Seikkaillen_lapi_Raamatun_web_20111019

PIETARI
LUPAUS PYHÄSTÄ HENGESTÄ
Joh. 14: 23-29
TAUSTATIETOA OHJAAJALLE
Johanneksen evankeliumin luku 14 kuuluu Jeesuksen kuuluisaan jäähyväispuheeseen.
Antiikin aikana kiinnitettiin erityistä huomiota suurmiesten viimeisiin sanoihin,
joten Jeesuksen puheella on nyt aivan erityinen paino.
Luvun loppupuolen ydin on lupaus Pyhästä Hengestä, joka annetaan opetuslasten
”puolustajaksi”. Sanalla ”Puolustaja”, kr. parakletos, on monta merkitystä. Joka tapauksessa
”Puolustaja”, Pyhä Henki, on kristittyjen puolustusasianajaja (Job 33:23),
esirukoilija (1. Joh. 2:1), lohduttaja (Job 16:2) ja auttaja (erityisesti nyt käsiteltävässä
kohdassa). Tästä jaksosta opimme Pyhän Hengen tehtävän olevan ennen kaikkea
kristittyjen auttaminen sen jälkeen, kun Jeesus ei enää ruumiillisesti ole omiensa
keskellä. Pian Jeesus on poissa, mutta Puolustajan työn takia hänen omansa näkevät
hänet edelleen. Toisin kuin ”maailman ihmiset” Jeesuksen omat ymmärtävät,
että Isä on Pojassaan, Poika Isässä, Jeesus omissaan ja hänen omansa Jeesuksessa
- näin noustaan huikeisiin teologisiin korkeuksiin. Maailmalle Puolustaja on outo ja
tulee aina jäämään oudoksi.
Toinen jaksoa hallitseva piirre on useaan kertaan esiin nouseva puhe Jeesuksen
omien kuuliaisuudesta opettajansa sanoille. Jos joku rakastaa Jeesusta, se käy ilmi
hänen konkreettisesta toiminnastaan. Hän tahtoo noudattaa sitä tahtoa, jonka Herra
itse on ilmaissut. Rakkaus Herraan ei ole käsitteellistä, vaan se merkitsee toden
tekemistä Jeesuksen sanoista. Ihminen ei voi rakastaa Jeesusta ja samaan aikaan
torjua hänen sanaansa. Jakson viimeisissä jakeissa pimeys alkaa laskeutua kirkkauden
ylle. Hetki on käsillä ja Jeesus on joutumassa ristin tielle. Pojan kuuliaisuus Isän
tahdolle osoittaa, miten hän itse on äsken lausumiensa sanojensa mittainen: Rakkaus
Isään punnitaan konkreettisessa toiminnassa, ja niin Herra lähtee ristin tielle.