jänkäviesti - MTK

8 JÄNKÄVIESTI
JÄNKÄVIESTI
9
Keltainen
Vaalean vihreä Vihreä
Sinivihreä
Sininen
15 M, 100 Y
50 C, 100 Y
100 C, 100 Y 100 C, 50 Y
100 C
Pantone 116 Pantone 376 Pantone 355 Pantone 3278 Pantone Process Cyan
R:252 G:208 B:22 R:127 G:187 B:0 R:0 G:157 B:75 R:0 G:155 B:133 R:0 G:167 B:209
Onko sopivasti enemmän vai vähemmän?
Maa- ja metsätalousministeriö
teki hiljattain päätöksen
pitää suurin sallittu poromäärä
toistaiseksi ennallaan,
kunnes asiaa tutkimaan asetettu
työryhmä saa työnsä
valmiiksi. Suuria tunteita
herättävässä kysymyksessä
on monia puolia, joten Jänkäviesti
pyysi kommentteja
asian kanssa tekemisissä olevilta
henkilöiltä.
Aluekohtainen
tarkastelu tarpeen
Posiolaisen maanviljelijä
Heikki Lehtiniemen
mielestä maanomistajan
asema on heikko suhteessa
porotalouteen.
– Nykyisen lainsäädännön
puitteissahan porot
saavat jokamiehenoikeudella
laiduntaa vapaasti
maanomistusolosuhteista
riippumatta. Ja tämä koskee
kaikkia EU-kansalaisia, eli
periaatteessa kuka tahansa
voi ottaa merkin ja ryhtyä
pitämään poroja.
– Nykyistä lakia ei
kaikkialla noudateta, joten
poronhoitolain rikkomisesta
tulisi seurata tuntuvat
rangaistukset. Myös porojen
aiheuttamien vahinkojen
arviointiin tarvittaisiin
esimerkiksi maaseutuviranomaisten
toimesta suoritettava
menettely, joka
turvaisi vahingonkärsijän
aseman nykyistä
paremmin.
Pelkät lakimuutokset
eivät riitä tilanteen
korjaamiseen
Lehtiniemen mielestä
koko poronhoitoalueen
suurimman sallitun poromäärän
rajoittaminen
ei välttämättä ole oikea
ratkaisu, vaan tilannetta
pitäisi pohtia aluekohtaisesti.
Lehtiniemi ei kuitenkaan
halua lopettaa porotaloutta
kokonaan, kuten
kaikkein kovasanaisimmat
maanomistajat.
Poroluku puhuttaa lappilaisia
– Mikäs siinä kun porotaloutta
harjoitetaan lain
mukaan, mutta nykytilanteessa
kun lakia ei noudateta,
niin sitä taustaa vasten
poromäärät eteläisellä
poronhoitoalueella ovat
kestämättömällä tasolla.
Poromiehet syntipukkeina
Rovaniemeläinen poromies
Janne Kangas arvelee
yhdeksi syyksi poroelinkeinon
vastustukselle
sen, että porojen ja poromiesten
kontolle sälyte-
Keltainen
15 M, 100 Y
Pantone 116
R:252 G:208 B:22
Vaalean vihreä
50 C, 100 Y
Pantone 376
R:127 G:187 B:0
Vihreä
100 C, 100 Y
Pantone 355
R:0 G:157 B:75
Sinivihreä
100 C, 50 Y
Pantone 3278
R:0 G:155 B:133
Sininen
100 C
Pantone Process Cyan
R:0 G:167 B:209
tään myös muiden luonnossa
liikkujien tekemiä
vahinkoja.
– Syvän lumen aikana
kelkkaillessa joku taimi
voi katketa, en sitä kiellä,
mutta kyllä villisti ajavat
mönkijäharrastajat ovat
paljon pahempia. Omat
laitumethan me pilataan
jos vasiten tehdään tuhoja,
kuka sitä omaa oksaansa
haluaisi sahata?
Kangas epäileekin, että
laitumien kunnosta huolehdittaessa
haukutaan väärää
puuta.
– Tutkimuksissa on
todettu, että talvilaitumet
ovat huonontuneet, mutta
ainakin tällä (Rovaniemen)
alueella 75 % poroista on
talvella tarhassa. Maastoruokintahan
on tullut
jo 15 vuotta sitten, mutta
jos puhtaasti luonnonlaitumilla
pidettäisiin poroja
hengissä, niin silloin poromäärä
kyllä olisi liian
suuri.
On yksisilmäistä
ajatella,
että
ainoastaan
poro rasittaa
laidunmaita
– Ylä- ja alapalkisilla
tilanne on erilainen, siellä
poroja pidetään luonnonlaitumilla.
Jos määriä ei
pudoteta, niin ne putoavat
itsestään, Kangas toteaa.
Jäkälät vai
toimeentulo?
Poroelinkeinon edunvalvojayhdistyksen
uusi
toiminnanjohtaja Anne
Ollila välttää maanomistajien
ja poromiesten vastakkainasettelua
asiassa. Hän
haluaakin huomauttaa,
että porojen määrä sinänsä
ei ole ainoa tekijä, joka
vaikuttaa laidunmaiden
rasitukseen.
– On ehkä vähän yksisilmäinen
näkökulma ajatella,
että ainoastaan poro
rasittaa laidunmaita. Tutkimuksissa
huomioidaan
nykyään jo ilmansaasteiden
kaukokulkeumat ja
muut jäkälän menestymiseen
vaikuttavat tekijät,
mutta lehtien mielipidepalstoilla
on helppo vetää
mutkat suoriksi.
