7/2009 (pdf) - Coronaria

More documents

Recommendations

Info

14 // lääketiede tekstin ja on siten epäselektiivistä lämpöä ja empatiaa täsmällisempää. Samassa kokemuksessa tai käyttäytymisessä voi nimittäin kontekstista ja tarkastelukulmasta riippuen olla sekä valideja että vähemmän valideja puolia. Tunteet ovat yleensä aina valideja (2,7). On validia tuntea suurtakin tuskaa mutta vähemmän validia käyttäytyä tuhoavasti tämän tuskan ohjaamana. Niin ikään on ai van validia kaivata pikaista lievitystä pahaan oloonsa mutta vähemmän va lidia vaatia välitöntä apua haukkumalla lääkäriä. Tietyn käyttäytymisen validiteetti voi riippua tarkastelukulmasta. Voi esimerkiksi ymmärtää, et tä ihminen viiltelee, koska se on ai emmin lievittänyt hänen tuskatilaansa edes hetkeksi. Viiltely voi olla toimivinta, mitä hän on toistaiseksi oppinut säädelläkseen olojaan. Se on siten aiempien elämänkokemusten pe rusteella validia, mutta se ei sitä vastoin ole validia hänen pidemmän aikavälin tavoitteidensa näkökulmasta, esimerkiksi sen jättäessä pysyviä jälkiä ja häiritessä terveempien selviytymistyylien oppimista. Hoitava henkilö etsii aktiivisesti sitä, mikä potilaan kokemuksessa ja käyttäytymisessä on validia. Hän ilmaisee selkein, konkreettisin ilmaisuin halunsa ymmärtää ja hyväksyä potilaan tunteen. Hän ei yritä muuttaa potilaan kokemusta (2,3,9,10). Jos hän ei ymmärrä, hän ilmaisee halun sa tutkia potilaan kokemusta tarkem min, jotta hän voisi ymmärtää (”Ymmärrän osan, mutta haluaisin vielä tutkia kanssasi, miten koit tuossa kohdassa…”). On harvoja asioita, jotka tuntuvat yhtä epävalidoivilta kuin sanominen että ymmärtää, vaikkei todellisuudessa ymmärrä. Hoitavan henkilön on tarpeellista olla rehellinen sekä potilaalle että itselleen. Suora kommunikaatio on myös tärkeää. Yleislääkäri 7/<strong>2009</strong>, vsk 24 Hoitava henkilö voi jättää epävalidit puolet huomiotta tai kommentoida niitä, esimerkiksi: ”Jos pakotat minua näin, en pysty säilyttämään yhteistyökykyäni, vaikka näen, että syvällä sisällä todella kärsit ja haluaisin auttaa sinua sen kärsimyksen kanssa.” Hoitavan henkilön aitous ja suoruus auttaa potilasta luottamaan siihen, että myös validien puolien validaatio on aitoa (6). Potilaalle annetaan mahdollisuus ilmaista ja jakaa tunteensa ja ventiloida (2,3,6). Hän voi kävellä edestakaisin, jos hän haluaa (3,9). Hoitava hen- Kun ymmärtää, mistä tunteet tulevat, niiden ei tarvitse viedä mukanaan hyökyaallon lailla. kilö ilmaisee selkeästi, että hän haluaa kuulla potilaan tunteista. Monet epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät ovat läpi elämänsä kokeneet olevansa liian emotionaalisia ja etteivät saisi tuntea, kuten tuntevat. Voi olla voimaperäisen tyynnyttävää, että toinen hyväksyy tunteen sellaisena kuin se on, ei pelkää eikä tuomitse sen intensiteettiä. Tunteiden kestämisen ja sallivan suhtautumistavan mallittaminen auttaa vähentämään po tilaan sekundaarisia reaktioita omiin tunteisiinsa. Tunteen pelko, hä peä tai itseinho voivat loiventua. Klii ninen kokemus viittaakin validoin nin tasaavan primaaria tunnetta ja vähentävän sekundaaritunteista aiheutuvaa kuormaa. Validaatio suojaa siten kriisin laajenemiselta (3). Hoitavan henkilön rauhallinen puhe voi olla merkityksellistä potilaan ollessa äärimmäisen kuormittunut ja toimintakykynsä menettänyt (2,3,9). Sanaton viestintä, mm. ruumiinkieli ja äänenpainot, voi olla tär- keämpää kuin puhe. Voimakkaan tun netilan aikana sanat eivät aina tavoi ta potilasta. Validaatio tasoittaa usein kriisin ja voi yksin olla riittävää. Validaatiota onkin verrattu tulipalon sammuttamiseen sammutuspeitteellä. Jotkut psykoterapia-asiantuntijat ajattelevat validaation