HU_1_2014

Recommendations

Info

aan LENR-tutkimuksen historiasta [7]. Hänen mukaansa NASA uskoo Allan Widomin ja Lewis Larsenin kehittämän Widom-Larsen teorian selittävän ainakin osan ilmiöstä. WL-teorian mukaan kyseessä olisi heikkoihin vuorovaikutuksiin liittyvät ilmiöt, mahdollisesti neutronin muodostuminen elektroneista ja protoneista, jonka jälkeen tapahtuisi paikallinen neutronin absorbointi ja beta-hajoaminen. Kaikki tutkijat eivät usko WL-teoriaan, mutta se on ainakin yksi näkökulma. Bushnell on todennut, että mielenkiinto pitkään väheksyttyä heikkoa ydinvoimaa kohtaan on kasvanut pitkän tauon jälkeen. Heikon ydinvoiman tutkimus on ollut useita vuosikymmeniä takaalalla, pääosa tutkimuksesta suunnattiin vahvaan ydinvoimaan. Vahvan voiman tutkimus auttoi kehittämään fissioreaktion, plutoniumin ja ydinaseen, mutta voi olla että samalla ummistettiin silmät heikkoon ydinvoimaan liittyviltä ilmiöiltä. Jos taustalla on heikko ydinvoima, se auttaisi ehkä myös LENR-ilmiön hyväksymisessä. On hyvinkin mahdollista, että LENR ei riko yleisesti hyväksyttyjä fysiikan lakeja, näkyviin on vain tullut uusia ennestään tuntemattomia ilmiöitä. LENR-ilmiöistä on saatu merkkejä myös erilaisten mineraalien murtumisessa paineen alla, biologisissa prosesseissa, auringon koronassa sekä voimakkaissa ukkosmyrskyissä, avautumassa saattaa olla aivan uusia näkökulmia moniin luonnonilmiöihin. NASA:n esittämien arvioiden mukaan LENR-reaktio voisi olla painoonsa nähden joitain miljoonia kertoja tehokkaampi kuin tyypilliset kemialliset reaktiot, ideaalitapauksessa se saattaa olla samaa luokkaa perinteisen fuusion kanssa. Langleyn tutkimuskeskuksen mukaan 1% maailman vuotuisesta nikkelintuotannosta voisi riittää täyttämään nykyisen energiankulutuksen. Pitkällä aikavälillä he uskovat teknologian skaalautuvan miniatyyrikoosta suuriin voimalaitoksiin, itse he kaavailevat sen käyttöä avaruusluotaimiin ja kantoraketteihin. Tämän teknologian kauneus on siinä, että se on äärimmäisen yksinkertaista. Tuotanto ei vaadi varsinaista huipputeknologiaa, kompleksisuus on lähempänä sähköhellaa kuin matkapuhelinta. Alussa merenkulku olisi sopiva käyttökohde, myöhemmin maa-ajoneuvot sekä ilmailu. Toimiessaan LENR tarjoaisi mahdollisuuden korvata nykyinen öljyyn ja fossiilisiin polttoaineisiin perustuva infrastruktuuri, NASA uskoo sen auttavan ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä. Energiantuotannon hajauttaminen lähelle kulutusta poistaisi siirtoverkkojen aiheuttamat hävikit ja kustannukset, tällöin myös siirtoverkkojen haavoittuvuuksien aiheuttamat ongelmat katoavat. Asevoimien logistiikalle muutokset voisivat olla suuria ja nopeita. Andrea Rossi ja E-Cat Viime vuosien kehityksestä ei voida puhua mainitsematta Italialaista Andrea Rossia. Hän ja professori Sergio 22 Focardi Bolognan yliopistosta käynnistivät nykyisen kilpajuoksun 14.1.2011 kutsuessaan median edustajia seuraamaan energiakatalysaattoriksi (E-Cat) nimeämänsä laitteen testausta Bolognan yliopistoon [12]. He olivat tehneet kokeita jo useiden vuosien ajan, sen jälkeen kun Rossi oli törmännyt kiintoisiin ilmiöihin työskennellessään materiaaliteknologian parissa Yhdysvalloissa. Heidän ansiostaan kokeissa siirryttiin muutamien wattien energiantuotannosta