HU_1_2014

Recommendations

Info

Valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista 2013 Huoltovarmuustoimenpiteillä varmistetaan yhteiskunnan toiminnalle välttämättömien toimintojen jatkuvuus häiriö- ja poikkeustilanteissa. Maamme ilmasto, riippuvuus merikuljetuksista, energiaintensiivinen talouden rakenne ja pitkät kuljetusetäisyydet ovat erityispiirteitä, jotka vaikuttavat huoltovarmuuden keinovalikoimaan ja tavoitteisiin. Valtioneuvosto tekee muutaman vuoden välein uusittavan päätöksen huoltovarmuuden tavoitteista, joilla turvataan yhteiskunnan toimivuuden kannalta välttämätön infrastruktuuri ja kriittisen tuotannon jatkuminen kaikissa tilanteissa. Uusin päätös annettiin viime vuoden lopulla ja tässä artikkelissa selvitetään sen taustoja sekä vaikutuksia. Valtioneuvosto teki 5.12.2013 päätöksen huoltovarmuuden tavoitteista (VNp 857/2013). Päätöksellä uusittiin vuonna 2008 tehty vastaava päätös. Päätöksen kohdealue on hengästyttävän laaja eikä edes valmisteluprosessissa mukana olleelle ole helppoa kiteyttää, mitä uutta tai mitä tärkeitä eroja uudessa päätöksessä on edelliseen verrattuna. Päätöksen loppuun hionut ja esitellyt työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) nosti tiedotteensa otsikoihin ”tietojärjestelmien ja energian turvaaminen yhä tärkeämpää” sekä ”yrityksien ja kuntien voimavarat tehokkaampaan (huoltovarmuus) käyttöön.” Nämä ovat relevantteja korostuksia, mutta paljon muutakin päätöksestä löytyy. Tärkeää on kuitenkin todeta, että mitään vallankumouksellisen uutta päätös ei sisällä, vaan uusi aines on enemmänkin jo meneillään olleiden tai käynnistymässä olevien toimien ja prosessien nostamista valtioneuvoston päätöksen tasolle. Huoltovarmuustavoitteita on asetettu vuodesta 1988 lähtien ja tämä päätös on järjestyksessään viides. Ei ole sattumaa, että ensimmäisten uusimisten aikaväli oli seitsemän vuotta, vuoden 2002 päätös oli voimassa kuusi vuotta ja nyt kumottu päätös viisi vuotta. Uusimistahdin nopeutuminen heijastelee teknologisen ja taloudellisen ympäristömme muutosvauhdin nopeutumista. Uusi päätös yrittää vastata yhä osuvammin teknistaloudellisen kehityksen vauhdittamaan tuotannon, palvelujen, erikoistumisen ja verkottumisen sekä 6 keskinäisten riippuvuuksien lisääntymisen haasteeseen. Kaksi keskeistä lähtökohtaa ovat kuitenkin pysyneet ennallaan. Edelleen pidetään vakavimpana ulkoisena huoltovarmuusuhkana kriisitilannetta, jossa kansakunnan kyky tuottaa tai hankkia ulkomailta kriittisiä tuotteita ja palveluja on väliaikaisesti vaikeutunut. Tavoitteena on pysynyt myös se, että vakavimmat poikkeusolot voidaan hoitaa kansallisin toimenpitein. Varastointi ja jatkuvuudenhallinta Uudessa tavoitepäätöksessä konkretisoituu ensimmäistä kertaa painopisteen siirtymistä varastointiperusteisesta huoltovarmuudesta kohti yleisempää jatkuvuudenhallintaa, huoltovarmuudelle tärkeiden organisaatioiden toiminnan turvaamista. Päätöksellä alennetaan tuontipolttoaineiden varmuusvarastoja siltä osin kuin niitä on pidetty maakaasun varavoimana teollisuutta varten. Niin ikään leipäviljan varmuusvarastoja ja niin sanotun lajikepuhtaan siemenviljan varastoja alennetaan. Silti uusienkin tavoitteiden mukaan sekä tuontipolttoaineiden että viljan varmuusvarastot säilyvät kansainvälisesti erittäin hyvällä tasolla. Päätös sisältää uuden alaotsikon ”Organisaatioiden ja verkostojen toiminnan jatkuvuuden varmistaminen”. Tässä edellytetään huoltovarmuusorganisaation kehittävän Suomelle