Janne Kuloheimo - Tehy
Janne Kuloheimo - Tehy
Janne Kuloheimo - Tehy
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Pia Fredriksson<br />
Kolumnistimme toimii työsuojeluvaltuutettuna ja projektikoordinaattorina Länsi-Uudenmaan<br />
sairaanhoitoalueella.<br />
Suru on raskas<br />
taakka kantaa<br />
Jossain vaiheessa elämää jokainen meistä todennäköisesti<br />
sairastuu. Jossain vaiheessa elämää<br />
jokainen meistä todennäköisesti kokee läheisen<br />
vakavan sairauden mukanaan tuoman pelon,<br />
tuskan ja avuttomuuden tunteen. Jossain vaiheessa<br />
elämää huomaamme, että ne lukuisat työssämme koetut<br />
ikävät tilanteet ovatkin yhtäkkiä omaa todellisuuttamme.<br />
Minä koen sen ensi kertaa nyt.<br />
Lähipiirissäni on viime aikoina tapahtunut monia surullisia<br />
sairastumisia ja ikäviä tapahtumia. Tapahtumat<br />
ovat dramaattisuudessaan pysäyttäneet minut ajattelemaan,<br />
josko nämä kasvun paikat voisivat tuoda mukanaan<br />
jotain muutakin kuin pelkkää surua ja tuskaa. Miltä<br />
tuntuu, kun joku läheinen sairastuu vakavasti? Mitä tapahtuu,<br />
kun huomaa, ettei elämä olekaan omien suunnitelmieni<br />
varassa vaan tapahtumaketjuja ohjaa joku tai<br />
jokin ihan muu? Miltä tuntuu, kun väsyttää niin, etteivät<br />
ajatukset tahdo pysyä kasassa ja tiedän, että tilanne<br />
tulee jatkumaan vielä pitkään, ennen kuin siihen löydetään<br />
ratkaisua? No pahaltahan se tuntuu. Ja joskus elämä<br />
ehtii ensin ja ratkaisee asiat puolestamme ilman, että<br />
kenelläkään on siihen nokan koputtamista.<br />
Hoitaja on todennäköisesti hankala omainen. Huomasin<br />
usein potilastyössä ärsyyntyväni, kun omaiset hyvin<br />
tarkasti kyselivät hoidosta ja tehdyistä toimenpiteistä<br />
ja joskus jopa kyseenalaistivat hoitohenkilöstön päätöksiä<br />
ja tapaa tehdä töitä. Hoitajalle tulee hyvin herkästi<br />
olo, että omaiset etsivät virheitä ja silloin ajautuu huomaamatta<br />
puolustuskannalle.<br />
Huomaan itse ärsyyntyväni siitä, kun omaisen roolissa<br />
kysyn hoidosta ja huomaan hoitajan epävarmuuden.<br />
Yleensä saan vastaukseksi ensin lyhyen hiljaisuuden,<br />
sitten epäluuloisen katseen, kun hoitaja mielessään<br />
pohtii, miten ihmeessä osaan käyttää sanoja kuten hypovolemia,<br />
parenteraalinen, hematokriitti, subaraknoidaali.<br />
Sitten varovaisen vastauksen, joka ei oikeastaan selvennä<br />
minulle yhtään mitään. Missä vaiheessa omaisesta<br />
tuli hoitajille voimavaran sijasta uhka? Joskus minun<br />
on tehnyt mieli ottaa hoitajaa hellästi olkapäistä, ravistaa<br />
hieman ja sanoa, että kerro nyt vaan ihan niin kuin<br />
asiat ovat. Kyllä minä kestän sen, mitä suustasi putkahtaa,<br />
enkä minä suutu, vaikka et olekaan vaihtanut tuota<br />
”<br />
Missä vaiheessa omaisesta tuli<br />
hoitajille voimavaran sijasta<br />
uhka?”<br />
oksennuksesta vihreää tyynyliinaa, tippa on tukossa ja<br />
katetripussi räjähtämäisillään!<br />
Hoitaja voi turvautua ammattirooliinsa, ja hänen on<br />
siten omaista helpompi asettaa tunteensa taka-alalle.<br />
Tämä on etuoikeus, joka auttaa meitä toimimaan järkevästi<br />
ja harkiten, muttei suinkaan tee meistä tunteettomia.<br />
Jotkut potilastapaukset tulevat kuitenkin lähelle eri<br />
tavoin kuin toiset. Jotkut tilanteet saattavat jostain syystä<br />
herättää meissä empatiaa, huolta ja jopa surua, kun<br />
taas toiset tilanteet ärsyttävät ja suututtavat meitä. Vaikka<br />
tiedämme, ettei sairaanhoito voi aina parantaa, odotamme<br />
silti hoidon parantavan. Kun potilaan ja omaisen<br />
odotukset eivät täyty, on tuloksena pettymys ja suru,<br />
joka usein puretaan hoitohenkilökuntaan. Pettymys ja<br />
suru vievät voimia, ne väsyttävät ja voivat loppujen lopuksi<br />
uuvuttaa mielen.<br />
Rakentava tapa olisi yrittää kohdistaa voimat kaiken<br />
jäljellä olevan hyvän kannattelemiseen. Kaikki elämä<br />
loppuu ajallaan ja kaikesta on luovuttava. Ajatus luopumisesta<br />
on raskas ja kuitenkin se on meillä jokaisella<br />
edessämme. Jokainen meistä kantaa taakkaa, joku kevyttä<br />
ja joku aivan liian raskasta. Meillä on myös hyvin<br />
erilaiset resurssit kestää kokemaamme. On lohdullista<br />
muistaa, että tämän päivän voimasi tulee riittää vain tälle<br />
päivälle, huomiseksi saat jo uudet.<br />
<strong>Tehy</strong> 16 | 2011 23
Change language