Skeptikko 45, 2/2000 - Skepsis ry

Veikko Näntö
”Sähköallergia” ja
muita säteilyongelmia
Lääketieteellinen aikakauslehti ”Duodeci-
missa” on ilmestynyt katsaus, joka saattaa
kiinnostaa otsikon asiasta kiinnostuneita:
J. Uitti ja R. Pääkkönen (Tampereen Aluetyöterveyslaitos):
”Sähköallergia ei ole allergiaa, mitä
se on?”, Duodecim 2000, vol. 116, ss. 941-917.
Katsaus päätyy johtopäätökseen: ”Sähköherkkyyttä
kokevien oireet ovat todellisia, vaikka
niiden syyt jäävätkin epäselviksi.”
Artikkelin yhteenveto kuuluu seuraavasti:
”Sähköön ja sähkölaitteisiin liittyvää oireyhtymää
on kutsuttu sähköallergiaksi. Käsite sähköherkkyys
vastaisi paremmin kyseistä ilmiötä
ja sen yleistynyttä englanninkielistä nimitystä
”sensitivity to electricity.” Oireyhtymää on tutkittu
paljon Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa
sekä Yhdysvalloissa. Suomessakin on henkilöitä,
jotka yhdistävät oireensa sähköiseen ympäristöön
(ja yhdistys). Tehtyjen tutkimusten ja kaksoissokkokokeiden
perusteella ei ole näyttöä siitä, että
sähkö- ja magneettikentät olisivat syynä oireisiin.
Useat yksilöön, hänen reagointitapaansa ja ympäristöön
liittyvät tekijät näyttävät olevan yhteydessä
oireiden syntyyn. Samanlaista on kuvattu myös
muiden ns. ympäristöoireyhtymien yhteydessä.
Somatisoinnilla on katsottu olevan merkitystä
oireiden muodostuksessa, mutta etiologiasta ei
ole vielä muodostunut kokonaiskuvaa. Siksi ympäristö
ja psykososiaaliset tekijät olisi syytä ottaa
huomioon mahdollisimman kattavasti.”
Somatisointi? Somaattinen tarkoittaa “ruumiillinen,
ruumiiseen kuuluva”. Sähköherkkyys-oireyhtymän
on sanottu kuuluvan ”ympäristön
somatisoitumis -oireyhtymiin.” Ajatellaan, että
niissä oireiden syy haetaan - sitä tiedostamatta
- ympäristötekijöistä, joita muut ovat epäilleet
aiheuttajiksi: usein ympäristön kemiallisista, fysikaalisista
tai ergonomisista tekijöistä. Monia
ympäristö-oireyhtymiä on kuvattu: monikemi-
kaaliherkkyys, krooninen väsymysoireyhtymä,
fibromyalgia, ärtynyt paksusuoli. ”Näissä potilaat
ja heitä hoitaneet lääkärit alkavat mieltää yleiset
oireet oireyhtymiksi ilman, että syy-yhteydestä
on tieteellistä näyttöä.” Diagnoosi-nimikkeet
sitten muuntuvat ajan myötä, mm. autonomisen
hermoston ylitoiminnasta johtuneita oireita on
kutsuttu eri aikoina eri nimillä, kuten dystoniaksi,
sydänhermoviaksi, hyperventilaatio-oireyhtymäksi
ja paniikkihäiriöksi.
Ja luonnehdintaa vielä: ”Sähköherkkyys on
oletettavasti monen samanaikaisesti vaikuttavan
tekijän aiheuttama oireyhtymä, jonka syntyyn
vaikuttavat persoonallisuuden ominaisuudet ja
fysiologinen alttius, työn organisointiin liittyvät
syyt sekä ympäristön fysikaaliset ja kemialliset
tekijät.”
”Suurimmalla osalla oireet ilmenevät näyttöpäätteisiin
ja loisteputkiin liittyvinä iho-oireina,
jotka paranevat ajan myötä joko itsestään
tai asianmukaisen tiedotuksen ja suhtautumisen
avulla. Vain harvalle oireista kehittyy pitkäkestoisia
neurasteenisia oireita, jotka esiintyessään
yleensä liittyvät mihin tahansa sähkölähteeseen.
Tilanteissa, joissa ihmiset kokevat oireita näyttöpäätetyön
tai sähkölaitteiden yhteydessä, empaattinen
ja asiallinen suhtautuminen työpaikalla
ja vastaanotolla on välttämätöntä.” (Koskee
varmaan usein myös tilannetta, jossa tällainen
henkilö kohtaa skeptikon).
Sähköherkkyysongelmat ja -oireisto on saanut
erityisesti Ruotsissa runsaasti huomiota. Kts.
esim. Swedish Association for the Electrosensitive
(www.feb.se). Suomessakin toimii Suomen
Sähköyliherkkien Tuki r.y. (www. clarinet.
fi/conozco/ssyhtry). Käynnissä oleva kansainvälinen
tutkimus: esim. WHO International EMF
(electromagnetic fields) –projekti (www.who.
int/peh-emf). ■
SKEPTIKKO 2/2000 23