HU_1_2014

Recommendations

Info

Tärkeimmät iskun kohteet Rommelin taktiikassa muodostivat kuitenkin huoltoyhteydet ja huollon ryhmitykset. Kaikki ampumatarvikkeet ja polttoaineet kulkivat huoltoyhteyksiä pitkin ja niiden katkaiseminen tarjosi kulutussodankäynnille onnistumisen mahdollisuudet. Silloin kun kyettiin iskemään suoraan vihollisen huollon ryhmityksiin, yleensä vihollinen keskeytti käynnissä olevat operaationsa ja veti joukkonsa suojaamaan huoltoaan. Huollon toimivuus oli perusta, jolle kyky käydä liikesotaa rakentui ja siksi huolto tuli suojata perinpohjaisesti. Jos ajattelemme omia huolto- ja logistiikkajoukkojamme, on niillä perinteisesti käytännössä olematon kyky suojata toimintaansa. Lähipuolustusasemat eivät ole nykyäänkään riittävä menetelmä taata huollon taistelunkestävyys. Huolto tarvitsee tukea suojatakseen oman toimintansa ja voidakseen siten mahdollistaa iskevien osien taistelu. Jos huolto onkin liikkuvan sodankäynnin perusta, ovat panssarivaunut sen selkäranka. Kulutussodankäynnin logiikkaan kuuluu, että vihollisen tankkeja ei kannata kuluttaa omillaan. Siihen tulee käyttää panssarintorjuntajoukkoja, jotta omat tankit säästyvät viimeisen iskun antamiseen. Liikesodankäynti on käytännössä aina myös kulutussodankäyntiä, jossa omia resursseja tulee suojata pyrkiä käyttämään säästeliäästi ja kuluttamaan vihollisen resurssit loppuun. Logistisen näkökulman tulee olla hallitseva kaikilla tasoilla komentajasta huoltomiehiin asti. Siten huoltoupseerin keskeinen tehtävä on pystyä, paitsi tukemaan ja mahdollistamaan komentajalle tämän taistelusuunnitelman toteuttaminen, niin myös logistiikan osaajana tuottaa komentajalle syötteitä ja ehdotuksia logistiikan näkökulmasta, miten taistelua voitaisiin panos-tuotossuhteessa tehokkaimmin käydä. Usein ongelmana on nykypäivänäkin se, että komentajat näkevät itsensä henkisesti Rommelin jälkeläisinä eivätkä halua huollolta muuta kuin täyden tuen. Tilanne, jossa komentaja ainoastaan antaa enemmän tai vähemmän toteuttamiskelpoiset vaatimuksensa logistiikalle vastaanottamatta syötteitä logistiikkajärjestelmältä on aina rajoite tehokkaalle toiminnalle. Aivan kuten kaikilla tasoilla tykistöpäällikkö tai -komentaja on joukon komentajan taistelijapari, tulee huoltoupseerinkin kyetä tarjoamaan syötteitä komentajan päätöksenteon pohjaksi. Huoltoupseeri komentajan tukena vai tiellä? Rommelin koko sodankäynnin filosofia rakentui energisyyden ja päättäväisyyden varaan. Historia hänen mukaansa opetti, että kerta toisensa jälkeen älyllisesti korkeammalla tasolla oleva kenraali tuli vähemmän älykkään, mutta periksi antamattoman ja voimakastahtoisen kenraalin päihittämäksi. Tämä johti Rommelin joukoissa äärimmäisen komentajakeskeiseen johtamistapaan ja siihen, että hän johti taisteluita edestä ilman että hänen esikuntansa usein edes tiesi, missä komentaja on ja miten häneen saisi yhteyden. Lisäksi jokaisen ihmisen energiataso on rajallinen ja ajaessaan joukkojaan yhä suurempiin uhrauksiin, Rommel ajoi itsensä myös terveydellisesti tilaan, jossa hänet oli lopulta vastentahtoisesti evakuoitava väliaikaisesti Afrikasta, koska hän ei suostunut jättämään joukkojaan oman onnensa nojaan. Niin paljon hänen mukaansa onnistumisesta riippui hänen omasta roolistaan joukkojensa ajajana. Rommelin opeissa motorisoitu sodankäynti vaati nopeita operaatioita ja niiden johdolta välitöntä