johtavan korjaantumiseen itsestään: kun potilas kokee tulevansa ymmärretyksi ja hyväksytyksi, tunnetilat tasaantuvat ja hän kykenee automaattisesti korjaamaan myös käyttäytymistään (6). Potilaiden omat ko ke mu k se t ovat sa m a n suu nt a i s i a . Nehlsin (10) kvalitatiivisessa 30 potilasta käsittäneessä tutkimuksessa selvitettiin potilaiden kokemuksia epävakaan persoonallisuushäiriön kanssa elämisestä. Tutkimuksessa tu li esiin potilaiden toive sensitiivisestä kuuntelusta ja aidosta kiinnostuksesta ja läsnäolosta kriisin keskellä. He eivät edes odottaneet, että hoitavalla henkilöllä olisi vastaus ongelmaan, vaan tunsivat tarvitsevansa lähinnä validaatiota. Mitä kriisien hoidossa olisi hyvä välttää? Tutkimusten mukaan epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät pyrkivät itsetuhokäyttäytymisellä useimmiten ahdistuksen lievittämiseen (ks.1, näytön aste B). Krii sikäyttäytymisen ymmärtäminen yrityksenä lievittää tuskallisia tunnetiloja mahdollistaa myötäelävän suhtautumisen ja tukea tarjoavan lähestymistavan (2,3). Käyttäytymisellä voi toki olla monenlaisia motiiveja, kuten esimerkiksi kiukkua jotakuta kohtaan, mutta keskellä kriisiä tällaisten motiivien tutkiminen saati tulkinta koetaan usein merkkinä, että hoitava henkilö ei ymmärrä. Kokemus ymmärryksen puuttumisesta laajentaa yleensä kriisiä. Muihin mahdollisiin taustatekijöihin ja käyttäytymisen mo tivaatioihin voidaan palata
luotta muksen rakennuttua ja kriisin ohimen tyä (9). Huomion ennenaikaista suuntaamista tilanteen positiivisiin puoliin ja potilaan ajattelun muokkaamista on niin ikään hyvä välttää. Ennenaikainen suuntautuminen positiivisiin puoliin voi johtua hoitavan henkilön omasta vaikeudesta kestää potilaan tunteiden intensiteettiä. Ah distunut yritys rauhoittaa potilasta ennenaikaisesti ei tarjoa mahdollisuutta mallittaa, että voimakkaat tunteet ovat kestettävissä. Jos potilas kokee, että hänen kokemuksensa ohitetaan tai yksinkertaistetaan, tunnetila usein voimistuu, ja kriisi laajenee (3). Siksi potilaan ajattelun muokkaaminen myös yleensä kiihdyttää kriisiä. Perusteettoman itsevihan ja ankaran itsen tuomitsemisen lievittäminen on kuitenkin paikallaan. Moni kriisi tuntuu tavalla tai toisella liittyvän po tilaan kokemukseen itsestä pahana ja huonona. Jos potilas esimerkiksi moit tii itseään ankarasti jostakin tekemisestään, hoitava henkilö voi ilmais ta oman aidon ja spontaanin reaktionsa tähän, esimerkiksi yksinkertaisesti todeta, että hänen mielestään potilas ei ole paha (3,6). Ulkopuolisen kontrollin lisääminen ei yleensä ole hyödyllistä. Huolimatta potilaan tunnetilan ajankohtaisesta intensiteetistä ja käyttäytymisen säätelyn häiriöstä hoitavan henkilön on hyvä olla vastaamatta krii siin tavalla, jolla hän viestittäisi uskovansa, ettei potilas hallitsisi itseään. Tällainen toimii itsensä toteuttavan ennusteen tavoin (3). Kaikki epä vakaan persoonallisuuden tutkitut hoitomallit (1) korostavat uskoa po tilaaseen ja luottamusta hänen kykyynsä säädellä itseään. On olennaista, että hoitava henkilö hyväksyy potilaan tunnekokemuksen pitäen sa manaikaisesti yllä toivon näkökul- maa ja viestittäen joko implisiittisesti tai eksplisiittisemmin uskoaan potilaan orastavaan toimivaan aikuiseen puoleen. (2) Ongelmallisen kokemuksen yhteinen tutkiminen Kriisissä tavoitteet ja väliintulot ovat yksinkertaisia. Ne pohjautuvat validaatioon ja muihin edellä kuvattuihin yleisiin terapeuttisiin lähestymistapoihin. Ne pohjautuvat myös kriisikäyttäytymiseen johtaneen tapahtumaketjun tutkimiseen siinä laajuudessa kuin on tarpeen, jotta potilas ja hoitava henkilö ymmärtävät, mistä ajankohtaisessa kriisissä on kyse (2,3). Hoitava henkilö suuntaa