kilowatteihin, tuotettu energia ei enää hukkunut mittausepätarkkuuksiin. Selkeyden vuoksi ensin käsitellään eri laiteversioiden teknisiä ominaisuuksia, Rossin väitteiden todenperäisyyteen ja eri kumppaneihin palataan myöhemmin. Ensimmäiset prototyypit olivat yksinkertaisia, nikkelijauhoa, tuntematonta katalyyttiä ja paineistettua vetyä sisältäviä metalliputkia. Reaktori tarvitsee sähköä reaktion käynnistämiseen ja säätöön. Varsinaisen E-Cat:in eli ensimmäisen sukupolven laitteen hyötysuhde (COP) on 1:6. Laitteet eivät tuota radioaktiivisia jätteitä eikä niistä pääse ulos vaarallista säteilyä. Prosessi on periaatteessa turvallinen, koska sisällä tapahtuva reaktio on riippuvainen materiaalin rakenteesta. Jos reaktorin ydin kuumenee liikaa, siinä oleva sinkkijauhe sulaa ja reaktio pysähtyy. Laitteessa on n. 1,5 g vetyä ja joitain grammoja jauhemaisessa muodossa olevaa nikkeliä, se riittää noin 6kk jatkuvaan käyttöön. Tämän jälkeen jauhe on vaihdettava, tarkkaa syytä tähän ei ole kerrottu. Itse reaktioon osallistuvat ainemäärät ovat gramman murto-osia. Alun perin Rossi kehitti veden lämmittämiseen soveltuvia laitteita, saavutettu lämpötila (n. 140 C) riitti kiinteistöjen lämmitykseen tai joihinkin teollisiin prosesseihin. Tavoitteena oli myöhemmin nostaa lämpötilaa, suuri höyrynpaine ja korkea lämpötila mahdollistaisi sähköenergian tuotannon höyryturbiinien avulla riittävällä hyötysuhteella. Syksyllä 2012 Rossi kumppaneineen ilmoitti uusista ratkaisuista, joiden avulla he pystyivät ylläpitämään stabiilia reaktiota 600 asteessa kymmenien päivien ajan, myöhemmin lämpötila saatiin nostettua aina 1200 asteeseen. Tämä ns. Hotcat on nyt korvaamassa aikaisemmat mallit, se on n. 30 cm pitkä ja 9 cm leveä teräslieriö joka sisältää sinkkijauheen, katalyytin ja hydraattimuodossa olevan vedyn sekä lämmitykseen tarvittavan vastuksen. Hotcat:in stabiloinnin kanssa on ollut jonkin verran haasteita. Hyötysuhde on jollain lailla sidoksissa reaktion stabiilisuuteen. Joissain kokeissa on puhuttu jopa hyötysuhteesta 1:200, mutta silloin reaktio ei enää ole turvallinen. Suurempi hyötysuhde väärin toteutettuna voi johtaa neutroneihin tai laitteen tuhoavaan lämpöpurkaukseen. Vuoden 2013 lopulla Rossi paljasti, että he tekevät Hotcat:eille rasitustestejä, joissa laite ajetaan vaurioitumispisteeseen. Joissain rasitustesteissä aluksi punertavana hehkuneen lieriön ulkolämpötila nousi 10 sekunnissa 1000:sta asteesta 2000:een asteeseen ja muuttui valkohehkuiseksi, sen jälkeen tapahtui räjähdys jossa sisempi teräslieriö höyrystyi osittain ja keraaminen runko pirstoutui kuumuuden vaikutuksesta [27]. Testejä tehdään, jotta reaktiota opitaan hallitsemaan ja kaupallisia tuotteita varten pystytään valitsemaan turvalliset toimintarajat. Alun perin Rossin visioissa oli kotitalouksia varten tarkoitettu ensimmäisen sukupolven E-Cat:iin pohjautuva 10 kW:n ja 500€:n vedenlämmitin (COP 1:6), jossa olisi käyttäjän vaihdettavissa oleva polttoainekasetti. Ennakkotilauksia oli kertynyt jo 600000 ja laitteelle haettiin kuluttajalaitteiden UL sertifiointia Yhdysvaltojen markkinoille. Luvan saaminen näin eksoottiselle teknologialle on kuitenkin hankalaa. Uuden kumppaninsa kanssa Rossi on päättänyt keskittyä Hotcat:iin ja teollisiin sovellutuksiin, kuluttajamarkkinoille palataan sitten kun teknologia saadaan idioottivarmaksi. 