reaktiokykyä päätöksenteossa. Nämä vaatimukset loivat tilanteen, jossa taistelevien joukkojen tuli kyetä tehtäviensä täyttämiseen vailla viiveitä ja kaikkien tuli kasvattaa omaa toimintanopeuttaan. Ei voitu tyytyä tavanomaiseen vauhtiin vaan jatkuvasti tuli pyrkiä ja vaatia parasta mahdollista suoritusta. Se, joka teki eniten töitä, oli nopein ja Rommelin mukaan nopein voitti taistelut. Tässä pääsemmekin juuri siihen tekijään, joka aiheutti ristiriitoja logistiikkojen ja Rommelin välille. Huoltojärjestelmä on jo perinteisesti ollut kankea ja tietty saksalainen perinpohjaisuus sai aikaan suuren byrokraattisuuden toimintojen toteuttamisessa. Koska tuettavat joukot toimivat ja liikkuivat entistä suuremmalla nopeudella, tuli huollonkin kyetä vastaamaan haasteeseen ja sisäisen kankeutensa myötä se ei käytännössä koskaan päässyt sille miltei ylimaalliselle tasolle, jota Rommel vaati. Siten huollon rajoitettu liikkuvuus ja hitaus asetti omia vaatimuksiaan sodankäynnille ja rajoitti myös taistelevien joukkojen nopeutta ja liikettä. Me Suomessakin haluamme nähdä huollon ”operaatioiden mahdollistajana” ja siten huoltoupseereilta vaaditaan henkistä Rommel toi taisteluajatuksensa selväksi henkilökohtaisesti paperikäskyjen asemesta. joustavuutta kyetä todella mahdollistamaan komentajalle hänen tahtonsa mukaisen taktiikan toteuttaminen ja välttää tilannetta, jossa huolto millään tavalla sanelisi komentajalle mitä hän pystyy tai ei pysty tekemään. Huollon ei optimitapauksessa tulisi rajoittaa operointia. Rommel itse ajautui ainakin kerran tilanteeseen, jossa hänen piti keskeyttää taistelu, koska polttoaineen vähyys loi vaaran, että hänen panssaroidut ajoneuvonsa olisivat hyytyneet. Polttoainepula liikkuvassa sodankäynnissä on katastrofi. Osittain tämä johti Rommelin näkemykseen, että ”quartermasterit” käyvät taistelut ja ratkaisevat ne ennen varsinaista taistelemista. Rohkeinkaan mies ei kykene mihinkään ilman aseita ja runsasta määrää ampumatarvikkeita ja näillä ei ole liikkuvassa sodankäynnissä mitään hyötyä ilman niitä kuljettavaa riittävää määrää ajoneuvoja ja polttoainetta täy- 10
dennyksiin. Rommel toteaakin yleisenä vaatimuksena huollolle ja logistiikkajärjestelmälle, että täydennyskyvyn tulee olla vähintään yhtä suuri kuin vihollisella niin laadullisesti kuin määrällisesti, että taistelun voidaan odottaa päättyvän suosiollisesti. Ylivoima tai vähintään tasavertaisuus huollollisesti tarjosi komentajalle mahdollisuuden menestyä taistelussaan. Rommel omien sanojensa mukaan oli hyvin kiinnostunut huoltomiesten näkemyksestä millä tavoin ja missä määrin he kykenisivät tukemaan operaatioiden toteuttamista suunnitteluvaiheesta alkaen. Kuitenkaan huoltomiehen silmin Rommel ei ollut todellakaan ideaalikomentaja, sillä hän paheksui suuresti huoltomiesten tapaa valittaa jokaista kohtaamaansa vaikeutta eikä toteuttaa saamiaan tehtäviä improvisoiden - tämä kyky huoltomiehillä Rommelin mielestä oli puhdas nolla. Rommel kritisoi komentajistoa siitä, että nämä liian usein hyväksyivät huoltomiesten selitykset ja antoivat niiden vaikuttaa tehtävien toteuttamistapaan. Itse Rommel pakotti huoltonsa venymään äärimmilleen ja antoi sille jopa toteuttamiskelvottomia vaatimuksia luottaen siihen, että pakottamalla perspiraation lisäksi syntyisi inspiraatiota. Hänen kaltaisensa komentajan alaisuudessa huoltoupseerin ammattitaito