Rauman seudun kuntienlasten ja nuorten
Rauman seudun kuntienlasten ja nuorten
Rauman seudun kuntienlasten ja nuorten
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Järventien (2000, 135) mukaan lapsitutkimuksen keskeinen kohde on ollut lapsen kehitys <strong>ja</strong> kasvu<br />
aikuiseksi. Lapsuuden tutkimuksen kohde sen si<strong>ja</strong>an on lapset yhteiskunnan rakenteissa.<br />
Pedagoginen mielenkiinto lapsuuteen on kaukaista perua, sillä aikuisilla on aina ollut tarve sosiaalistaa<br />
lapset luomiinsa uomiin. Lääketieteessä on pitkät lapsitutkimuksen perinteet, <strong>ja</strong> myös psykologisena<br />
ilmiönä lapsuus on saanut uusia ulottuvuuksia <strong>ja</strong> merkityksiä. (Alanen & Bardy 1990, 9.)<br />
Yhteiskuntatieteissä, esimerkiksi sosiologisessa tutkimusperinteessä, lapset <strong>ja</strong> lapsuus on yleensä<br />
jätetty vaille huomiota. Tutkimus on aikuislähtöistä eli lasten nähdään olevan pieniä <strong>ja</strong> riippuvaisia<br />
joistakin muista, heitä suuremmista <strong>ja</strong> vahvemmista, yleensä heidän ympärillään olevista aikuisista.<br />
Lapsia on käsitelty epäsuorasti <strong>ja</strong> yleensä lasten instituutioilta, esimerkiksi kouluilta <strong>ja</strong> päiväkodeilta<br />
<strong>ja</strong> lasten huoltajilta, koottua tietoa on käytetty edustamaan lapsia <strong>ja</strong> lapsuutta. (Alanen 1998,<br />
126-127.) Koska lapsella ei ole samo<strong>ja</strong> älyllisiä, emotionaalisia <strong>ja</strong> fyysisiä kykyjä kuin aikuisilla,<br />
aikuisuutta pidetään luonnollisena lapsuuden päätepysäkkinä. Aikuisuutta pidetään siis enemmänkin<br />
lopputilana <strong>ja</strong> lapsuutta prosessina, pyrkimyksenä aikuisuuteen. (Kiili 1998, 10.)<br />
Yksi yleinen <strong>ja</strong> suosittu tapa tutkia lapsia <strong>ja</strong> lapsuutta on sosialisaationäkökulman kautta tapahtuva<br />
tutkimus, jossa näkökulma on lapsen yhteiskuntaan sosiaalistumisessa. Sosialisaatiomalli olettaa<br />
lasten olevan epätäydellisiä, ei vielä valmiita yhteiskunnan jäseniä. Mallissa oletetaan lasten vasta<br />
aikuisuuden myötä saavuttavan tarvittavat taidot <strong>ja</strong> tiedot, jolloin heitä voidaan pitää täysivaltaisina<br />
kansalaisina. Lapsilähtöisesti katsottuna lapsuus ei kuitenkaan ole ainoastaan valmistautumista<br />
aikuisuuteen <strong>ja</strong> elämään yhteiskunnassa, vaan lapsuus on jo elämää. (Alanen 1998, 128-129.)<br />
Aikuisten mielipiteet, a<strong>ja</strong>tukset <strong>ja</strong> toimintamallit eivät kuitenkaan ole täysin samanlaisia lasten <strong>ja</strong><br />
<strong>nuorten</strong> intressien kanssa edes silloin, kun kyse on heidän omista vanhemmistaan. Sosiaalisesti<br />
peritty <strong>ja</strong> sisäistetty malli siitä, että lapset ovat ensisi<strong>ja</strong>isesti osa perhettä, hämärtää monia lapsia<br />
<strong>ja</strong> nuoria koskevia asioita perhekeskeisen a<strong>ja</strong>tusmallin taakse. (Kiili 1998, 11.)<br />
3.3. LASTEN NÄKYMÄTTÖMYYS HYVINVOINTITUTKIMUKSESSA<br />
Hyvinvointitutkimus on perinteisesti keskittynyt kuvaamaan hyvinvointivaltion rakenteita, heikkouksia,<br />
vahvuuksia, ihmisten arkielämää <strong>ja</strong> sen sujuvuutta sekä siihen liittyviä ilmiöitä. Tutkimus on<br />
usein toteutettu suurina kyselyinä kerättyä tietoa hyväksi käyttäen. Lapsia hyvinvointitutkimus ei<br />
13
Change language