10kW malli oli periaatteessa turvallinen, mutta laitteen tahallinen purkaminen ja modifiointi saattaisi luoda riskejä. Infrapunakuva E-Cat HT2:sta. Rossi on markkinoinut 1MW konttiin sijoitettua laitosta jo useita vuosia 1,5 M€ hintaan. Laite on kuitenkin jatkuvan tuotekehityksen alla. Uuden kumppanin vaatimuksesta halukkaiden asiakkaiden taustoihin on kiinnitetty tarkempaa huomiota, tämän vuoksi mm. Rossin Sveitsiläiset ja Saksalaiset lisensoijat Transaltec ja E-Cat Deutschland luopuivat lisensseistään ja Rossin kumppani osti heidät ulos. Nyt laitetta myydään vain teollisuusasiakkaille, joilla on pitkä historia prosessiturvallisuuden ylläpidossa. Laite pitää olla sijoitettuna suljetulle alueelle, laitoksella pitää olla 24/7 henkilöstöä joka pystyy valvomaan toimintaa. Niille jotka tuntevat perinteisten höyryvoimalaitosten turvallisuuskäytännöt tämä ei ehkä ole niin yllättävää. Myöhemmin tilanne tulee muuttumaan, mutta nykyinen kumppani haluaa minimoida riskitekijät. Kumppani pyrkii markkinoimaan teknologiaa ensin teollisen lämpöenergian tuottamiseen, myöhemmin sähkön tuottoon turbiinien
avulla ja visioissa on myös suora sähköenergian tuotanto ilman mekaanisia välivaiheita. Rossi, demonstraatiot ja Ruotsi Rossi järjesti useita demonstraatioita vuonna 2011. Kyse oli nimenomaan demoista joissa laitetta käytettiin veden kuumentamiseen ja höyryn tuottamiseen, niissä ei tehty tarkkoja kalorimetrisiä mittauksia. Uppsalan yliopiston professori Sven Kullander ja Tukholman yliopiston teoreettisen fysiikan apulaisprofessori Hanno Essén olivat ensimmäisiä tunnettuja tutkijoita, jotka tutustuivat niihin ja vakuuttuivat hänen väitteistään [22]. Niiden merkittävyyttä lisäsi se, että Sven Kullander oli Ruotsin tiedeakatemian ja sen energiakomitean jäsen, Hanno Essén taas Ruotsin Skeptikkoyhdistyksen puheenjohtaja. Jotkut kriitikot epäilivät huijausta, he pohtivat erilaisia piilotettuja akkuja ja sähkökaapeleita sekä spekuloivat höyryn lämpötilan, vesipitoisuuden ja paineen vaikutuksia. Lopulta Rossi lopetti julkiset demonstraatiot ja sanoi keskittyvänsä toimivan tuotteen valmistamiseen. Kiinnostus Ruotsissa oli kuitenkin syntynyt. 1MW:n laitoksen testaus oli viimeinen laajemmalle joukolle vuonna 2011 järjestetty demonstraatio. Rossi kertoi, että joku tuntematon asiakas oli tilannut häneltä konttiin sijoitetun 1MW:n laitoksen jota käytettiin veden lämmittämiseen. Kokonaisuus koostui useista kymmenistä pienemmistä yksiköistä ja niiden kontrollielektroniikasta. Arvostelijat kysyivät, miksi kukaan haluaisi tilata 1MW laitoksen? Yksittäisten 10kW modulien demonstraation olisi luullut riittävän. Demonstraatio onnistui, vaikka teho jäikin hieman alhaisemmaksi [2]. Ilmeisesti höyryvuotojen kanssa oli hieman ongelmia ja Rossi paljasti myöhemmin, että muutama moduli vaurioitui ylikuumenemisen vuoksi. Tuntematon tilaaja kuitenkin hyväksyi laitoksen ja Rossi sai tarvitsemaansa lisärahoitusta. Kyseessä oli ilmeisesti jonkinlainen proof-of-concept, jolla vain todistettiin että tällainen laitos voitiin ylipäätään rakentaa liikuteltavan kontin sisään. Loppujen lopuksi he suunnittelivat laitteen uudelleen