Jäsenlehti 2009 [pdf, 7,3 mt] - MTK

32
Korvaukset
•••
kaavasta johtuvista maankäyttörajoituksista
Asemakaava tai yleiskaava
ei saa aiheuttaa
maanomistajalle kohtuutonta
haittaa. Maanomistaja
voi valvoa
etujaan kaavan valmisteluvaiheen
aikana ja
tarvittaessa valittamalla
hyväksymispäätöksestä.
Yleiskaavan tapaan asemakaavalla
ei saa asettaa maanomistajalle
kohtuutonta rajoitusta. Lisäksi
asemakaavalla ei saa tuottaa
sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle
asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia
syrjäyttämättä voidaan välttää.
Toisin sanoen asemakaavalla voidaan
maanomistajalle asettaa kohtuuttomiakin
rajoituksia, jos niitä ei voida mitenkään
välttää. Mikäli kunnanvaltuuston
hyväksymä yleis- tai asemakaava aiheuttaa
kohtuutonta haittaa, voi maanomistaja
valittaa hallinto-oikeuteen ja edelleen
korkeimpaan hallinto-oikeuteen
(KHO). Hallinto-oikeuden tai KHO:n
päätöksellä kaava voidaan valittajan alueiden
osalta kumota.
Ennen kuin maankäyttö- ja rakennuslain
(MRL) mukainen korvausvelvollisuus
tulee voimaan, on maanomistajan
haettava lupaa poiketa rajoituksesta.
Vasta kun tämä hakemus on lainvoimaisesti
hylätty, voi hän hakea maanmittaustoimistosta
lunastustoimitusta,
jossa mahdollinen lunastus tai korvaus
tulee harkittavaksi. Säännös koskee
vain rakentamista koskevaa poikkeamista,
ei toimenpiderajoitusta.
Lupaa rakentamiseen ei saa myöntää,
jos vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista.
Lupa tulee kuitenkin myöntää,
jos luvan epäämisestä johtuisi hakijalle
huomattavaa haittaa eikä kunta tai valtio
lunasta aluetta tai suorita haitasta
kohtuullista korvausta.
Kysymyksessä on ehdollinen rakentamisrajoitus.
Yhteiskunnalla on siis mahdollisuus
vielä harkita, pitääkö se kiinni
kaavan mukaisesta tarkoituksesta ja onko
se huomattavan haitan ylittyessä valmis
lunastukseen tai korvaukseen. Kiel-
teinen lupapäätös johtaa siihen, että
maanomistaja voi hakea lunastustoimitusta
maanmittaustoimistosta lunastuslain
nojalla.
Maanottoluvat
ja niiden rajoittaminen
on yksi kiistellyimmistä
maa- ja
ympäristöpolitiikan
kysymyksistä. KUVA:
KARI AIKIO
Korvaus maisematyöluvan
epäämisestä
Maisematyöluvan epäämisestä johtuva
korvaussäännös on MRL:ssa. Näin ollen
luvan epäämisestä johtuvaa korvausvelvollisuutta
arvioitaessa ei oteta huomioon
saman lain mukaista, kaavasta metsänomistajalle
johtuvaa muuta hyötyä
tai sitä, onko kyseessä maa- ja metsätalousaluetta
koskeva erityinen rajoitus.
Siten korvausvelvollisuutta arvioitaessa
maisematyöluvan epäämisen seurauksena
on otettava huomioon vain,
voiko metsänomistaja käyttää rajoituksenalaista
maataan kohtuullista hyötyä
tuottavalla tavalla.
Maisematyölupavelvoite koskee koko
asemakaava-aluetta. Sen sijaan yleiskaavassa
toimenpiderajoitus samoin
kuin rakentamisrajoitus koskevat vain
erikseen osoitettua aluetta. Yleiskaavan
rajoituksista johtuva korvausjärjestelmä
on hieman epäselvä. Saattaa olla, että
maisematyön lupavelvoite ulotetaan
koskemaan yleiskaavassa esimerkiksi
kaikkia kaavamerkinnällä “MU” merkittyjä
alueita tai vain joitakin niistä. Osalla
MU-alueista saattaa olla esimerkiksi
kaavamääräys, jonka mukaan metsässä
vain harvennushakkuu on sallittua. Jos
toiselle osalle MU-alueita on asetettu lisäksi
maisematyöluvan velvoite, ovat
alueet rajoitusten ja korvausten suhteen
eri asemassa.
Maisematyölupaan saatetaan liittää
vielä lisäehtoja, esimerkiksi kielto lainkaan
käsitellä metsää ulkoilureitin molemmin
puolin 20 metrin alueelta, kielto
rakentaa metsätietä tai velvollisuus
kerätä hakkuutähteet jne. Ensin mainituilla
MU-alueilla kaavamääräys ei enää
aiheuta korvausvelvollisuutta. Kaavan
hyväksymisen jälkeen olisi maanomistajan
pitänyt valittaa siitä sillä perusteella,
että kaava aiheuttaa maanomistajalle
kohtuutonta haittaa.
Sen sijaan maisematyöluvan epääminen
metsänkäsittelyn osalta voi johtaa
korvauksiin. Korvauksen edellytyksenä
on, ettei maanomistaja voi käyttää
Maa- ja ympäristöpolitiikka