Skeptikko 45, 2/2000 - Skepsis ry

Kun psykologi Hanna Svennevig tutki vaihtoehtohoitoja,
huomasi hän hoidoissa kävijöiden toivovan,
että hän todistaisi hoitojen toimivan. - Tiedeyhteisö
on tietysti hyvin kriittistä ja minä olen täysiverinen
tutkija, joka en rupea minkäänlaisia Messias-odotuksia
täyttämään. Aineisto puhukoon puolestaan,
Svennevig sanoo.
Aineisto osoittaa ainakin sen, että hoidoissa kävijät
ovat erittäin tyytyväisiä saamaansa apuun.
ihmiset, ei siis pitänyt lainkaan paikkaansa.
Eniten hoidoissa kävivät aikuiset naiset: 30-54
-vuotiaita oli 73 prosenttia. Keskivertokävijä oli
35-40 -vuotias, jossa iässä naisille itselleen kohdistuu
valtava hoitovastuu esimerkiksi lapsista,
perheestä, kodista ja työstä.
- Naiset huolehtivat ensin muista ja käyvät sitten
ostamassa itselleen hoitoa toiselta naiselta.
Apua haettiin jopa lapsettomuuteen
80 % hoidoissa käyneistä oli hakenut oireisiinsa
aikaisemmin apua myös jostakin muualta. Apua
oli haettu lääkäriltä (10%), hieronnasta (11%),
luontaishoidoista (15%). 10 henkilöä kävi samaan
aikaan myös psykiatrisessa hoidossa.
Svennevig kysyi hoidossa kävijöiltä, mihin
fyysiseen ja psyykkiseen oireeseen he apua hakevat.
Suurin osa haki apua jonkinlaiseen tuki- ja
liikuntaelinoireistoon: selkäsärkyyn, vatsakipuun
ja kolotukseen (usein niska-hartia –alueella).
Psyykkiset oireet olivat kaikenkirjavia, jopa
psykologisen hoidon piiriin kuuluvia: yleinen
jännitystila, ahdistuskohtaukset, sosiaalinen fo-
bia, paniikkihäiriö, tuskatilat, stressiväsymys,
psyykkinen väsymys.
Hoidoilta toivottiin mm. tunnekokemusten
eheyttämistä, mielestä pois suljettujen surun ja
vihan tunteiden esille saamista, tunneilmaisun
parantamista ja itsetuntemuksen lisäämistä. Jotkut
jopa hakivat vyöhyketerapiasta apua lapsettomuuteen
kokeiltuaan sitä ennen lähes kaikkea
muuta.
Sahausliike selittää hoitokoukkuun
jäämisen
Hoidon välittömän vaikutuksen mittauksissa
Hanna Svennevig tutki tunnetiloja, kuten ahdistuneisuus,
rentous ja viha, jotka vaihtelevat
tavallisestikin ihmisillä nopeasti; siis mielialaa.
Normaaliin väestöön suhteutettuna hoidoissa
kävijöillä esiintyi psyykkisen hyvinvoinnin vajausta.
Eri hoitojen vaikutukset eivät yllättäen poikenneet
toisistaan, vaikka jokainen menetelmä
on hoitajien mielestä täysin erilainen kuin muut.
Myös hoitojen tavoitteet ovat hyvin erilaiset; silti
ei lomaketutkimuksessa noussut esiin minkäänlaisia
eroja eri hoitomuotojen välille.
Lähtötilatutkimuksessa koettu mieliala nousi
kaikkien hoitojen jälkeen huomattavasti. Ennen
seuraavaa hoitokertaa mieliala romahti lähes lähtötason
kohdalle ja pomppasi taas ennen hoitoa
ja hoidon jälkeen todella korkealle.
Hoitojen välitön vaikutus oli todella dramaattinen,
mutta samoin oli tunteiden sahausliike.
- Tämä kertonee, miksi jotkut ihmiset jäävät
hoitoihin koukkuun: olotila hoidon jälkeen on
niin miellyttävä ja rentoutuneisuuden tunne korostunut.
Tyytyväisyys riippuu siitä, minkälaista
apua haetaan
Vyöhyketerapiassa kävijät olivat kaikkein tyytyväisimpiä
saamaansa hoitoon. Rebalancing-kehoterapiaan
ja Rosen-terapiaan oltiin tyytymättömimpiä.
Terapiassa käyntikerrat olivat keskimäärin
melko pieniä. Pisin käyntijakso oli 20
kuukautta, joka tosin sisälsi vain 15 käyntikertaa.
Lyhyin jakso oli kolme kertaa. Vyöhyterapiassa,
johon ihmiset olivat tyytyväisimpiä, käyntikertoja
oli vähiten.
- Tulokset siis saavutetaan todella pienillä käyntikerroilla.
Miksi Rosen-terapia ja Rebalancing-kehotera-
SKEPTIKKO 2/2000 5