yhteistyössä, uusi versio päätyi jollekin sotilasorganisaatiolle ja sille on tehty sen jälkeen tuhansien tuntien mittaisia testejä. Alkuperäinen kontti jäi pitkäksi aikaa Rossin laboratorioon Italian Ferreraan modifioitavaksi, se lähetettiin lopulta Yhdysvaltoihin [3]. Vuonna 2012 Rossi lupaili kansainvälisen tutkijaryhmän tekevän uuden sukupolven Hotcat:ille riippumattoman testin, tutkimustulokset tultaisiin julkaisemaan. Kuukausien kuluessa monet skeptikot pitivät väitteitä ajan pelaamisena, heidän mukaansa mitään tutkijaryhmää ei ollut olemassakaan ja Rossi vain pelasi aikaa. 15 toukokuuta 2013 tuo pitkään lupailtu ja odoteltu kolmannen osapuolen testiraportti kuitenkin viimein julkaistiin [13][21]. Sen tekijöinä oli 7 professoria Bolognan ja Uppsalan yliopistoista sekä Tukholman Teknillisestä Korkeakoulusta (KTH), mm. professorit Giuseppe Levi ja Hanno Essén. Tutkimuksen rahoittajina olivat ruotsalainen Alba Langenskiöldin säätiö sekä Ruotsin energiateollisuuden järjestö Elforsk AB (pääosakas Vattenfall). Tutkijat olivat tehneet Ferrarassa kaksi koesarjaa, 96-tuntia kestäneen kokeen joulukuussa 2012 sekä 116-tuntisen kokeen maaliskuussa 2013. Hotcat oli kiinnitetty kevyeen telineeseen, tällöin oli helpompi varmistaa, ettei laitteeseen syötetty salaa sähköenergiaa tai kemiallisia polttoaineita. Lämmöntuotanto mitattiin suoraan infrapunakameroiden avulla, vesijäähdytystä ei käytetty. Ennen mittauksia tilat ja koejärjestelyt tarkistettiin huolella, lisäksi läsnä oli jatkuvasti testaajien edustajia. Koejärjestely kuvattiin kokonaisuudessaan videokameroilla, kukaan ei päässyt koskemaan niihin testin aikana. Lieriöt punnittiin ennen ja jälkeen testin, lisäksi ne sahattiin lopuksi auki ja niiden sisältö tarkastettiin. Tarkemmat yksityiskohdat löytyvät testiraportista, joitain raportin kuvista on käytetty tämän artikkelin kuvituksena prof. Hanno Essénin luvalla. Testaajat määrittivät tuotetun energiamäärän erittäin konservatiivisesti, eri mittaukset ja laskelmat arvioitiin alakanttiin. Testaajien arvioinnin mukaan lieriö tuotti 10 kertaa enemmän energiaa kuin mikään tunnettu kemiallinen reaktio, vaikka koko lieriön tilavuus olisi täytetty kemikaaleilla. Testaajat eivät ottaneet kantaa siihen mikä aiheutti energiantuoton, mutta tehokkuuden perusteella ilmiölle ei ole tavanomaista selitystä. On hyvä huomata, että lieriössä olevat muutamat nikkeligrammat ja 1,5g vetyä riittäisivät 6 kuukauden toimintaan, nyt testit kestivät vain nelisen päivää. Laitteen pitkän aikavälin energiantuoton selvittämiseksi suunniteltiin kesällä 2013 alkavaa 6kk mittaista jatkuvaa testiä. Nämä testit ovat ilmeisesti meneillään, datan keruu päättynee maaliskuussa <strong>2014</strong> ja raportti uusista testeistä on luvattu julkistaa vuoden <strong>2014</strong> aikana. Seuraava aihetta sivuava uutinen saapui lokakuussa 2013. Elforsk julkaisi asiakaslehdessään Elforsk Perspektiv parin sivun jutun LENR-tutkimuksesta ja Rossista [24]. Elforsk oli varovaisen myönteinen Rossin ja LENR:in suhteen, heidän mukaansa itse ilmiön olemassaolo vaikutti melko selvältä ja kyse on lähinnä sen kaupallisen hyödyntämisen mahdollisuuksista. He myös paljastivat, että he olivat tekemässä laajempaa analyysiä LENR-teknologiasta