tärkeiden kansallisten ja globaalien järjestelmien, organisaatioverkostojen ja toimitusketjujen analysointia, ymmärtämistä ja niihin liittyvien riskien hallitsemista. Aikaisemmat päätökset ovat ottaneet enemmän itsestään selvyytenä suomalaisen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden huoltovarmuustyössä. Nyt sen jatkuvuudesta kannetaan huolta vaatimalla, että yhteistyön ylläpitämisen tulee ensisijaisesti perustua molempia osapuolia hyödyntävään toimintaan ja huoltovarmuuden turvaamiseksi tulee nimenomaan kehittää myös yrityksiä hyödyttäviä toimintamalleja. Tämän taustalla on huoli yhteistyön rapautumisesta erityisesti globaaleilla markkinoilla toimivien yritysten liiketaloudellisten Suomi-intressien hiipuessa. Huoli on vakava ja haaste iso. Alueellinen ja paikallinen varautuminen Tämä otsikko on täysin uusi huoltovarmuuspäätöksessä. On yllättävää, että Kirjoittaja: johtaja Hannu Pelttari, Huoltovarmuuskeskus (eläkkeelle 1/<strong>2014</strong>). aikaisemmin alueellisen ja paikallisen varautumisen tärkeyttä ei ole tavoitepäätöksissä noteerattu. Selitys lienee osittain edellä todetussa varastointiperusteisessa huoltovarmuustraditiossa. Varastot ovat aina valtakunnallista tarvetta varten, mutta jatkuvuudenhallinta on aina myös paikallista. Päätöksen voi tältä osin nähdä vievän eteenpäin Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2010:ssä (YTS2010) esiin nostettua kuntien ja kolmannen sektorin organisaatioiden roolin noteeraamista varautumisessa. Huoltovarmuudesta vastaavien viranomaisten edellytetään kehittävän alueellista ja paikallista yhteistyötä ja tilannetietoisuutta huoltovarmuuden turvaamiseksi viranomaisten, yritysten ja kuntien ja järjestöjen välillä. Lausuma vahvistaa Huoltovarmuuskeskuksen ja Kuntaliiton välillä tiivistyneessä yhteistyössä virinneitä kehitysajatuksia. Meneillään on myös tällaista yhteistyötä tukevia tietojärjestelmähankkeita. Huoltovarmuusorganisaation edellytetään myös kehittävän yhteistyössä alueellisten ja paikallisten toimijoiden kanssa sähkö-, polttoaine-, talousvesi-
ja elintarvikejakelun sekä tieto- ja viestintäverkkojen alueellisia varmistusjärjestelyjä. Tätä tavoitetta viedään monilta osin jo eteenpäin Voimatalouspoolin valitsemien neljän polttoaine- ja elintarvikekauppapisteen varavoiman turvaamisjärjestelyn avulla. Toteutuessaan tuollaiset varmistetut pisteet voivat toimia laajemminkin tukikohtina myös viranomaisille vaikeissa sähkökatkostilanteissa. Palvelut ja tuotanto, varaosat, komponentit Päätös tunnistaa, että teknologisen muutokseen kytkeytyen ei riitä enää huomio pelkästään tuotantoon, vaan lähes aina tuotantoon nivoutuu kriittistä palvelua ja riskiä varaosien saatavuudesta. Huoltovarmuuden kannalta ongelmallista on se, että usein tuotannolle kriittistä palvelua tarjotaan esimerkiksi etähuoltona ulkomailta. Tämä huoli heijastuu siinäkin, että maanpuolustusta käsittelevä osa on saanut nyt otsikokseen ”Sotilaallista maanpuolustusta tukeva tuotanto ja palvelut”. Aikaisemmin puhuttiin vain tuotannosta. Päätös korostaa, että kansallisen huoltovarmuuden turvaamisessa yhä suurempi merkitys on eri toimintojen välisillä riippuvuuksilla ja kansainvälisten markkinoiden ja verkottumisen merkitys kansalliselle huoltovarmuudelle kasvaa. Päätös edellyttää Huoltovarmuuskeskuksen kehittävän menettelyitä kriittisten materiaalien, tuotteiden ja komponenttien sekä kriittisten toimintojen (palveluiden) saatavuuden varmistamiseksi. Kansainvälisyys