Seikkaillen_lapi_Raamatun_web_20111019

SEIKKAILLEN LÄPI RAAMATUN • WWW.SLEY.FI/SEIKKAILLEN
Keskustelukysymykset
1. Onko sinulla ollut joskus oikein suuri hätä? Mitä olet silloin tehnyt?
2. Millaiset asiat ja/tai ketkä auttavat meitä hädässämme?
3. Oletko saanut rukousvastauksia?
4. Oletko joskus ollut hautajaisissa? Millaista siellä oli?
5. Mistä tiedämme varmasti, että Jeesus on kuolemaa voimakkaampi? (Hän on noussut itse
ylös kuolleista ja näin voittanut kuoleman vallan lopullisesti.)
Havainnollistaminen pienille
Ennen kertomusta ohjaaja voi näyttää kuvan kuolleesta eläimestä, esim. linnusta, tai hänellä
voi olla mukana esim. kuollut kärpänen lasipurkissa. Ohjaaja kysyy lapsilta, kuinka moni
on joskus nähnyt kuolleen eläimen, vaikkapa linnun, muurahaisen tai kärpäsen. Luultavasti
kaikki ovat. Lapsilla riittäisi näistä kerrottavaa, mutta ohjaaja voi lempeästi jatkaa keskustelua
eteenpäin uusilla kysymyksillä. Mistä tietää, että jokin eläin on kuollut? (Se ei liiku eikä
hengitä. ) Voiko kuollut eläin alkaa liikkua ja elää uudelleen? (Ei voi.) Ohjaaja jatkaa, että samoin
on, jos ihminen kuolee. Kuollut ihminen ei voi enää uudelleen alkaa liikkua eikä puhua.
Hän on kokonaan kuollut. Ohjaaja kertoo, että tänään kuulemme ihmeellisen raamatunkertomuksen,
jossa tapahtuu sellaista, mitä tavallisesti ei voi tapahtua.
Kertomus voidaan havainnollistaa esim. flanellokuvien tai pöytänukkien avulla. Katso erillinen
ohje flanellot raamattuopetuksen havainnollistamisessa. Kertomuksen jälkeen ohjaaja
voi vielä tarkentaa, että kertomuksen tyttö oli ihan oikeasti kuollut, vaikka Jeesus sanoikin
hänen nukkuvan. Jeesus sanoi näin ehkä siksi, että hän aikoi herättää tytön eloon, ja siksi
tytölle kuolema oli vain kuin unta. Jeesukseen uskovalle kuolema on aina ihan kuin vain
nukahtaisi hetkeksi, ja pian saa herätä taivaassa Jeesuksen luona.
Havainnollistaminen isoille
Isompien lasten kanssa voi ennen kertomusta keskustella samaan tyyliin kuin pienten kanssa
on ohjattu edellä. Isompien kanssa ei välttämättä tarvitse ottaa kuollutta eläintä esimerkiksi,
vaan voidaan keskustella suoraan siitä, mistä tietää, että ihminen on kuollut, ja voiko
kuolleesta tulla jälleen elävä.
Kertomuksen voi havainnollistaa esim. näyttämällä kertomukseen liittyvää kuvaa lasten Raamatusta.
Kertomuksen keskeiset henkilöt voivat olla esillä myös lyijyjalka- tai pöytänukkeina.
Nukkeja ei tarvitse liikutella, mutta niiden katsominen auttaa lasta keskittymään kertomukseen.
Kertomuksen jälkeen voidaan yhdessä miettiä, miksi kristityt sanovat joskus ihmisen
”nukkuneen pois”, kun hän on kuollut. Tämä sanonta saattaa tulla tästä raamatunkertomuksesta,
kun Jeesus sanoo tytön nukkuvan. Saamme ajatella, että Jeesukseen uskovalle kuoleminen
on nukahtamista. Hän herää sitten seuraavan kerran taivaassa. Voi olla hyvä varata
aikaa keskustelulle, jos lapsilla on tarve kertoa kokemuksistaan kuolemaan liittyen.
133