Ollila kertoo esimerkkinä,
että paliskunnan alueelle
perustettu kaivos jo
sinällään lohkaisee ison
siivun alueen laidunmaista,
mutta samalla kaivoshanke
voi estää vielä nimellisalaansa
paljon suuremman
alueen laidunkäytön vaikeuttamalla
kulkemista
seudulla. Tällainen laidunmaiden
kutistuminen aiheuttaa
luonnollisesti sen, että
vaikka poromäärä ei muutu,
kohdistuu sen aiheuttama
rasitus entistä pienemmälle
alueelle.
Ympäristöarvojen lisäksi
Ollila haluaa nostaa porojen
taloudellisen merkityksen
keskusteluun.
– Jos poromääriä lähdetään
leikkaamaan, niin se
on suoraan ihmisten tilistä
pois, Ollila tähdentää.
Tulevaisuus
päätetään pian
Vanha totuushan on, että
maata ei enää valmisteta.
Laidunmaat siis eivät tule
enää lisääntymään tulevaisuudessa,
vaan pikemminkin
päinvastoin.
Miten ongelma sitten
ratkaistaan - vähennetäänkö
poromäärää, lisätäänkö
tarha- ja maastoruokintaa,
vai onko olemassa
jokin kolmas keino mitä
Anne Ollila otti hirvasta sarvista
kukaan ei ole vielä tullut
ajatelleeksi?
Niin tai näin, asiaa pohtimaan
on perustettu työryhmä
joka toivottavasti
päätyy kaikkien osapuolten
kannalta mahdollisimman
hyvään päätökseen.
Jäämme odottelemaan
työryhmän päätöstä seuraavan
vuosikymmenen
poroluvusta.
taloutta läheltä pitkään,
ja nyt tuli tilaisuus, jossa
pystyy käyttämään omaa
osaamistaan ja taustaansa
poroelinkeinon hyväksi,
Ollila vastaa hetken
mietittyään.
Vaimon lisäksi löysin
internetistä myös Melan
sähköiset asiointipalvelut!
Mela-turva netissä
• Päivitä MYEL-työtulosi
• Hae Mela-sairauspäivärahaa
• Tulosta todistuksia
• Tarkista turvasi taso
• Katso vakuutustietojasi
• Tutustu työeläkeotteeseesi
• Muista lomitusnetti
Valitse sähköinen Vaihtoehto!
Anne Ollila on Paliskuntain yhdistyksen uusi pomo
”Eipä tuo oppiarvo yksin
tehtävään pätevöitä, mutta
kun siihen lisätään 18 vuotta
poromiehen vaimona, niin
kokonaisuus on kunnossa!”
Tähän tapaan taisi Paliskuntain
yhdistyksen hallitus tuumailla
kesäkuussa valitessaan
uutta toiminnanjohtajaansa,
kun Anne Ollila sai paikan.
Elokuussa Paliskuntain
yhdistyksen toiminnanjohtajana
aloittanut Anne
Ollila on ensimmäinen
tähän tehtävään valittu
nainen. Haastatteluhetkellä
kolmatta työviikkoaan
Paliskuntaintalolla
aloitteleva Ollila myöntää
harkinneensa pitkään,
ennen kuin lopulta teki
päätöksen hakea. Vauhti
on ollut kovaa alkumetreiltä
lähtien, mutta se ei
naista haittaa.
– Työ on vastannut odotuksia
ja uutta asiaa tulee
koko ajan valtavasti, mutta
omaksumiskyky ei ole
vielä ylittynyt, hän kuvailee
tunnelmiaan.
Aiemmin yliopistomaailmassa
tutkijana uraa
luonut yhteiskuntatieteiden
tohtori tuntuu hieman
yllättävältä valinnalta
perinteisesti miesvaltaisen
poroelinkeinon pomoksi.
Ollila ei kuitenkaan ole
kohdannut negatiivisia
ennakkoasenteita.
– Vastaanotto on ollut
äärimmäisen myönteinen,
ainakaan minun korviini ei
ole kuulunut soraääniä.
Niinpä – miksi suotta
rutisemaan, kun kyseessä
on asiansa osaava ihminen.
Ollila arveleekin
hänen taustallaan porotalouden
parissa olevan suuri
merkitys.
– Tuskin olisin tullut
valituksi pelkän tutkinnon
perusteella, hän naurahtaa.
Paliskuntain yhdistykselle
tullessaan Ollila
jätti erikoistutkijan paikan
Lapin yliopistolla. Omien
sanojensa mukaan hän
viihtyi yliopistolle hyvin,
joten mikä sai alun perin
hakemaan tätä paikkaa?
– Olen seurannut poro-
Petoasiat teettävät
työtä
Nykypäivänä poroista ei voi
edes puhua mainitsematta
petoja samassa yhteydessä.
Parikymmentä vuotta
poronhoitoa läheltä seuranneen
Ollilan oma kanta
petoasiaan on selkeä.
– Totta kai petoja pitää
olla, mutta jokainen pystyy
maalaisjärjellä ymmärtämään,
että jos niitä suojellaan
tarpeeksi, niin kannat
kasvavat niin suuriksi, ettei
niiden kanssa pärjää.
Yleisesti ottaen poroelinkeinon
tilanne vaihtelee
voimakkaasti paliskunnittain.
Ollilan mukaan
joissakin paliskunnissa
poronhoidolla pärjää,
mutta varsinkin itärajan
paliskunnissa pedot ovat
kasvamassa jo sietämättömäksi
ongelmaksi.
Uusi toiminnanjohtaja
on määrittänyt tärkeimmäksi
tavoitteekseen petojen
aiheuttaman tilanteen
korjaamisen. Pelkän petomäärän
lisäksi ongelmia
aiheuttavat pitkät viiveet
korvausten maksussa; korvauksen
saaminen pedon
tappamasta porosta voi
kestää jopa vuoden.