2/2013 - Suomen Inkeri-liitto ry

Anne TuohimäkiAnnikki Kelo– inkeriläinen ilmaninkeriläisjuuriaMoni lukijoistamme on varmasti asioinuttoimistossamme työskennelleen AnnikkiKelon kanssa. Hän on hoitanut toimistoammeyli kaksikymmentä vuotta ja nyt,saavutettuaan kunnioitettavan 80-vuodeniän, siirtynyt ansaitulle ”eläkkeelle”.Annikki tuli, ”ei inkeriläisenä” inkeriläissyntyisen,nyt jo edesmenneen aviomiehensäNikolain (Nipa) kanssa mukaantoimintaan. 1960–luvulla silloisenInkeriläisten yhdistyksen Helsingin paikallisosastonnuorisojaostossa meitä olikymmenkunta innokasta, jotka harrastimmekansantansseja ja kyykän heittoa”Hän on enemmäninkeriläinen kuinmoni meistä, jollaon inkeriläisetsukujuuret.”eli poppia ja koetimme saada muitakinnuoria mukaan toimintaan. Järjestimmeillanviettoja ja esiinnyimme kesäjuhlissatanssien oppimiamme kansantansseja.Kun kasvoimme ulos nuorisoiästä ja työ-sekä perhe-elämä vaativat enemmän aikaa,jäivät tanssi ja kyykkä. Suruksemmemyös totesimme, etteivät kovin monetnuoret olleet kiinnostuneet inkeriläisyydenvaalimisesta, emmekä olleet saaneetaktivoitua heitä mukaan toimintaan.Kun 1990 luvun lopussa edellinen toimistonhoitajammejätti tehtävänsä, lupautuiAnnikki hoitamaan toimistonasioita. Hän piti liiton jäsenkortiston jalehden osoitteiston ajan tasalla ja pitihuolen, että asiakkaat saivat tilaamansakirjat, viirit, kartat jne. Hän on hoitanuttehtävät käytännöllisesti katsoen talkootyönäilman korvauksia.Ennen kännykkäaikaa Annikki matkustiSipoosta Käpylään viikoittain hoitamaantoimistoamme. Kännykkä on muutamanaviime vuotena helpottanut tehtävää siten,että toimistolle on tarvinnut mennäharvemmin.Suomen Inkeri-liitto ry:n hallitukseen jaInkeriläisten sivistyssäätiön hallitukseenAnnikki on kuulunut 1990 alkupuoleltaasti, jatkaen edelleen molemmissa elimissä.Annikista voi hyvällä syyllä sanoa, ettähän on enemmän inkeriläinen kuin monimeistä, jolla on inkeriläiset sukujuuret.12inkeriläisten viesti