Myyntipäiväkirjat, osa 1

Englannin kielen sana ”sponsorship” kääntyy suomeksi muotoon ”sponsorointi”.
Sana sponsorointi luo suomalaisille kuitenkin helposti mielikuvan jonkinlaisesta
vastikkeettomasta tukemisesta. Siitä syystä kannatan ehdottomasti sanan
”yhteistyökumppanuus” käyttöä, kun kysymyksessä on urheilun myyminen.
Mikään myyntityö ei ole helppoa. Urheilun myyminen ei tee poikkeusta – siihen
pätevät samat lainalaisuudet kuin mihin tahansa muuhunkin myyntityöhön.
Ensinnäkin, tuotteen pitää olla kunnossa. Tuote ei ole missään nimessä ole
pelkkä joukkue ja sen menestyminen, vaikka monet seurat Suomessa näin
edelleenkin ajattelevat. Tuote on koko seura ja sen yhteisö arvoineen ja
strategioineen sekä tietysti palvelut, joita yhteistyökumppaneille myydään.
Usein ostettava palvelu saattaa olla esimerkiksi logo peliasussa, mutta
yhteistyön merkitykset ja vaikutukset ulottuvat paljon syvemmälle.
Urheilumyynnissä täytyy olla luonnollisesti vahva ymmärrys vastapuolen eli
ostajan tilanteesta. Millainen on ostajan asiakaskunta, yrityksen taloudellinen
tilanne, historia urheilumarkkinoinnin parissa ja niin edelleen. Myyntitilanteisiin
kannattaa siis toisin sanoen valmistautua huolellisesti. Omat näkemykset ja
myynti pitää pystyä perustelemaan. Sen tueksi suosittelen datan keräämistä,
eikä sen tarvitse olla mikään ydinfysiikkaa – lähtökohdaksi riittää, että voit
näyttää yhteistyökumppanille esimerkiksi sosiaalisen median seuraajien
määrän, yleisökeskiarvon, juniorijoukkueiden ja jäsenien määrän,
yhteistyökumppaneiden määrän ja niin edelleen. Moni saattaa ajatella, että
omat luvut ovat liian pieniä ja jättää nämä asiat mainitsematta. Itse taas koen,
että luottamus itse myyjää kohtaa vain kasvaa, kun pelataan täysin avoimin
kortein.
Kaikille myyjille onnea ja menestystä! Olkaa rehellisiä ja rohkeita myös
epäonnistumaan.
Juho Meriläinen 55