huomion potilaan tunnetilaan ja etsii tunnetilan laukaisseita tekijöitä. Potilasta pyydetään olemaan täsmällinen ja konkreettinen kerronnassaan. Hoitava henkilö kysyy tarkasti esimerkiksi: ”Kenen kanssa olit, kun tunsit tunteen ensi kerran?”, ”Mitä puhuttiin?”, ”Tunsitko X tuossa vaiheessa?” ”Tunsitko X, kun hän sanoi Y?, ”Missä vaiheessa ajatus itsesi tappamisesta / viiltämisestä tuli ensi kerran mieleesi?” Tavoitteena on saada yhteinen ymmärrys siitä, mihin potilaan reaktio liittyy ja näin päästä ymmärtämään, mikä laukaisi kriisin (2,3,9). Laukaisevan tekijän tunnistaminen auttaa ymmärtämään, minkä potilas koki kyseisessä hetkessä niin tuskallisena, että se sai hänet esimerkiksi harkitsemaan itsetuhokäyttäytymistä. Ymmärrys siitä, mistä on kysymys, tyynnyttää usein intensiivisiä tun teita. Potilaan voi olla vaikea määritellä ongelmaa, ja hän voi suuntautua lähinnä ratkaisuyrityksiin, kuten itsetuhoisuuteen. Potilas voi muotoilla ongelman: ”Ongelma on, että haluan viillellä itseäni.” Hoitava henkilö saa olla valppaana potilaan taipumuksel- // lääketiede le nähdä itsetuhoisuus pääasiallisena ongelmana. Epävakaan persoonallisuuden kohdennetuissa hoito-ohjelmissa suositellaan, että hoitava henkilö viestittää empaattisella ja suoralla tavalla, että itsetuhoisuus on yritys säädellä tunnetta tai ratkaista ongelma. Hoitava henkilö viestittää haluaan tutkia yhdessä potilaan kanssa, mitä tämän ongelmanratkaisuyrityksen takana on: ”Haluaisin tutkia kanssasi, mistä kaikesta on kysymys sii nä tuskassasi, joka saa sinut ajattelemaan viiltelyä. Yhdessä työskentelemällä voim me ehkä vähentää tarvettasi käyttäy tyä itsetuhoisesti tämän tuskan ohjaamana”. Ei ole harvinaista, että potilas kokee tunnetilan tasaantuvan validaation ja kriisikäyttäytymiseen johtaneen tapahtumaketjun yhteisen tutkimisen seurauksena. Monet epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät kuvaavat, kuinka vaikeus saada selvää omasta kokemuksesta voimistaa tunnetilan intensiteettiä ja hajanaista oloa. Pul malliselta tuntuvan kokemuksen yhtei nen tutkiminen voi olennaisesti auttaa jäsentämään tilannetta ja omaa kokemusta siitä ja tuoda itseymmärrystä siinä määrin, että kriisi tasoittuu. Kun ymmärtää, mistä tunteet tulevat, niiden ei tarvitse viedä mukanaan hyökyaallon lailla. (3) Ongelmanratkaisu ja tunnesäätelytaidot Ongelmanratkaisu Kriisit ovat usein monitahoisia. Hoitava henkilö vastaa selektiivisesti vain siihen, mitä on mahdollista ajankohtaisesti työstää. Muihin puoliin voidaan tarvittaessa palata myöhemmin kriisin ohimentyä. Kriisin keskellä on hyvä suuntautua johonkin kriisin ratkaistavissa olevaan puoleen, sikäli kun ongelmanratkaisuun ylipäänsä päädytään. Hoitava henkilö mallittaa ongelman tarkastelua pienempinä, Yleislääkäri 7/<strong>2009</strong>, vsk 24 15
Page 1 and 2: 18 22 25 30 36 Allmänläkaren 2009
Page 3 and 4: puheenjohtajalta Budjetintekijän m
Page 5 and 6: Mullistavatko GLP-1-agonistit tyypi
Page 7: Epävakaasta persoonallisuudesta k
Page 11 and 12: tuminen ja kylmäaistimusten käytt
Page 13 and 14: voi aiheuttaa ihmiselle larva migra
Page 15 and 16: 1g x 2, Kalcipos-D 1x1, Duphalac 15
Page 17 and 18: Pitkän aikavälin tuloksissa (12 k
Page 19 and 20: Rotavirusinfektio on vetisen ripuli
Page 21 and 22: Rotavirusrokote kansallisessa ohjel
Page 23 and 24: elimistöä kalvava tauti pahenee n
Page 25 and 26: ”Väitän, ettei kunnallispolitii
Page 27 and 28: Yleislääketieteen 16. pohjoismain
Page 29 and 30: tiinpä ne miten vain (RRR = relati
Page 31 and 32: eteksen riskitekijöiden sekä komp
Page 33 and 34: Valtuuskunnan vaalit Perusterveyden

7/2009 (pdf) - Coronaria

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?