Rauman seudun kuntienlasten ja nuorten
Rauman seudun kuntienlasten ja nuorten
Rauman seudun kuntienlasten ja nuorten
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
juurikaan ole koskettanut, sillä riippumatta tutkimusmetodeista, lapsi on hyvinvointitutkimuksessa<br />
ollut <strong>ja</strong> on yhä edelleenkin kadoksissa. (Kiili 1998, 12.)<br />
Lapset on määritelty hyvinvointivaltion jäseninä usein siis aikuisten näkemysten <strong>ja</strong> kokemusten<br />
perusteella unohtaen, että he ovat itsessään aktiivisia subjekte<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> yhteiskunnan tärkeitä jäseniä.<br />
Esimerkiksi perhepolitiikka, kuten lapsilisät tai vanhempien hoitovapaat liitetään yleensä hyvin<br />
kiinteästi lapsuuteen. Perhe nähdään olennaisimpana välittäjäyksikkönä lapsuuden <strong>ja</strong> yhteiskunnan<br />
välillä. Tosiasiassa perhepolitiikka kohdistuu kuitenkin pääosin aikuisiin, sen avulla pyritään<br />
luomaan edellytyksiä vanhemmuudelle <strong>ja</strong> vastaamaan vanhempien taloudellisiin, sosiaalisiin <strong>ja</strong><br />
a<strong>ja</strong>nkäyttöön liittyviin ongelmiin. (Alanen & Bardy 1990, 87.)<br />
Lapset ovat aktiivisen seurannan <strong>ja</strong> arvioinnin kohteena <strong>ja</strong> tältä poh<strong>ja</strong>lta heidän elämässään saatetaan<br />
tehdä hyvinkin pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä. Tiedon runsaudesta huolimatta<br />
on todettu, että esimerkiksi lastensuojelussa <strong>ja</strong> neuvolatoiminnassa itse lapset ovat näkymättömiä.<br />
Palveluista <strong>ja</strong> järjestelmistä kerättävä tieto kertoo välillisesti lasten oloista yleisellä <strong>ja</strong> keskimääräisellä<br />
tasolla, mutta kovinkaan syvälle tämä tieto ei kuitenkaan ulotu. Nykyisellään lapsista kerättävä<br />
tieto on hyvin pitkälle saatu ”sivutuotteena”. Usein tieto kerätään varsinaisesti perheisiin <strong>ja</strong> aikuisiin<br />
liittyvistä asioista <strong>ja</strong> lapset pääsevät mukaan, koska heidän elämänsä kytkeytyy perheen <strong>ja</strong><br />
aikuisten elämään. (Strandell 1995, 11-14.)<br />
Lasten hyvinvoinnista ei siis ole selvää kuvaa. Mitä sitten lasten hyvinvointi on <strong>ja</strong> mitä siitä tiedetään?<br />
Jos asiaa tarkastellaan lasten subjektiivisesta näkökulmasta <strong>ja</strong> lasten omien kokemusten<br />
kautta, niin hyvinvointitutkimus ei kerro paljoakaan. Harriet Strandellin (1995, 8) mukaan lasten<br />
oloista ei ole juuri keskusteltu hyvinvoinnin <strong>ja</strong> elinolojen käsittein. Lapsia pidetään usein perheen<br />
<strong>ja</strong> yhteiskunnan voimavarojen vastaanottajina eikä heidän nähdä oh<strong>ja</strong>ilevan elinolo<strong>ja</strong>an saamiensa<br />
voimavarojen kautta. Lasten suhde hyvinvoinnin voimavaroihin ei ole yhtä suora kuin aikuisten.<br />
Vaikkakin lapset ovat riippuvaisia samoista voimavaroista kuin aikuisetkin, se ei kuitenkaan tarkoita<br />
etteikö lapsilla voisi olla omaa suhdetta niihin. Esimerkiksi päivähoito <strong>ja</strong> koulu ovat lasten ”työpaikko<strong>ja</strong>”<br />
<strong>ja</strong> siten heidän elämässään aikuisten tavoin vuorottelevat vapaa-aika <strong>ja</strong> työaika, joka<br />
usein jää huomaamatta, koska nämä elinolot ovat lapsille ominaisia eivätkä siten kosketa aikuisia.<br />
(Kiili 1998, 15.)<br />
Kuten jo edellä tuli ilmi, lapsista saadaan paljon tietoa ”sivutuotteena”. Vakiintunut tapa tuottaa<br />
lapsia koskevaa tilastotietoa on luokitella heidät mm. vanhempien tulojen, ammatin, asumistason,<br />
koulutuksen <strong>ja</strong> siviilisäädyn mukaan. Aikuisia vertaillaan keskenään, <strong>ja</strong> siinä määrin kuin heillä on<br />
lapsia, myös näiden välille saadaan syntymään samanlaisia ero<strong>ja</strong> kuin aikuisten välille. Tällaisten<br />
tutkimusten välittämä tieto lasten elinoloista on epäsuoraa <strong>ja</strong> yleensä vähemmän kattavaa <strong>ja</strong> osu-<br />
14
Change language