Salminen-Antti_Lomonosovin-moottori_Poesia-2014
Salminen-Antti_Lomonosovin-moottori_Poesia-2014
Salminen-Antti_Lomonosovin-moottori_Poesia-2014
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
# 81 Igumeni, Yökirja<br />
Eräs Amazonasissa ripuloinut antropologi, kutsuttakoon häntä vaikka<br />
”Claudeksi”, jakoi kulttuurit kahteen luokkaan: niihin jotka hankkiutuvat<br />
hankalista jäsenistään eroon ulostamalla, ja niihin, joiden tapa<br />
lähestyä ongelmaa on syöminen. Tämän tosiseikan kätkemiseen tarvitaan<br />
tulvamyyttejä, yhteiskunnallista työnjakoa ja mittaamattomasti<br />
lampaan kärsivällisyyttä.<br />
Korporaatio ei ole suvaitsematon, meille käyvät kummatkin vaihtoehdot.<br />
Meillä on myös kolmas ratkaisu, vitkainen sulattelu. Kun joku<br />
ei sopeudu, hänet laitetaan Rautamahaan miettimään.<br />
Rautamaha oli kerran nuori nainen. Emme halua tietää hänestä<br />
enempää kuin sen, että hänelle kehittyi viipurivuosinaan paha metallinhimo.<br />
Hän aloitti uransa syömällä pala kerrallaan vanhan Stukan,<br />
entisen tiedustelukoneen, joka oli pakkolaskeutunut vuosikausia sitten<br />
hänen kotitalonsa läheiselle pellolle. Se oli komea alku; hän piti siitä.<br />
Vielä tässä vaiheessa hän kutsui mieltymystään harrastukseksi, ”tämä<br />
minun pikku hobbyni”. Mutta ruokahalu oli herännyt.<br />
Hän opiskeli vielä vanhalla iällä mekaanikoksi voidakseen olla enemmän<br />
tekemisissä metalliesineiden kanssa. Rautamaha ahtoi itseensä<br />
pala kerrallaan käytöstä poistettuja höyrykoneita, työkalupakkeja ja<br />
pahimmillaan raakaa harkkorautaa.<br />
Rautamahasta tuli purkutelakoiden ja rautakauppiaiden riesa. Näin<br />
elämä Viipurissa olisi sumpliutunut koko lailla mukavasti, jollei hänen<br />
halunsa olisi paisunut kaikennieleväksi riippuvuudeksi. Hän kiersi<br />
öisin rakennustyömaita repien raudoitusrautoja hampaillaan irti<br />
betonista. Synkimpänä hetkenään hän muutti natonsa luokse Ruhriin<br />
teräsvalimon läheisyyteen, jossa hänen annettiin syödä niin paljon<br />
valuvirheistä terästä kuin kehtasi pyytää. Hän paisui, eikä paluuta<br />
ollut. Matkan kohti äärtä oli pakko alkaa.<br />
Paikalliset viranomaiset tiesivät kertoa, että hän saapui Pohjois-<br />
Venäjälle kaappaamallaan junalla ja söi sen kardaaniakselin viimeisen<br />
pysäkin jälkeen. Rautamahan piti saada enemmän. Hän etsi lähteitä,<br />
tuoreita malmisuonia. Sillä matkalla hän on edelleen, meidän<br />
107
Change language