ja kansallinen huoltovarmuus Hieman paradoksaaliselta tuntuu se, että päätös toteaa tavoitteena olevan se, että vakavimmat poikkeusolot voidaan hoitaa kansallisin toimenpitein, mutta toisaalta päätös kiinnittää erittäin paljon huomiota huoltovarmuutemme riippuvuuteen kansainvälisistä markkinoista ja verkostoista. Päätös velvoittaa ulkoasianhallintoa ylläpitämään Suomen huoltovarmuutta tukevaa yhteistyötä nimenomaisesti EU:n, YK:n, Naton, OECD:n ja Pohjoismaiden kanssa. Huoltovarmuuskeskuksen on osallistuttava kansainvälisiin yhteistyöjärjestelyihin sekä kansallisten huoltovarmuustoimintojen koordinointiin. Myös huoltovarmuusorganisaation pooleilta edellytetään yhä kansainvälistyvää otetta ja ”kansainvälisyysdialogia”. Elintarvikehuollossa nähdään myös tuontielintarvikkeiden jakelun turvaaminen osana huoltovarmuutta. Maanpuolustuksen osalta kansainväliset kytkennät ovat olleet jo pitkään mukana, mutta uusi päätös listaa pohjoismaisen yhteistyön ampumatarvikelogistiikassa ja –tuotannossa sekä puolustusmateriaalin kunnossapidossa ja varastoinnissa. Päätöksen mukaan Suomi myös osallistuu edelleen yhteistyöhankkeisiin Euroopan puolustusviraston, NORDEFCO:n ja Naton kanssa. Päätöksen voi kokonaisuutena nähdä myös viestinä Suomen kansainvälisyyden ja avoimuuden puolesta. Kotikutoinen Impivaara voinee turvata kansalaisten hengissä pysymisen, mutta ei modernia kansalaisten hyvinvointia eikä yritystoiminnan huoltovarmuutta. Vastuiden osoittaminen Uusi tavoitepäätös on kirjoitettu selkeämmin vastuita osoittavaan muotoon, ainakin tähän on pyritty. Aikaisemmat päätökset oli kirjoitettu passiiviin (tehdään, edistetään, turvataan) kertomatta, kuka tekee. Edellä on jo jonkin verran tullut esiin näitä vastuutahoja, esimerkiksi ulkoasiainhallinnon osalta. Aikaisemmin TPAK -nimellä tunnetun elimen jatkaja, Turvallisuuskomitea, edellytetään yhdessä Huoltovarmuuskeskuksen kanssa kokoamaan ja ylläpitämään ajantasaista ja ennakoivaa tietoa huoltovarmuudelle kriittisestä tuotannosta, palveluista ja infrastruktuureista. Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) seuraa ja arvioi omistusrakenteiden ja niiden muutosten vaikutuksia huoltovarmuuteen. Edelleen TEM ohjaa tarvittaessa sääntelytoimenpitein energian tuotantoa ja kulutusta. Yhdessä maa- ja metsätalousministeriön kanssa TEM ohjaa vakavissa häiriötilanteissa myös elintarvikkeiden tuotantoa ja tarjontaa. Valtioneuvoston kanslia, sisäasiainministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) sekä huoltovarmuusorganisaatio kehittävät yhteistyötä median kanssa häiriötilanneviestinnän teknisten edellytysten varmistamiseksi. LVM ja puolustusvoimat sekä huoltovarmuusorganisaatio määrittävät huoltovarmuuden kannalta välttämättömät kuljetustarpeet. LVM, TEM ja huoltovarmuusorganisaatio varautuvat ohjaamaan kriittisten kuljetusten polttoainehuoltoa. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) velvoitetaan kehittämään yhteistyössä huoltovarmuusorganisaation kanssa tärkeimpien lääkkeiden ja tarvikkeiden varmuusvarastointia. