3 06 Vilkku - Tampereen kaupunki

vi kku
Tampereen kaupungin henkilöstölehti
20
TEKSTI Jaana Kalliomäki
KUVAT Anna Byckling
Annika Suvanto on Tampereen kaupungin
Auto- ja konekeskuksen uusi maanrakennuskoneenkuljettaja,
joka saa jopa 52
tonnia painavat työkoneet tottelemaan itseään
kevyesti.
Suvanto työskenteli peruskoulun jälkeen
leipomossa ja hoitoalalla, opiskeli manuaalikoneistajaksi
ja vaihtoi myöhemmin elektroniikkateollisuuteen.
Hän jäi kolme kertaa työttömäksi,
kun työt siirtyivät Kaukoitään.
– Olen ajatellut, että maanrakennusta
ei voi viedä Kiinaan. Ojia kaivetaan ja taloja
rakennetaan vielä onneksi Suomessa, hän
hymähtää.
Suvanto valmistui yhdeksän kuukauden
maanrakennuskoneenkuljettajan kurssilta viime
tammikuussa ainoana naisena. Suvanto
oppi kurssilla käyttämään kaivinkoneita, traktorikaivuria,
pyöräkuormaajaa ja dumpperia.
Hän opiskeli myös laitteiden tekniikkaa maanrakennustekniikan
ohella.
Työharjoittelun Suvanto urakoi Tampereen
kaupungin viheryksikön mukana. Työsuhde
kaupungilla jatkui, sillä molemmat osapuolet
olivat tyytyväisiä. Helmikuusta alkaen
31-vuotias Suvanto on kuulunut vakituisena
AKK:n väkeen.
– Ensimmäinen työpaikka, jonne ei aamuisin
harmita lähteä! Joka päivä oppii jotakin,
ja jokainen päivä on erilainen. Kaikki
on uutta ja jännittävää, onhan minulla vielä
paljon oppimista. En ole vielä valmis, hän
toppuuttelee.
Ei mikään miesten homma
Huhtikuussa Suvannon ensimmäinen työviikko
alkoi aamuvuorossa putki- ja kaapelityömaalla
Lielahdessa. Edellisellä viikolla hän ohjasi
jä reää jyrää Koukkujärven jätteenkäsittelykeskuksessa.
Hän on ehtinyt myös kaivaa tien
pohjaa Muotialassa ja osallistua kaukolämpötöihin
Hervannassa.
Suvanto on kotiutunut uuteen, melko miehiseen
työympäristöönsä mainiosti.
– Tämä on ensimmäinen työpaikka, jonne
ei aamuisin harmita lähteä, kertoo Annika
Suvanto Tampereen kaupungin Auto- ja
konekeskuksesta. Vapaa-aikanaan hän kutoo,
rullaluistelee ja remontoi perheen kanssa
hiljattain ostamaansa omakotitaloa.
Annika
ajaa
järeitä
koneita
Annika Suvanto kertoo, ettei maanrakennuskoneenkuljettajan työ ole fyysisesti raskasta,
mutta se vaatii tarkkuutta, rauhallisuutta ja näkemystä siitä, mitä tekee.
– Minut on otettu hyvin vastaan. Kaikki
ovat mukavia ja avuliaita.
Suvanto oikaisee käsityksen ammatistaan,
joka muka edellyttäisi miehisiä ominaisuuksia.
– Ei tässä tarvita voimaa, kuten ehkä
ennen, jolloin koneeseen piti kuljettajan itse
vaihtaa painavia osia. Olen kotoisin kaivoskaupungista,
Paraisilta ja minulla on useita
tuttuja ja sukulaisia, jotka tekevät tällaista
työtä, Suvanto selventää uravalintaansa.
– Miesten huumori ja jutut ovat kyllä vähän
erilaisia. Kovin herkkä ei saa olla, hän
naurahtaa.
Naiset rohkeasti mukaan!
– Työni vaatii tarkkuutta. Käsien ja jalkojen
tulee ”pelata yhteen”.
– Tässä täytyy olla oikea asenne ja näkemys
siitä, mitä tekee. Työturvallisuus on
tärkeää, kun työskennellään isoilla koneilla
ihmisten keskellä. Myös ympäristö pitää huomioida
ja tietää, miten toimitaan esimerkiksi
öljyvuodon sattuessa.
– Huonoja puolia ovat välillä kylmyys,
märkyys ja kelit. Kylmyyteen ja sateeseen voi
kuitenkin itse vaikuttaa pukeutumisella. Eikä
palkka ole loistava, mutta ei huonoimmastakaan
päästä.
Varsinkin uudet uljaat koneet vaativat
elektroniikan, mittarien ja nippelien tuntemusta.
Ajoon lähtiessä kuljettaja tarkistaa, että
kaikki on kunnossa. Huolto- ja korjaustöihin
ei kuljettajan, laitteiden rasvausta sekä öljyjen
ja nesteiden tarkistusta lukuun ottamatta,
tarvitse ryhtyä itse. Niitä varten kaupungilla on
omat ammattilaisensa.
Suvanto kannustaa naisia rohkeasti alalle.
Hän arvelee, että heidän kiinnostustaan jarruttaa
turha luulo työn raskaudesta.
– Olen ollut töissä kehitysvammaisten
hoitokodissa. Koin sen raskaaksi, ja työasiat
tulivat kotiin.