Seikkaillen_lapi_Raamatun_web_20111019
Seikkaillen_lapi_Raamatun_web_20111019
Seikkaillen_lapi_Raamatun_web_20111019
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Raamatun</strong> kerronta lapsille<br />
<strong>Raamatun</strong> teksteistä valtaosa on kertomusten<br />
muodossa; Vanhassa testamentissa noin<br />
puolet ja Uudessa testamentissa noin kaksi<br />
kolmasosaa kaikista teksteistä on kertomuksia.<br />
<strong>Raamatun</strong>kertomukset ovat kertomuksia<br />
ihmisistä, jotka ovat kohdanneet Jumalan<br />
ja Jumalasta, jonka läsnäolo voidaan kokea<br />
historiallisissa tapahtumissa. Israelin kansa<br />
ja nykyään kristillinen seurakunta todistavat<br />
kokemuksistaan Jumalasta kertomalla Hänestä.<br />
Tieteellisissä tutkimuksissa <strong>Raamatun</strong><br />
opettamista tarkastellaankin nykyään usein<br />
kertomusten kautta. Kertomuksiin on helppo<br />
samastua ja eläytyä itse, minkä vuoksi erityisesti<br />
lapset ovat kiinnostuneita kertomuksista.<br />
<strong>Raamatun</strong>kertomuksilla kannattaakin<br />
täyttää lapsen mieli.<br />
<strong>Raamatun</strong> kerronnassa on hyvä edetä rauhallisesti<br />
ja antaa kuulijoille mahdollisuus<br />
”nähdä” kertomuksen tapahtumat omalla sisäisellä<br />
näyttämöllään. Hyvä kertomus myös<br />
tarjoaa kuulijalle mahdollisuuden samastua<br />
kertomuksen päähenkilöön. Kertomuksen<br />
voi myös kertoa jonkin toisen henkilön näkökulmasta.<br />
Esimerkiksi kerrottaessa Jeesuksen<br />
ihmeteoista voi kertoa joko jonkin opetuslapsen<br />
tai vaikkapa Jeesuksen parantaman<br />
sairaan näkökulmasta. Tällaiset kertomukset<br />
kiinnostavat varmasti ja kuulijoiden mielenkiinto<br />
saadaan säilymään, vaikka kertomus<br />
olisikin jo hyvin tuttu. <strong>Raamatun</strong>kertomuksen<br />
tulisi koskettaa kertojan omia tunteita;<br />
sillä jos lapsille välittämämme kokemus on<br />
meille tärkeä, siitä voi tulla tärkeä myös lapselle.<br />
Aloitus on tärkeä osa <strong>Raamatun</strong> kerrontaa.<br />
Kertomus tulee aloittaa siten, että lapsen<br />
uteliaisuus saadaan vangittua – mutta kuitenkin<br />
lyhyesti. Itse kertomus on pääasia!<br />
Kertomus voidaan aloittaa monella tavalla;<br />
voi mennä suoraan kertomukseen tai lapsille<br />
voi esittää kertomukseen johdattelevan kysymyksen.<br />
Yksi vaihtoehto on myös kertoa<br />
kertomuksen keskeltä poimittu jännittävä<br />
osa tai esimerkkikertomus vaikka omasta<br />
elämästä. Koko kertomusta ei kuitenkaan<br />
tule kertoa heti aluksi muutamalla sanalla<br />
(”Kerron teille Daavidista, joka tappoi Goljatin<br />
yhdellä kivellä”) eikä lapsilta ole tarvetta<br />
kysyä alussa, ovatko he jo kuulleet tämän<br />
kertomuksen. Tutummissa kertomuksissa<br />
(esimerkiksi Sakkeus) kertomuksen päähenkilön<br />
nimeä ei kannata mainita ensimmäisenä,<br />
ja myös kaikki lapsille vieraat termit on<br />
tarkoituksenmukaisempaa tuoda esiin vasta<br />
myöhemmässä vaiheessa.<br />
Kertomuksen tapahtumat voi koota itselleen<br />
muistiin tukisanoina erilliselle paperille. Se<br />
helpottaa kerrontaa, mutta suoraan paperista<br />
lukua on hyvä välttää. Omin sanoin kerrottu<br />
kertomus tekee kertomuksesta elävän ja<br />
se jää yleensä paremmin mieleen. Kertomuksessa<br />
tulee olla aina yksi tarkasti kuvailtava<br />
henkilö, josta tulee kertomuksen päähenkilö<br />
eli sankari. Raamatussa on kuitenkin menestyvien<br />
ja suorituksiin kykenevien henkilöiden<br />
rinnalla myös henkilöitä, joiden elämässä<br />
on kärsimystä, uhrautumista ja ahdistusta.<br />
Nämä henkilöt eivät ole sankareita saavutustensa<br />
vuoksi, vaan sanojensa ja sanomansa<br />
vuoksi. Kertomuksen sankarin ei siis tarvitse<br />
olla tekojensa perusteella sankarillinen, vaan<br />
hän voi olla myös niin sanotusti antisankari,<br />
”reppana”. Kertomuksen huippukohta on<br />
yleensä kertomuksen lopulla, jolloin kertomuksen<br />
ongelma ratkeaa ja sen mahdollinen<br />
sankari voittaa.<br />
Kertomus kannattaa lopettaa lyhyesti ja<br />
jämäkästi. Kertomuksen ydin ja pääajatus<br />
tulee tuoda selkeästi esiin. Jos sellaista ei<br />
kertomuksessa ole, itse kertomus puhuu<br />
puolestaan. Kertomuksen ydinajatuksesta<br />
on hyvä keskustella lasten kanssa kerronnan<br />
jälkeen. Kerronnassa on yleisesti hyvä<br />
auttaa lapsia ymmärtämään kertomuksen<br />
tapahtumien olevan totta, ei satua. Tärkeää<br />
on muistaa myös se, että pitäessämme Jumalan<br />
sanaa esillä Jumala itse puhuu Pyhän<br />
Henkensä kautta, me olemme siinä vain välikappaleita.<br />
Erinomaisia välineitä lisätietojen hankkimiseen<br />
<strong>Raamatun</strong> kerronnasta ovat Pertti Luumin<br />
kirjoittamat kirjat. Yllä olevassa tekstissä<br />
on käytetty lähteenä Luumin teoksia Taitava<br />
kertoja ja Rakkaudesta Raamattuun. Nämä<br />
kirjat ovat melko vanhoja, mutta sisällöltään<br />
varsin hyviä. Uudempia Luumin teoksia ovat<br />
muun muassa Kertojan käsikirja sekä Kertominen<br />
– ajaton kommunikoinnin väline.<br />
Marja-Liisa Pitkäranta<br />
1
Change language