KIRKON KAUHAJOKI-HANKE
KIRKON KAUHAJOKI-HANKE
KIRKON KAUHAJOKI-HANKE
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
14. SIIRTYMÄVAIHE MARRASKUUSTA<br />
JOULUUN 2008<br />
Orsila ja hiippakuntadekaani Haapakoski viestittelivät marraskuun<br />
puolivälissä tiiviisti Kirkon Kauhajoki-hankkeen toimintasuunnitelmasta.<br />
Haapakoski kirjoitti suunnitelmaa ja Orsila kommentoi.<br />
Käytännön kysymyksiä alkoi myös tulla nopeasti. Näitä olivat<br />
mm. sijaisen etsintä korkeakoulupapin virkaan, muiden virkojen<br />
hakuilmoitusten laatiminen, virkapaikkojen ja toimipisteiden hahmottaminen.<br />
Yksi käytännön kysymys oli se, että säilyvätkö hanketyöntekijät<br />
oman seurakunnan työntekijöinä vai siirtyvätkö he<br />
Lapuan hiippakunnan työntekijöiksi. Hankevastaavan siirtymistä<br />
hiippakunta piti tärkeänä. Siirtyminen johti uusiin kysymyksiin ja<br />
järjestelyihin puhelinnumeron siirron ja lomien siirtymisen suhteen.<br />
Niihin löytyi kaikkiin ennen pitkää ratkaisut, mutta kaikki<br />
askelet eivät olleet aivan mutkattomia. Paavo Haapakoski ja lakimiesasessori<br />
Jussi Lilja kokeneina hallintomiehinä näkivät asioita<br />
pidemmällä perspektiivillä ja osasivat tehdä päätöksiä.<br />
15. VERTAISTUEN ORGANISOITUMINEN<br />
Aiemmista suuronnettomuuksista on jo vahvistunut tieto, että ihmiset<br />
saavat parasta apua omalta perheeltään, kaikkein läheisimmiltä<br />
ihmisiltä. Seuraavaksi tärkeintä näyttää olevan saman järkytyksen<br />
kokeneiden ihmisten tuki. Tästä tuesta käytetään nimeä vertaistuki.<br />
Vertaistukea on myös kritisoitu ja puolustauduttaessa on<br />
usein vastattu, että ainakin ulkopuolisen ammattilaisen vetämästä<br />
vertaistuesta on hyötyä. Kirkon vertaistukea on jo hyvin pitkään<br />
järjestetty sureville omaisille sururyhmissä. Kirkolla on vahva sururyhmäperinne-<br />
ja osaaminen ja ryhmien vetämiseen on valmisteltu<br />
materiaalia. Kokemukset ja palautteet sururyhmien vertaistuesta<br />
osoittavat, että työllä on merkitystä.<br />
Menehtyneiden omaiset<br />
Kirkon taholta omaisten koolle kutsuminen alkoi Ilmajoen seurakunnassa.<br />
Myös omaiset itse alkoivat hakeutua toistensa seuraan.<br />
Ilmajoella oli suurin omaisten joukko ja heillä monella oli luontevia<br />
yhteyksiä seurakunnan työntekijöihin, joilla oli puolestaan valmius<br />
koota omaisia yhteen. Ensimmäinen omaisten tapaaminen oli Ilmajoen<br />
seurakunnan leirikeskuksessa jo marraskuussa 2008.<br />
Seuraava tapaaminen Ilmajoen seurakunnan leirikeskuksessa oli<br />
joulukuun puolivälissä 2008. Tähän tapaamiseen tulivat mukaan<br />
myös Kauhajoki-hankkeen psykologi Tuija Turunen ja psykiatri<br />
Asta-Leena Hakala ja hankevastaava Orsila, joka kävi vain lyhyesti<br />
tapaamassa omaisia ensimmäisessä kokoontumisessa. Paikalle saapui<br />
omaisia lähes kaikista perheistä.<br />
Ilmajoella alkaneiden kokoontumisten jälkeen ja jo kahden ensimmäisen<br />
tapaamisen välissä täytyi hankkeiden yhdessä ratkaista,<br />
miten vertaistukea järjestetään. Molemmilla hankkeilla oli käsitys<br />
vertaistuen merkityksestä ja tarpeellisuudesta. Oli ratkaistava, että<br />
tarjoaako kirkko omat ryhmät ja Kauhajoki-hanke omat ryhmät<br />
omaisille. Kirkon kannalta näytti viisaalta yrittää järjestää vertaistukitapaamisia<br />
yhdessä toisen hankkeen kanssa. Käytännön asiana<br />
ajateltiin, että tuolloin ei synny omaisille hämmentäviä tilanteita,<br />
jossa tulee kahdelta eri taholta kutsuja kokoontua.<br />
Päävastuun, ensimmäisten Ilmajoen tapaamisten jälkeen, vertaistuen<br />
organisoinnista kantoi Kauhajoki-hanke. Järjestelystä koitui<br />
myös säästöjä kirkon hankkeelle siinä mielessä, että Kauhajoki-<br />
52 53
Change language