ja sitä varten he olivat käymässä läpi 20 alan merkittävintä yritystä sekä erilaisia teorioita ja tutkimuksia viime vuosien varrelta. He lupasivat toimittaa tämän informaation suuren yleisön saataville www-sivujensa kautta Elfroskin virallisena tutkimusraporttina. Luvattu 59-sivuinen raportti “Low Energy Nuclear Reactions Informationssammanställning beträffande ett omdiskuterat fenomen” ilmestyi 15 Marraskuuta 2013 [10]. Se käy läpi erilaisia teorioita ja yrityksiä sekä eri puolilla maailmaa tehtyjä tutkimuksia viimeisten vuosien ajalta. Linkki raportin englanninkieliseen käännökseen löytyy viitteestä [23]. Raportin mukaan enää ei tarvitse miettiä, onko LENR-ilmiö olemassa vai ei, on kiistatonta että LENR-laitteet tuottavat enemmän energiaa kuin niihin syötetään sisään. Tutkimustyötä tehdään paljon eri yrityksissä sekä avaruus- ja puolustusteollisuudessa. Kestää pitkään ennen kuin kaikki tämän tutkimusalueen salat on saatu selvitettyä ja on vielä vaikea sanoa, mikä yrityksistä pystyy kaupallistamaan teknologian ensimmäisenä. Eri teoreettisten selitysmallien tieteellisyyttä ei pystytä arvioimaan tässä vaiheessa, mutta voidaan sanoa että ”tulokset ovat tuloksia” ja teorioita ehditään kehittämään myöhemminkin. Ilmeisesti prosessi on erittäin epälineaarinen, siinä esiintyy voimakkaita sähkömagneettisia kenttiä, erilaiset plasman tai kiinteän materiaalin resonanssit ovat oleellinen osa ilmiötä, samoin kun osittain ionisoitunut plasma tai plasmapilvet (eng. dusty plasma). Ilmiön aikana tapahtunee useita erilaisia ydinreaktioita, alkuaineiden transmutaatioita jne. Kvanttimekaaniset ilmiöt saattavat olla osa LENR-ilmiötä, kyseessä saattaa olla jokin epälineaarinen elektro-dynaaminen ilmiö resonansseineen. Ilmiön skaalaaminen ja kontrollointi vaikuttaa vaikealta, samoin oikeiden parametrien löytäminen. Lämpötilan ja sähköisten ilmiöiden väliset riippuvuudet ovat epäselviä, varsinkin kun eri yritykset eivät kerro menetelmiensä yksityiskohtia. Ilmiön hallitseminen ja hyödyntäminen vaatinee paljon kokeellista työtä, mutta ongelmat eivät ole ylitsepääsemättömiä. Turvallisuusnäkökohdat kuten mahdollinen säteily ja suurenergiset hiukkaset sekä voimakkaat magneettikentät täytyy huomioida. Elforskin mu- 23
Page 1 and 2: HUOLTOUPSEERI Huoltoupseeriyhdistys
Page 3 and 4: Logistiikkaupseerit ry Sotilashalli
Page 5 and 6: Koonnos Logistiikkaupseerit ry:n s
Page 7 and 8: ja elintarvikejakelun sekä tieto-
Page 9 and 10: isoitu sodankäynti jalostui puhtai
Page 11 and 12: dennyksiin. Rommel toteaakin yleise
Page 13 and 14: Toinen maailmansota oli kuitenkin l
Page 15 and 16: Monikansallisen raskaan lennoston C
Page 17 and 18: Tapahtuma keräsi paikalle 115 osal
Page 19 and 20: Kestävää kehitystä elinjakson a
Page 21: aktiot ovat kaksi täysin erillist
Page 25 and 26: tietokonetta infrapunakameroita var
Page 27 and 28: pohjatietoja, mutta hän kehittää
Page 29 and 30: Sinivalkoinen Scania - suomalaisemp
Page 31 and 32: Parempaa laatua ammattikäyttöön
Page 34 and 35: Juhlapäivä alkoi kunniakäynnill
Page 36 and 37: Tankkimiesten juhlaseminaari BLG-60
Page 38 and 39: RUK 243-kurssin päättäjäisissä
Page 40: Huoltoupseeri PL 5 15701 Lahti Asen

HU_1_2014

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?