Talvitie, Ulla-Kaija - Tampereen yliopisto

45
QWERTY-näppäimistöllä kirjoitettaessa käytettiin askelpalautinta, saadaan vertailtavat
suureet, jotka kertovat myös korjatuista virheitä.
MSD-algoritmin avulla saadaan pienin etäisyys eli perusmuokkaustoimintojen määrä
kahden merkkijonon välillä. Perusmuokkaustoiminnoiksi lasketaan lisääminen
(insertion), poisto (deletion) ja korvaaminen (substitution). Tarkoituksena on löytää
pienin määrä perusmuokkaustoimintoja, joilla voidaan muokata toinen merkkijono
toiseksi. Esimerkiksi merkkijono ”kartamelt” muuttuu merkkijonoksi ”karamelli”
nopeimmin ylimääräisen t-kirjaimen poistolla, toisen t-kirjaimen korvaamisella l:llä ja
i:n lisäämisellä eli tarvitaan vähintään kolme muutosta. [Soukoreff and MacKenzie,
2001]
% (5.4)
Kaavassa 5.4 esitetään MSD-suhteen laskukaava. Soukoreff ja MacKenzie [2003]
suosittelevat tämän kaavan käyttämistä vanhan kaavan [MacKenzie and Soukoreff,
2002] sijasta, koska se antaa aina saman tuloksen kuin merkki merkiltä tehty analyysi
optimaalisesta korjauksesta. Kaavassa A on esitetty merkkijono ja B on kirjoitettu
merkkijono. MSD(A,B) tarkoittaa A-merkkijonon ja B-merkkijonon pienintä eroa.
tarkoittaa merkkijonojen pituuksien keskiarvoa. MSD-virhesuhde edustaa pienintä
osuutta (%) merkeistä, jotka voidaan katsoa virheiksi kun verrataan kahta merkkijonoa.
Kuvassa 5.8. on osallistujien MSD-suhdekuvaajat. Joukosta erottuu osallistuja 3:n
käyrä, joka on merkitty kolmioilla. Osallistuja 3 vähensi viiveaikansa lyhyemmäksi,
kuin hänen kirjoitustahdilleen oli käytännöllistä ja liian lyhyt viiveaika johti ajoittain
Midaksen kosketus -ongelmaan, jossa näppäimet tulevat valituksi käyttäjän sitä itse
haluamatta. Hänen virhehuippunsa 4,45 tuli viidennellä tutkimuskerralla, jolloin hänen
viiveaikansa oli 220 millisekuntia.