pdf-lehti - Carea

muilla mailla | kääritään hihat.22Eija Sipola, lastenhoitajaTyötä ja tunnelmaa UruguayssaKevättalvella 2010 Tehy-lehdessä oli hakuilmoitus lähtemisestä SASK:n(Suomen ammattiliittojen solidaarisuusjärjestön) talkoomatkalleNamibiaan ja Uruguayihin. Ensi vaiheessa vain lukaisin jutun ja siirsinlehden sivuun, mutta tulin myöhemmin toisiin aatoksiin ja täytinhakemuskaavakkeen.Hämmästys oli melkoinen, kun SASK:ista tuli sähköpostiviesti, ettäolen niiden 14 onnekkaan joukossa, jotka on valittu Uruguayn talkooporukkaan.Onneksi sekä perhe että työnantaja suhtautuivatmyönteisesti lähtööni, joten haave muuttui todeksi.Lokakuussa vietimme viikonlopun Vuosaaressa tutustumalla toisiimme,sekä Uruguayn historiaan ja nykypäivään. Ohjelman lomassa meilläoli myös mahdollisuus tutustua matkakumppaneihimme. Sain mm.selville, että itseni lisäksi matkalle on lähdössä kolme muuta Tehyläistä;suuhygienisti Leena, psykiatrinen sairaanhoitaja Outi ja kätilö Anna.Viimein koitti se kauan odottamani hetki, eli 21.11.2010 klo 17, jolloinkone starttasi ensin kohti Madridia ja sieltä koneen vaihdon sekäjoidenkin tuntien odotuksen jälkeen Uruguayn pääkaupunkiinMontevideoon. Täytyy myöntää, että edellisenä yönä ei oikein tullutuni silmään. Vaikkakin matkani ei ollut ensimmäinen Etelä-Amerikkaansuuntautuva, oli se pisin tähänastisista matkoistani ja tässä vaiheessavielä aivan tuntemattomien ihmisten kanssa.Lennot sujuivat hyvin, vaikkakin pitkät lennot veivät voimia. Lopulta22.11 klo 15:50 Suomen aikaa olimme Montevideon kentällä. MatkanjohtajammeJukka Lindell oli meitä vastassa ja noin 20 minuutin automatkanjälkeen olimme Julio 18 -kadulla ja hotellissamme Los Angelesissa,josta oli muodostuva kotimme seuraavaksi kolmeksi viikoksi.Melkoinen urakka edessäSeuraavana päivänä suunnistimme talkookohteeseemme SOIMAneli puutyöläisten liiton talolle. Talo on ollut liitolla jo 1960-luvultalähtien, vaikkakin diktatuurin aikana 1973–85 sotilaiden käytössä,jonka jälkeen talo palautettiin SOIMAlle. Talo oli huonokuntoinenmm. vuotavan katon ja vuotavien vesiputkien ansiosta.Talkookohteen nähtyämme ymmärsimme, että kotiinlähtöpäivä tuleeaiemmin kuin remontin valmistumispäivä. Emme antaneet senmasentaa mieltämme, vaan käärimme hihamme ja rajasimme remonttikohteensellaiseksi, josta arvelimme kolmessa viikossa selviävämme.Aloitimme remontin viemällä vuosien varrella kertynyttä rojua siirtolavoille.Isäntämme suhtautuivat tähän touhuun rauhallisesti, kunnesraahasimme ulos puhki palaneen grillin, jonka hävittäminen tuntuiolevan kova paikka. Kuten isäntämme kertoivat, ensin taloon tehdäänkivijalka, sitten asada-grilli ja vasta sen jälkeen alkaa varsinainentalonrakennus. Grilli on siis yhtä pyhä asia kuin sauna suomalaisille.Lupasimme tehdä uuden grillin, mutta uruguaylaiset isännät eivät luottaneetammattitaitoomme. Ehkä mekään emme luottaisi heille saunanrakennusta!Joka tapauksessa viimeisenä iltana ennen kotiinlähtöämmepuutyöväen liiton talossa oli uusi grilli, jonka antimista saimme nauttia.Nähtävää ja tehtävääJo tutustumisviikonloppuna Vuosaaressa olimmenimenneet runsaasti kohteita joihin haluamme päästäkäymään matkallamme. Niinpä paitsi rakennusurakasta,päivämme täyttyivät myös lukuisista vierailuista.Kävimme tutustumassa Uruguayn ammattiyhdistystenkeskusjärjestössä PIT-CNT:ssä. Lisäksi vierailimmetyövoiman ja ammatillisen koulutuksen kansallisessainstituutissa eli INEFOP:ssa, joka pyrkii edistämääntyön ja työvoiman kohtaamista ja työllisyyttä.Mielenkiintoisin retkipäivä meille Tehyläisille oli tutustuminenMontevideon yliopistolliseen keskussairaalaan jahammaslääketieteen klinikkaan. Vierailu alkoi latinalaiseenkulttuuriin kuuluvalla pienimuotoisella odottelulla.Ensimmäiseksi tutustuimme hammaslääketieteenklinikkaan, jossa meidät vastaanotti laitoksen dekaani.Klinikalla sijaitsee myös koulu, jossa opiskelevat tulevathammashoitajat, suuhygienistit ja hammaslääkärit.Dekaani kertoi, että opiskelemaan pääsevät kaikkilukion käyneet halukkaat ilman pääsykokeita, muttaensimmäinen ja toinen vuosi ovat opiskelun suhteenniin tiiviitä, että jyvät erottuvat akanoista ja vainmotivoituneet opiskelijat jatkavat koulua loppuunasti. Keskeyttämisprosentti on n. 30-40 %.Kiersimme hammasklinikan tiloissa ja näimmeesimerkiksi osaston, jossa hoidetaan kasvojen alueenvammoja, joko synnynnäisiä tai onnettomuuden jasairauden aiheuttamia. Osastonlääkäri näytti meillekuvia potilaista ennen ja jälkeen toimenpiteiden.Kuvat olivat todella vaikuttavia.Paikallisessa sairaalassaHammasklinikan jälkeen jatkoimme matkaa viereiseenyliopistolliseen keskussairaalaan. Sairaala on iso19-kerroksinen rakennus, jota on aloitettu rakentaa1930-luvulla, mutta se valmistui vasta vuonna 1952.Jotkut sairaalan tilat olivat todella huonossa kunnossa,jotkut olivat jo remontoitu. Sairaalaan huono kuntojohtui osittain diktatuuriajasta, jolloin sairaalaanhenkilökuntaa potkittiin ulos, osastoja suljettiin jaosastojen tavaroita vietiin pois. Diktatuurin loputtua1985 sairaalaa on remontoitu pikkuhiljaa.Sairaalan tiloissa meitä kierrätti sairaanhoitaja GriceldaBorges. Hän oli viettänyt diktatuuriajan maanpaossaRuotsissa yhdessä noin 300 muun uruguaylaisen kanssaja opiskellut siellä opettajaksi. Keskustelimme ensinJukka Lindellin tulkkauksen välityksellä Uruguaynterveydenhuollosta. Sen lisäksi Gricelda kertoi meilleyliopistosairaalan toiminnasta.