punnittaisiin. Huoltoupseerin tulisi olla kyllin vahva persoona ja rautainen ammattilainen, että hän pystyisi sekä sanomaan, mikä missään nimessä ei ole huoltojärjestelmälle mahdollista että keksimään, miten järjestelmästä voitaisiin puristaa kaikki suorituskyvyt esiin komentajan tahdon toteuttamiseksi. Rommel antoikin komentajille ohjeen, joka kylmää jokaisen huoltomiehen sydäntä. Komentajan itsensä tulisi olla kyllin hyvin selvillä hänen alaisensa huolto- tai logistiikkajärjestelmän potentiaalista, että hän voisi perustaa kaikki huollolliset vaatimuksensa omalle arviolleen sen suorituskyvystä. Perusteena tällä Rommel ilmoitti, että vain siten huoltomiehet joutuvat kehittämään aloitekykyään ja vaikka he valittaisivat, niin lopputuloksena he tuottaisivat moninkertaisesti sen suorituskyvyn, mihin he olisivat kyenneet, mikäli suunnittelu olisi jätetty heille. Luonnollisesti on kaikkien aselajien etu, että komentajan on hyvin perehtynyt niiden toimintaan ja ymmärtää enemmänkin kuin perusperiaatteet niiden toiminnoista. Kuitenkaan jokainen komentaja ei todellakaan ole Rommelin kaltainen taktisen tason nero, vaikka sellaisena itsensä näkisi. Komentaja, jonka henkiset kyvyt eivät riitä näkemään mikä on inhimillisesti toteutettavissa saattaa koko operaationsa vaaraan, mikäli hän perustaa huollon tuen oman visionsa varaan. Siksi tarvitaan huoltoupseereita, jotka ovat valmiita itse omasta tahdostaan puristamaan logistiikkajärjestelmän kaiken suorituskyvyn irti ja asettamaan sen kokonaisuudessaan komentajan käyttöön. Huoltoyhteyksien venymisen merkitys operaatiolle Tärkeää Rommelille oli myös käydä taistelu loppuun asti, kun vaakakupit alkoivat kallistua ja vihollisen tilanne heiketä. Hänen mukaansa pakeneva vihollinen, jota ei tänään tuhota, voi palata taisteluun täydessä vahvuudessaan huomenna. Kyseessä on Rommelin luottamus huollon toimivuuteen. Silloin kun vihollinen pakenee ja on sekasorrossa, tulee aiheuttaa mahdollisimman paljon vahinkoa sille, sillä muuten vihollisen huoltojärjestelmä, saatuaan toimia rauhassa ja häiriöittä kykenee palauttamaan lyötyjen vihollisen joukkojen taistelukyvyn. Näin ollen tilanne, jossa vihollisen huollon toimintavapaus on kyetty jollain tavalla kiistämään, on aika, jolloin on helpointa aiheuttaa korvaamattomia vahinkoja joukon taistelukyvylle. Toisin päin käännettynä, jotta mikään joukko voisi toimia taistelusuunnitelmansa toteuttamiseksi, tulee sen huoltoyhteyksien kyetä toimimaan keskeytymättömästi. Lyödyn vihollisen takaa-ajo oli siis Rommelin mielestä kriittinen osa operaatiota, koska silloin vihollisen epäjärjestyksen vuoksi saadaan aiheutettua eniten tuhoa ja kerätään suurin osa sotasaalismateriaalista. Kuitenkin takaa-ajoa ei useinkaan toteuteta kyllin aggressiivisesti ja tehokkaasti ja silloin, kun takaa-ajo jää tyngäksi, useimmiten syy on – yllätys, yllätys – juuri huoltomiesten. Takaa-ajo on usein etäisyydellisesti pitkä prosessi ja takaa-ajon kiihtyessä huoltoyhteydet venyvät ja venyvät kunnes takaa-ajoa ei enää kyetä jossain pisteessä logistisesti tukemaan ja eteneminen tyrehtyy. Sama logiikka huollon tärkeydestä päti myös omaan vetäytymiseen. Motorisoitu sodankäynti Afrikan kaltaisissa olosuhteissa muutti myös radikaalisti käsitystä pidettävistä maastonkohdista. Rommel oli raivoissaan saatuaan Mussolinilta käskyn pitää Bueratin asemat loppuun asti. Hän omien