Salminen-Antti_Lomonosovin-moottori_Poesia-2014
Salminen-Antti_Lomonosovin-moottori_Poesia-2014
Salminen-Antti_Lomonosovin-moottori_Poesia-2014
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
# 72 Igumeni, Yökirja<br />
Se ei ollut tuuli, se oli valo. Kun löysin sen rantatörmältä, se oli vain<br />
häivähdys, noro valomahlaa kiven päällä. Mukanani oli puoli tusinaa<br />
homonculusta, jotka yrittivät kerätä sitä pussukoihinsa. Aines jallitti<br />
culeja ketterämmin kuin elohopea. Se muodosti lammikoita nilkan<br />
korkeudella ja aaltoili kuin reikäinen käärinliina. Hitaasti se keräytyi<br />
kasaan, tuskin jyvän kokoiseksi tiivistymäksi. Jotain rikkoutui (kuin<br />
vain pieni aurinko saattaa särkyä), ja silmäni kuivuivat kiviksi. Kanssaolioni<br />
kiljahtelivat hermostuneesti ja imivät toistensa sormia. Voima<br />
räjähti auki, vihurinen happovalo. Sillä oli pimeät suonet. Villiintynyttä<br />
hylea.<br />
Se otti käärmeen muodon ja haki uomaa. Paksu ja vetreä salama<br />
muodosti ympyröitä ja kieppuvaa spiraalia, kutoi valotekstiiliä, joka<br />
hajosi hipuiksi ja hohtaviksi helmiksi. Jokin vain sille ominainen<br />
vieraus syntyi hajusta, joka muistutti palavien hiusten ja kynsien<br />
käryä. Se upposi culin korvaan, ja parka oksensi sen vierustoverinsa<br />
suuhun. Hetkeksi olento jähmettyi, ja valo ryöpsähti sen anaalista,<br />
kietoutui seuraavan jalkaan ja kiipesi kuin nopea köynnös kohti suuta.<br />
Alle sekunnissa se oli kulkenut kaikkien homonculien läpi. Kauhunsa<br />
ajamina ne alkoivat tanssia omaa marionettipolkkaansa liikkeillä, jotka<br />
viskasivat ne rannan syvänteisiin. Valopilvi seurasi veden alle ja syttyi<br />
välkkymään. Se reagoi veden kanssa sähisten kuin magnesiumlastu.<br />
Valo kiehutti vettä, ja homonculusten kiljunta kuului tuulen yli.<br />
Veden ja ilman rajapinta ryöstäytyi outoon faasiin. Voiko valolla olla<br />
paine Se kasvoi puhuriksi, kirkkaaksi trombiksi, joka pöllytti maata<br />
ja viskoi multaa ryytimailta. Minä jatkoin sen tuijottamista. Tahdoin<br />
tietää sen. Valonlähde oli niin kirkas, että se muuttui näkymättömäksi.<br />
Kirkkaus nieli maiseman. Kiinnitin silmäni sen keskelle. Se oli rakentanut<br />
itsestään kauhean olemattomuuden. Se oli raaka alkuvalo, kuoleman<br />
väliaine, ja sen väkivalta merkitsi minut. Se oli uusi pimeys, ja me<br />
viattomat teimme siitä lain. ”Tsar-tsar-tsaar!” huusivat culit viimeisillä<br />
voimillaan.<br />
#75 Ämpärillinen tulikärpäsiä<br />
96
Change language