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollosta, pelastustoimesta ja huoltovarmuudesta vastaavat viranomaiset kehittävät väestön omaehtoista toimintakykyä vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Pelastusviranomaisten on lisäksi laadittava aie- ja valmiussopimuksia kuljetustoiminnasta vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Edelleen pelastuslaitokset, kunnat ja huoltovarmuusorganisaatio selvittävät aie- ja valmiussopimusjärjestelmän kehittämistä pelastusviranomaisten tarvitseman kuljetus- ja työkonekaluston saatavuuden varmistamiseksi vakavissa häiriötilanteissa. Vastuiden osoittaminen kunnille on uutta huoltovarmuuspäätöksessä. Aiemmin todetun lisäksi kuntien edellytetään kehittävän ja ylläpitävän yhteistyössä muiden tahojen kanssa tilannetietoisuutta huoltovarmuuden turvaamiseksi. Vesihuollon osalta kunnat sovittavat yhteen ja kehittävät vesihuoltoon ja muuhun yhteiskuntatekniikkaan liittyvää varautumista ja jatkuvuudenhallintaa. Edelleen kuntien on turvattava vastuullaan olevien ruokapalveluiden jatkuvuus vakavissa häiriöissä ja poikkeustilanteissa. Vastuiden osoittamisen vaikeus näkyy siinä, että finanssialalta on nimetty vain viranomaiset ja huoltovarmuusorganisaatio varmistamaan huoltovarmuustoimia. Sama vaikeus näkyy tieto- ja viestintäjärjestelmien kohdalla. Toimijavastuun laajuutta kuvaa toteamus, että yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista vastaavien ministeriöiden tulee tunnistaa kriittiset ICT-rakenteet ja palvelut. Kyberasiat Kyberturvallisuuteen liittyen kaikkein konkreettisin kirjaus on maanpuolustuksen kohdalla. Puolustusvoimat kehittää sotilaallisen huoltovarmuuden kannalta kriittiseen tietoturvallisuuteen ja salaukseen liittyvää osaamista ja teknologiaa kyberturvallisuusstrategian mukaisesti. Kyberturvallisuuteen liittyviä vaatimuksia päätöksessä kyllä on useita. Ne liittyvät ennen muuta kriittisiin tietovarantoihin ja tietojärjestelmiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisesti tärkeät tietovarannot tulee olla sijoitettu Suomessa oleville palvelimille. Yleisemmin todetaan, että tietojärjestelmiä suunniteltaessa ja rakennettaessa on harkittava tuleeko järjestelmät sijoittaa Suomeen vai riittääkö, että ne ovat palautettavissa Suomeen ennakkoon suunniteltujen järjestelyiden avulla. Joka tapauksessa huoltovarmuudelle kriittiset tietovarannot on kahdennettava Suomeen. Lopuksi Uusi päätös on aikaisempien tapaan laaja. Sitä on onnistuttu modernisoimaan ja parantamaan kertyneen kokemuksen pohjalta. Koko yhteiskunnan kattavana se on luonnollisesti edelleen joltain osin melko yleinen, mutta se tarjoaa kyllä hyvän taustan lähivuosien huoltovarmuustoiminnan edistämiselle. Päätöksen löytää www-osoitteesta ”http://huoltovarmuus.fi/static/pdf/720. pdf”. Lisätietoa on esillä myös HVK:n www-sivuilla (http://www.huoltovarmuus.fi/ajankohtaista/). 7
Page 1 and 2: HUOLTOUPSEERI Huoltoupseeriyhdistys
Page 3 and 4: Logistiikkaupseerit ry Sotilashalli
Page 5: Koonnos Logistiikkaupseerit ry:n s
Page 9 and 10: isoitu sodankäynti jalostui puhtai
Page 11 and 12: dennyksiin. Rommel toteaakin yleise
Page 13 and 14: Toinen maailmansota oli kuitenkin l
Page 15 and 16: Monikansallisen raskaan lennoston C
Page 17 and 18: Tapahtuma keräsi paikalle 115 osal
Page 19 and 20: Kestävää kehitystä elinjakson a
Page 21 and 22: aktiot ovat kaksi täysin erillist
Page 23 and 24: avulla ja visioissa on myös suora
Page 25 and 26: tietokonetta infrapunakameroita var
Page 27 and 28: pohjatietoja, mutta hän kehittää
Page 29 and 30: Sinivalkoinen Scania - suomalaisemp
Page 31 and 32: Parempaa laatua ammattikäyttöön
Page 34 and 35: Juhlapäivä alkoi kunniakäynnill
Page 36 and 37: Tankkimiesten juhlaseminaari BLG-60
Page 38 and 39: RUK 243-kurssin päättäjäisissä
Page 40: Huoltoupseeri PL 5 15701 Lahti Asen

HU_1_2014

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?