sanojensa mukaan oli tehnyt kaikkensa saadakseen sodanjohdon ymmärtämään, että tietyistä maantieteellisistä kohdista kiinnipitäminen oli liikesodankäynnissä sivuseikka. Liikesodankäynnissä oleellista oli pysyä liikkeellä, kunnes taktisesti sopiva paikka löytyi ja puolustautua siinä. Vetäytymisestä ei aavikkosodassa ollut mitään haittaa, kunhan oma huolto oli oikein suunniteltu siten, että jokaisessa viivytysasemassa oli riittävä määrä polttoaine-, varaosa- ja ammustäydennyksiä. Näin oman joukon taistelukyky kyettiin aina palauttamaan samalla kun vihollisen kyky huoltaa joukkojaan heikkeni jokaisen kilometrin myötä. Mitä pidempään vihollinen pääsi etenemään, sitä pidemmäksi hänen huoltoreittinsä venyivät ja samalla sitä enemmän hän joutui irrottamaan voimaa taistelevista osistaan huoltokuljetusten suojaamiseksi. Jos käytössä on Pohjois- Afrikan aavikoiden käytännössä rajoittamaton liikkumatila, ennemmin tai myöhemmin vähälukuisempi vetäytyvä joukko saavutti tilanteen, jossa ajallisesti ja paikallisesti se oli hyökkääjää vahvempi. Jos tuolla nimenomaisella joukolla hänellä oli käytössään riittävä määrä täydennyksiä, avautui mainio mahdollisuus lyödä heikentynyt vihollinen. Niin elintärkeäksi kuin Rommel huollon kokikin taisteluiden voittamisen kannalta, hänen arvostuksensa huoltomiehiä kohtaan oli käänteinen samassa suhteessa. Jos huoltomiehet ja siviilitoimijat saavat vapauden toteuttaa huoltoa oman aikataulunsa mukaisesti, kaikki olisi Rommelin mukaan aivan liian hidasta. Hän paheksui huoltomiesten tapaa toimia teorian pohjalta ja perustaa kaikki laskelmansa aiempiin kokemuksiin ja tuntea tyytyväisyyttä, jos heidän suorituksensa kohtaa näin asetetut standardit. Jos vihollisella on käytössään energinen henkilöstö vastaamassa logistiikasta, joka kohottaa sen huoltojärjestelmän suorituskykyä ja tehokkuutta sekä kykenee lyhentämään vasteaikaa, voi tuloksena omilla joukoilla olla todellinen katastrofi. Tahtojen taisto – Rommel ja Montgomery Rommelin uskaliaat operaatiot Afrikassa saivat lopulta päätöksensä brittiläisen Montgomeryn käsissä ja El Alameinin taistelu on jäänyt legendana elämään. Britit olivat siihen mennessä ymmärtäneet, että seuraava suuri taistelu Afrikassa tulisi ratkaisemaan sodan kulun koko kyseisellä sotatoimialueella ja strategisen tason logistiikka pumppasi joukkoja ja tarvikkeita alueelle. Myös takti- 11
Page 1 and 2: HUOLTOUPSEERI Huoltoupseeriyhdistys
Page 3 and 4: Logistiikkaupseerit ry Sotilashalli
Page 5 and 6: Koonnos Logistiikkaupseerit ry:n s
Page 7 and 8: ja elintarvikejakelun sekä tieto-
Page 9: isoitu sodankäynti jalostui puhtai
Page 13 and 14: Toinen maailmansota oli kuitenkin l
Page 15 and 16: Monikansallisen raskaan lennoston C
Page 17 and 18: Tapahtuma keräsi paikalle 115 osal
Page 19 and 20: Kestävää kehitystä elinjakson a
Page 21 and 22: aktiot ovat kaksi täysin erillist
Page 23 and 24: avulla ja visioissa on myös suora
Page 25 and 26: tietokonetta infrapunakameroita var
Page 27 and 28: pohjatietoja, mutta hän kehittää
Page 29 and 30: Sinivalkoinen Scania - suomalaisemp
Page 31 and 32: Parempaa laatua ammattikäyttöön
Page 34 and 35: Juhlapäivä alkoi kunniakäynnill
Page 36 and 37: Tankkimiesten juhlaseminaari BLG-60
Page 38 and 39: RUK 243-kurssin päättäjäisissä
Page 40: Huoltoupseeri PL 5 15701 Lahti Asen

HU_1_2014

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?