Seikkaillen_lapi_Raamatun_web_20111019

Jumala syntyy maailmaan
Marian ja Elisabetin
tapaaminen Luuk. 1:39–45
Taustatietoa ohjaajalle
Nuoren Marian ja jo iäkkäämmän Elisabetin kohtaamisessa tapasivat kaksi ihmettä.
Elisabetin aika alkaa odottaa lasta oli mennyt jo ohi (Luuk. 1:7) ja Maria oli tullut
raskaaksi neitsyenä (Matt. 1:18, Luuk. 1:27). Uuden liiton alku oli siis ihmeiden
aikaa. Jumala antoi sekä Poikansa Jeesuksen että tämän edelläkävijän, Johannes
Kastajan, syntyä yliluonnollisesti, ihmeiden kautta. On mielenkiintoista, että myös
monien vanhan liiton suurten hahmojen syntymään liittyy samantapaisia yli-inhimillisiä
piirteitä (esim. Iisak, 1. Moos. 11.30; Simson, Tuom. 13:2 – ; Samuel, 1. Sam.
1:5 –).
Odottavien sukulaisnaisten (Luuk. 1:36) kohtaamisessa mukana olivat vahvasti
myös syntymättömät pojat; kaikkiaan heitä olikin paikalla neljä henkilöä, kaksi äitiä
ja kaksi lasta! Tapaamisessa Johannes hypähti ilosta äitinsä kohdussa ja Elisabet
toivotti Jumalan siunausta Jeesukselle. Lapsen elämä ei ala siis vasta syntymässä,
vaan jo paljon aiemmin.
Tuohon aikaan vanhemman ihmisen kunnioittaminen oli yksi keskeisimpiä piirteitä
ihmisten sosiaalisissa kanssakäymisissä. Meidän länsimaalaisten ihmisten
on vaikea sitä enää käsittää, olemme menettäneet siitä niin paljon. Muistan tosin
oman äitini teititelleen appeansa. Kuitenkin esimerkiksi mustan Afrikan maissa se
on edelleen arkea: vanhempaa ihmistä kunnioitetaan ja arvostetaan pelkästään
hänen ikänsä perusteella. Iäkkään Elisabetin asenteessa nuorta sukulaistyttö Mariaa
kohtaan ja hänen sanoissaan onkin jotain hyvin tavatonta. Ikään kuin heidän
paikkansa olisivat keskenään vaihtuneet, Marian olisi tullut osoittaa kunnioitusta
Elisabetille. Selitys on Elisabetin sanoissa, ”Herrani äiti”. Mariassa tai Marian kautta
Elisabet kunnioitti Herraansa, Jumalaansa.
Tämän jälkeen seuraa Marian kuuluisa kiitosvirsi (Luuk. 1:46–56).