KIRKON KAUHAJOKI-HANKE
KIRKON KAUHAJOKI-HANKE
KIRKON KAUHAJOKI-HANKE
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
– Yhdessä koimme ja jaoimme ikimuistettavia opintoretkiä<br />
kohdeluokasta selvinneiden opiskelijoiden kanssa. Myös<br />
heidän lähiperheensä tulivat tutuiksi kolmessa vertaistukitapaamisessa.<br />
Koulun henkilökunnan kanssa vietimme muutamia<br />
retki- ja virkistysiltapäiviä kirkon tarjoamissa paikoissa.<br />
Järjestimme hiljaisuuden retriittivuorokauden kolme kertaa<br />
projektin aikana. Haapaniemen hiippakuntakartano tarjosi<br />
meille levolliset puitteet. Etenkin ensimmäisen retriitin ajankohta<br />
heti ensimmäisen vuosipäivän jälkeen sai kiitosta.<br />
– Syksyllä 2010 koulu täytti kunnioitettavat 90 vuotta ja samalla<br />
julkaistiin koulun historiateos, jonka kokoaminen oli<br />
aloitettu jo keväällä 2008.<br />
– Kouluun tuli projektin aikana uusia opiskelijoita, joita koulusurma<br />
ei suoraan enää koskettanut. Tosin tuli myös niitä<br />
opiskelijoita, jotka olivat olleet Kauhajoella tai lähikunnissa<br />
tapahtumapäivänä. Osalle uusista opiskelijoista järjestimme<br />
kirkon hankkeesta ryhmäyttämistä yhdessä tutor -opiskelijoiden<br />
kanssa.<br />
– Suunnittelimme ja toteutimme koulun terveydenhoitajan<br />
kanssa 10 oppitunnin verran nuorille opiskelijoille tarkoitettua<br />
kurssia. Positiiviset voimavarat käyttöösi arjen haasteissa!<br />
-kurssilla lyhyiden teoriaosuuksien lisäksi keskityttiin erilaisiin<br />
toiminnallisiin tehtäviin ja menetelmiin yksin, pareina ja<br />
ryhmänä.<br />
Mitä voisi oppia?<br />
– Katselen taaksepäin ja arvioin hanketta kirkon työntekijän<br />
roolista ja viitekehyksestä. Matkan varrella ja hankkeen edetessä<br />
ensimmäisenä nousee mieleen, että kirkkoa tarvittiin<br />
jälkihoidossa. Se otettiin luontevasti mukaan. Tähän saattaa<br />
vaikuttaa se, että Pohjanmaalla kirkon ja seurakunnan rooli<br />
96 97<br />
ja työntekijät ovat luontevasti ja juurevasti mukana ihmisten<br />
arjessa ja juhlassa. Toisaalta tämän kriisin laajuus ja järkyttävyys<br />
vei eri alojen auttajatkin uuden ja vaativan tilanteen<br />
eteen. Kaikki mahdollinen ammatillinen apu pyrittiin tarjoamaan<br />
nopeasti, laajasti, johdetusti ja riittävän pitkäkestoisesti<br />
sitä tarvitseville. Toki matkan varrella on koko ajan haettu<br />
kirkon ja sen työn roolia ja paikkaa tässä laajassa auttamisverkostossa.<br />
– Yhteistyössä on voima. Olimme luomassa uutta yhteistyötä<br />
mm. menehtyneiden ja luokasta selvinneiden omaisten<br />
vertaistuessa yhdessä trauma- ja kriisipsykologien kanssa.<br />
Yhteyksiä ja verkostoja ei synny ilman määrätietoista työskentelyä<br />
hyvän yhteistyön saavuttamiseksi. Näkemykseni<br />
on, että kirkon työntekijän vahvuudet ja osaaminen tulevat<br />
ensiksi tutuiksi läsnäolon, tutuksi tulemisen ja liittymisten<br />
myötä. Tekemisen ja toimimisen kautta esiin tulevat ammattitaidot<br />
ja erityisosaaminen näkyvät vasta seuraavassa<br />
vaiheessa.<br />
– Koulun hyvinvointikerroksen työkaverit vähenivät asteittain<br />
toisen projektin lähetessä loppuaan. Lähimpinä työtovereina<br />
olivat alusta alkaen (ja pysyivät pisimpään) terveydenhoitaja<br />
ja opot, joiden kanssa yhteistyö oli avointa ja mutkatonta.<br />
– Ajan myötä havaitsin, että eräs selkeä puute hankkeiden toiminnassa<br />
oli koulun henkilökunnan perheiden ja läheisten<br />
”unohtaminen”. He kantoivat paljon tunnetta, huolta ja murhetta<br />
läheisensä selviämisestä ja jaksamisesta etenkin alkuaikoina.<br />
En tiedä, mikä olisi ollut se tapa tai keino, jolla heitä<br />
olisi huomioitu. Mutta jotenkin henkilökunnan perheiden<br />
huomioiminen ja huolten jakaminen olisi voinut olla meille<br />
kirkon hankkeelle luontevaa. Kaikkeen eivät vain voimat<br />
riittäneet auttajillakaan.
Change language