TOIMIVA ARKI -RYHMÄ IKÄIHMISILLE

päivittäisistä toiminnoista. Jos ikäihmisellä on arkisissa askareissa ongelmia,
niiden takana saattaa olla ympäristön haasteet, heikentynyt toimintakyky tai
molemmat. Tällaisissa tilanteissa on syytä keskittyä vähentämään ympäristön
haasteita ja edistämään toimintakykyä. Arki askareiden tekemisen ja itsestä
huolehtimisen edellytyksenä on tietynlainen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen
toimintakyky. (Vallejo Medina ym. 2006, 57; Lyyra ym. 2007, 21)
Fyysistä toimintakykyä vaativissa tehtävissä ikäihmisillä on yleensä näkyvimmin
haasteita. Kurkottelu, kumartelu ja kyykistyminen eivät onnistu sekä yleisesti
fyysinen kestävyys heikkenee. Vaikka oma koti on tuttu ja hyvin varusteltu,
ikääntymisen tuomien muutosten myötä kotiympäristössä esiintyy yllättäviäkin
esteitä. Vaarallisia tilanteita, esimerkiksi kaatumisia, aiheuttavat kynnykset,
matot, portaat, tukikahvojen puute, säilytystilojen huono suunnittelu sekä huono
valaistus. (Lyyra ym. 2007, 57-58.) Kaatuminen onkin suurimpia uhkia
ikäihmisen kotona asumiselle. (Laatikainen 2009, 8).
Psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn heikkeneminen ovat usein yhteydessä
toisiinsa. Yksinäisyys on yleinen ongelma ikäihmisillä ja se heikentää terveyttä
ja hyvinvointia. Yksinäisyyden on todettu lisäävän muun muassa masennusta,
kuolleisuutta ja muistin heikkenemistä. Yksinäisyys voi lisätä myös ikäihmisen
alkoholin käyttöä, jolloin riskit kotona asumiselle lisääntyvät. (Lyyra ym. 2007,
146, 153; Laatikainen 2009, 9)
Toimiva tukiverkosto edistää fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Tukiverkoston
puute taas saattaa lisätä kuolleisuutta. Yksinäisyys yhdistettynä tukiverkoston
puutteeseen lisää ikäihmisen turvattomuuden tunnetta. Turvattomuuden tunteen
kokeminen onkin varsin yleistä ikäihmisten keskuudessa ja se johtaa usein
eristyneisyyteen. Ei uskalleta enää lähteä pois kotoa, jolloin sosiaalisten
suhteiden ylläpitäminen muuttuu mahdottomaksi. Tilanne huononee, jos
omaiset väsyvät ikäihmisen hoitoon ja sosiaaliset suhteet kuolevat. Tällöin
kotona asuminen muuttuu todella haasteelliseksi. (Lyyra ym. 2007, 72;
Laatikainen 2009, 9-11)
13