KIRKON KAUHAJOKI-HANKE

Psalminkirjoittajan tuska tuntuu käsin kosketeltavalta. Tämä psalmi
numero 88 on kauttaaltaan hätäisen ihmisen huutoa Jumalalle.
Käsittämättömät vastoinkäymiset ovat musertaa alleen, toinen
toistaan synkemmät asiat tulevat vastaan. Ollaan kasvokkain
kuoleman, menetyksen, turvattomuuden, omien pelkojen kanssa.
Juuri se, mitä ihminen eniten kauhistuu, on nyt käsillä, tässä, minun
elämässäni.
Näin ei pitänyt käydä. Näin ei suunniteltu. Edessä piti olla tulevaisuus,
jota nuoren ihmisen silmin katsottiin toiveikkaasti ja innokkaasti.
Muutamassa minuutissa kaikki voi muuttua, niin nopeasti
valo katoaa ja aurinko painuu pimentoon. Yllämme lepää suuri ja
hahmoton neuvottomuuden ja tyrmistyksen paino.
Herra, Jumalani, pelastajani,
päivällä minä huudan sinua avuksi,
yölläkin käännyn sinun puoleesi.
Nouskoon rukoukseni sinun kasvojesi eteen,
kallista korvasi minun huutoni puoleen!
Ahdingossani minä itken silmäni kuiviin,
kaiken päivää huudan sinua, Herra,
ja ojennan käsiäni sinua kohti.
Miten tästä voi kulkea eteenpäin? Mistä löytyisi voima? Mistä löytää
takaisin turvallisuudentunne? Voiko aurinko vielä joskus nousta
taivaanrannan takaa taas valaisemaan uutta päivää? Jaksaako mieli
vielä joskus kiinnittää huomionsa aamun sarastukseen, hiljalleen
pois häipyvään usvaan, lintuihin, jotka nousevat siivilleen ja laulavat
laulujaan, siihen kauneuteen, joka oli niin käsin kosketeltava
eilisaamuna?
Herrani ja Jumalani. Kuule huutomme. Älä jätä vaille huomiota
niitä itkuja ja kauhuja, jotka eivät päästäneet viime yönä rauhaan.
Pysy surevien vierellä, anna tukesi ja läsnäolosi voimaksi kaikille,
jotka ovat menettäneet äärettömän rakasta ja arvokasta, oman läheisensä.
Jätämme sinun käsiisi, taivaallinen Isämme, heidät, jotka
eivät enää keskuuteemme palaa. Ota sinä heidät luoksesi Poikasi
Jeesuksen Kristuksen armon ja rakkauden tähden. Hoida ja rohkaise
niitä, jotka odottavat toipumista ja mahdollisuutta palata takaisin
tuttuun arkeen. Ja kun mieleemme nousee kauhistavia kuvia
ja ajatuksia, kun ahdistus pimentää maiseman ja peittää valon alleen,
lähetä edes pieniä valonsäteitä toivon ja rohkeuden tuojiksi.
Herramme ja Jumalamme, johdata meitä tämän päivän halki, anna
voimat tarttua asioihin, jotka täytyy hoitaa, ja lahjoita luottamus
siihen, että aurinko nousee, usva haihtuu ja että lopulta ympärillämme
on vain kirkkautta. Aamen
LIITE 4
Korkeakoulupastori Markku Orsilan puhe Kauhajoella ensimmäisenä
aamuna 24.9.2008
Olemme koolla rannattomalta tuntuvan surun keskellä. Suru ja hätä
ovat tuoneet meidät yhteen. Jokaisella on omia tehtäviä ja asioita
tällekin päivälle. Silti aika ja ajatus saavat myös pysähdellä. Tänään
koko maassa liput ovat suruliputuksessa. Mekin saamme nyt muistaa
eilisen ampumavälikohtauksen uhreja. Nousemme kunnioittamaan
heidän muistoaan hiljaisella hetkellä.
(Hiljainen hetki)
182 183