympäristön. Hän muistuttaa tosin, että luovuus tarkoittaa myös ahkeruutta. ”Ei pelkällä sohvalla makaamisella ja kattoon syljeksimällä viinilasi kädessä saa mitään aikaan, luovaa tai muutakaan.” Happi on julistautunut valtakunnan ensimmäiseksi luovaksi mediatoimistoksi. Luovaa ajankäyttöä ja stressinhallintaa Luovat ihmiset muistavat, että ei sitä kaikkea aina jaksa eikä ehdi, pitää levätkin välillä. He priorisoivat aikansa. ”Aika on meidän maailmamme ainoa todella uusiutumaton luonnonvara”, muistuttaa Crelecokoulutusyrityksessään toimiva Jussi T. Koski kahvikupin äärellä. Tiimalasia vaikka kuinka kääntelisi, aika kuluu silti ja vuorokaudessa on yhä 24 tuntia. Mutta mitä jos tuntuu, että se ei riitä? Kun pitää käydä töissä, ja on asuntolainaa, ja koira pitää ruokkia ja ehdittävä salsa-tunneille ja korjata hajonnut vessan hana ja soittaa mummille ja samalla tehdä rästiin jääneitä töitä ja ties mitä kaikkea. Kosken mukaan suuria ongelmia syntyykin siitä, että arjen agendalla on yksinkertaisesti liikaa asioita, jotka repivät ihmistä joka suuntaan. Meidän tulisikin hänen mukaansa kaikkien löytää se oma juttu, johon voisimme keskittyä ja jossa voisimme kehittyä. Työyhteisössä se voi tarkoittaa esimerkiksi järkevämpää työnjakoa, arjessa ajan priorisointia ja ihan yleisellä tasolla ajan rajallisuuden hyväksymistä. Luovat ihmiset käyttävätkin aikaansa tehokkaasti, suhtautuvat siihen kunnioittavasti ja myös ottavat itselleen oman aikansa. Aina ei tarvitse eikä pidä olla menossa tai tulossa tai käytettävissä. ”Luovat ihmiset ovat innostuneita ja energisiä, mutta he osaavat pitää tietyt rajat, ja harvemmin polttavat itsensä loppuun. He ehkäisevät ja hallitsevat stressiä muistamalla, että kapasiteetti ja aika ovat rajallisia”, Koski jatkaa. 34
Kun jokainen on enemmän tai vähemmän yliverkostoitunut ja infoähkyn kourissa nimenomaan olennaiseen keskittyminen helposti unohtuu. Tai siihen ei ole yksinkertaisesti mahdollisuuksia. Esimerkkinä yhteiskunnan tehottomasta ajankäytöstä ja ihmisten resurssien hukkaamisesta Koski heittää terveyskeskusjonot. ”Onhan se nyt kovin tehotonta toimintaa seisottaa ihmisiä terveyskeskuksissa puolipäivää tuskailemassa, kun he voisivat sen ajan käyttää paljon mielekkäämminkin”, Koski kuittaa. Päähän potkitut pienet ja huonot ideat Tarvitaan siis aikaa, miettimistä ja työtä. Sieltä ne uudet loistavat ideat sitten tulevat, noin vain. Ei ihan. Sillä yhtä hyvää ideaa varten yleensä tarvitaan kourallinen, tai ehkä isokin kasa, huonompia myös. Luovassa ajattelussa, ideoinnissa, tämä on tärkeää muistaa. Määrä tarkoittaa tässä tapauksessa lopulta laatua, mitä enemmän on ideoita, minkätasoisia tahansa, sen todennäköisempää on, että jokin niistä on myös hyvä. Pieniä ideoita ja ajatuksia ei myöskään kannata väheksyä. ”Pienet ideat ovat todella tärkeitä, niitä tarvitaan paljon, jotta suuret ideat mahdollistuisivat. Tämä tarkoittaa, että aina ei kannata metsästää vain sitä suurinta vaan muistaa antaa merkitys myös pienemmille”, Koski muistuttaa ja antaa esimerkin kahvilabisneksestä. Kahvilakulttuuri koki huikean muutoksen 90-luvun puolessa välissä, eikä se johtunut mistään tajuntaaräjäyttävästä mega-innovaatiosta. Joku keksi niinkin pienen asian kuin erikokoisten take-away –kuppien kansien kokojen yhdenmukaistamisen. Tämä mullisti alaa, koska työstä kahvilassa tuli sujuvampaa, kun ei tarvinnut aina etsiä oikean kokoisia kansia kuhunkin kuppiin, varastointi yksinkertaistui ja