Kansalliskirjasto

Kuva: Irma Reijonen
Talouslamasta huolimatta Latvian kansalliskirjaston uusi rakennus nousee Riiaan Väinäjoen rantaan.
kennuslupa ovat tavallisimpia yhteyksiä, joissa
Itämerestä puhutaan. Harvemmin tulee esiin
Itämeren maita yhdistävä historia tai ihmisten
mukana maasta toiseen kulkeneet kulttuurivaikutteet,
jotka matkailija havaitsee ehkä epämääräisenä
tuttuuden tunteena jotain kirkkoa
tai aukiota katsellessaan. Itämeren alueelta
löytyy monta kaupunkia, jossa kulkiessaan
aistii historian kerroksellisuuden. Kaupun kien
val tiaat ovat vaihtuneet; usein ovat vaihtuneet
myös asukkaat ja kieli. Historian kerrokset elävät
rakennuksissa, asemakaavassa ja ihmisten
tarinoissa, mikäli uusi valta ei ole niitä vaientanut.
Viipuri – vanha venäläinen kaupunki, vai
kuinka? Gdansk, vai Danzig?
Itämeren alue on erikoislaatuinen Euroopan
kolkka myös kielellisen moninaisuutensa
vuoksi. Alueella on jäljellä lukuisia pienten
kansojen ja kielten rippeitä saarekkeina valtaväestön
keskellä. Valtakieliäkin on useita ja ne
kuuluvat kolmeen eri kieliryhmään: germaanisiin,
slaavilaisiin ja itämerensuomalaisiin kieliin.
Onko näissä aineksia erityisen itämerellisen
kulttuuri-identiteetin rakennuspuiksi? Miten
sellainen voisi syntyä? Rakennuspuita Itämeren
alueen kulttuuri-identiteetin vahvistamisessa
voisi löytyä Itämeren eri maiden kirjastoissa
säilytettävästä yhteisestä kirjallisesta kulttuuriperinnöstä,
jonka yhteen saattamiseen Bibliotheca
Baltican toiminta pyrkii.
Mitä Itämeren alueen yhteisellä kulttuuriperinnöllä
oikein tarkoitetaan ja miten sitä
voi tehdä tunnetuksi? Kunkin maan kirjallinen
kulttuuriperintö talletetaan kansalliskirjastoihin
45