asiakaspalvelu nopeutui. Laadullisesti tämä tarkoitti enemmän aikaa palvella asiakasta ja kehittyä. Pikku juttu. Niinpä, mutta sitäkin arvokkaampi. Pienet ja vähäpätöisiltä tuntuvat asiat saattavat tehdä omasta elämästäkin parempaa, ja silloin voidaankin puhua ”arjen luovuudesta”. Siitä puhutaan muiden asioiden ohessa myös viime syksynä valmistuneessa hallitusohjelmaan sisältyvässä luovuusstrategiassa. Luovan arjen merkitystä ja mukana oloa strategiassa on korostanut työtä luotsannut opetusministeriön erkoissuunnittelija Esa Pirnes kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osalta. Myös ohjaaja Siitonen näkee arkisen luovuuden laajassa mittakaavassa. ”Arjen luovuus tulee esille siinä, millaiseksi muokkaa omaa ympäristöään ja millaista sisältöä luo elämäänsä. Sisältö voi muodostua pienistä asioista, ihmisten kohtaamisista, jaetuista tunteista, ruuanlaitosta tai vaikka sisustamisesta. Pääajatuksena on, että jokainen ihminen on vastuussa omasta elämästään ja siitä, millaiseksi se muodostuu.” Jokainen ihminen on siis itsensä herra ja kuningas. Välillä se saattaa olla kyllä aika vaikeaa. Ajatellaanpa vaikka kaikkea sitä valtaa, jota muilla ihmisillä on yksilön elämään, kuten opettajia. Homo ludeNs koulunpenkillä Vanhempien lisäksi juuri opettajat ovat niitä henkilöitä, joiden kautta lapsen minä ja käsitys maailmasta kehittyy. Ja lapsista kasvaa aikuisia. ”Yleisesti koulujärjestelmä on aika tasapäistävä”, myöntää Helsingin Rudolf Steinerkoulun rehtori Meri Arni-Kauttu. Hänen mukaansa leikin osuutta pitäsi enemmän korostaa oppimisessa, koska se tutkitusti valmistaa yksilöä luovaan ongelmanratkaisuun, joka on todella tärkeä osa ihmisen identtitettiä ja selviämistä jokapäiväisestä elämästä. Hän nostaa esiin Homo ludensin, leikkivän ihmisen. Arni-Kauttu on huolissaan siitä, miten vähän lapset oikeasti leikkivät enää. ”Leikki ja lapsuus kuuluvat vahvasti yhteen. Liikaa keskitytään ns. hyötyaineisiin ja suorittamiseen, ja lapsuus, lapsena olo ja leikki jäävät varjoon.” Hän haluaisi turvata lapselle kasvurauhan, antaa mahdollisuuden omaan kehitysrytmiin, joka mahdollistaa myös yksilön luovuuden esiintuloa. Opettajat käyttävät suurta valtaa, he ovat niitä henkilöitä, jotka voivat edesauttaa nuoren mielen kehittymistä luovaan suuntaan tai tukahduttaa sen. Esa Pirnes ei halua olla koulun luovuuden arvioinnissa mustavalkoinen. ”On vaikea yksiselitteisesti sanoa, onko peruskoulu tällä hetkellä luovuuteen kannustava vai ei. Kouluissa on hyvin monenlaista toimintaa ja monenlaisia opettajia ja siksi käytössä on varmasti sekä hyvinkin luovia toimintatapoja, että kovin vanhakantaisia.” Hänkin myöntää tosin että kehitettävää on varmasti paljon, eikä pienin ongelma varmasti ole kasvavat ryhmäkoot. Jussi T. Koski on samoilla linjoilla. ”Opetuksessa pitäisi ottaa käyttöön pienemmät luokat ja koulujen oppiaineiden tulisi keskittyä tehtäväänsä, antamaan lapsille erilaisia tapoja jäsentää maailmaa. Opetuksen laadussa ydinkysymyksinä ovat varmastikin herkistyminen pienten lasten eroihin ja lasten ohjaaminen itsenäisiksi, ajatteleviksi yksilöiksi”, hän sanoo. Opettamisesta on myös kokemusta säveltäjä Eero Hämeenniemellä. Hän opettaa oman sävellystyönsä ohella Sibelius-Akatemiassa säveltämistä. ”Omassa opetustyössäni yritän antaa oppilaalle mahdollisuuden kehittyä itsensälaiseksi, keskustelemalla ja konkreettisesti opastamalla. Oppilasta täytyy rohkaista.” Hän sanoo luovuuden opettamisen toiselle ihmiselle olevan kyllä joskus aika haastavaa. ”Kun ei sitä luovuutta voi opettaja komentaa!” Luova johtaja tekee tulosta Toinen ryhmä, jolla on yleensä valtaa toisten elämään, ovat johtajat. Kaikenlaiset johtajat, suurissa tai pienissä yrityksissä ja työyhteisöissä antavat hyvin pitkälti raamit siihen, onko työnteko mielekästä ja määrittävät, kuinka paljon ihminen voi käyttää luovaa ajattelua omassa työssään. ”Suomalaisten yritysten pitäisi enemmän oppia käyttämään luovuutta hyväkseen, esimerkiksi avoimuus ja avoin johtaminen on luovuuden esilletulossa ehdoton edellytys. Yrityksissä ja johtamisessa tarvitaan yhä enemmän sellaista mukaansa tempaavaa voimaa”, muotoilija Jukka Korpihete kiteyttää. Korpihete on tehnyt yhteistyötä lukuisten yritysten kanssa, niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Hänen kokemuksensa mukaan kotimaassa ollaan onneksi johtotasollakin avoimuudessa huomatavasti edellä toista EU-maata Italiaa, jossa toiminta on hänen mielestään jähmeää. ”Suomessa periatteessa kuka tahansa voi katsoa jonkun yrityksen johtajan numeron vaikka internetistä ja soittaa sille suoraan. Johtaja on ehkä juuri silloin mökillään, mutta vastaa silti.” Toisaalta Korpihete arvostelee suomalaista työilmapiiriä samasta aiheesta. Hänen mukaansa suomalainen kritiikin kulttuuri on suorastaan sairaan huono. Hän kertoo esimerkin, jossa ylemmältä taholta annetaan työntekijälle palautetta, eikä valttämättä ihan kaikkein parasta sellaista. Kertomatta omaa mielipidettään asiasta tai omaa näkökantaansa työntekijä luikkii häntä koipien välissä kulman kuppilaan ja tilittää sitten siellä. Toisen osapuolen ajatukset eivät siis koskaan kantaudu johdon korviin. Miksi näin joskus on? ”Ehkä se johtuu pelosta, työpaikkojen epävarmuudesta”, Korpihete arvelee. Niin, pelko siitä, että jos avaa suunsa ja kertoo omat mielipiteensä työntekijänä, niin saa heti kenkää tai ainakin huomattavaa kyräilyä osakseen, saattaa olla aiheellinen. Hyvä johtaja voi vaikuttaa tähän kannustamalla alaisiaan avoimuuteen ja mielipiteiden vaihtoon. Ja työympäristössä, jossa vuorovaikutus on olennainen osa työntekoa ja puhumiseen ja ideoiden esille tuomiseen kannustetaan, on huomattavasti paremmat mahdollisuudet luovuuden lisääntymiseen. Sitä kautta taas yrityksessä päästään helpommin kiinni uusiin innovaatioihin ja tuloskin mitä luultavammin paranee. TIEKE:n, eli tietoyhteiskunna kehittäimiskeskuksen johtaja Kirsti Timperi allekirjoittaa omalta osaltaan luovuuden ja innovatiivisuuden tarpeen. ”Suomessa toimivat organisaatiot eivät voi pärjätä kansainvälisessä kilpailussa ainoastaan alhaisten kustannusten ja hintojen avulla vaan niiden pitää pystyä tarjoamaan asiakkailleen kilpailijoita parempaa lisäarvoa. Tämän toteuttamisessa tarvitaan innovatiivisia työntekijöitä, mutta se asettaa myös suuren haasteen toimintaympäristön ja johtamisen innovatiivisuudelle.” 36
Page 1 and 2: JOKO TUNNET MEREN TUOKSUN? Katkaise
Page 3 and 4: PÄ ÄKIRJ O I T US Julkaisija Pä
Page 5 and 6: HA A STAT TELU ”Mistään ei rang
Page 7 and 8: TEKSTI ELINA OKSANEN-YLIKOSKI Kirjo
Page 9 and 10: Hospitality is all about selling fa
Page 11 and 12: Miten arvioida koulutuksen vaikutta
Page 13 and 14: Irti arjesta www.eckeroline.fi Luon
Page 15 and 16: Improving Quality with an Internati
Page 17: O PINNÄY T E T YÖ TEKSTI RISTO KA
Page 21 and 22: TEKSTI LIISA ROHWEDER, KTT Kirjoitt

Muutoksen mestarit - HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?