Salminen-Antti_Lomonosovin-moottori_Poesia-2014

# 37 Kermorvan, Työpäiväkirjat I
Jacob Wallenberg kirjoitti teoksensa Poikani kaleerissa (Min son på
galejan) vuoden 1781 painoksessa:
”Kraken, jota myös Rapukalaksi kutsutaan, ei ole sen
suurempi kuin Ölannin saari (siis vähemmän kuin 16
kilometriä). Se pysyttelee meren pohjassa pienien kalojen
ympäröimänä. Jos muistan oikein, mitä E. Pontoppidan
kirjoittaa, se ruokailee kolmen kuukauden ajan ja
sulattelee ateriaansa saman pituisen jakson. Krakenin
uloste lannoittaa tehokkaasti meren pohjaa. Kun
Kraken nousee kohti pintaa, laivojen on parempi pysyä
kaukana, sillä silloin se kohta purskauttaa nokastaan
vesipatsaan, joka voi ulottua monen mailin korkeuteen.
Miten voisimme välttyä ajattelemasta, ettei tämä Rapukala
olisi Jobin kirjan Leviaatanin sukua”
Luulin tietäväni verrattain paljon kalastuksesta, ennen kuin Igumeni
esitteli minulle harrastuksensa. Tuona aamuna spekuloimme oseaanisten
hirviöiden sukupuilla ja meri avautui allamme kuin parantumaton
haava. Viima teki hengittämisen vaikeaksi nostokurjen korissa.
Koukussa sata kiloa valaanlihaa annoin kettingistä löysää.
Illan hämärissä hän kertoi aamuyöstä, jolloin oli nukahtanut koriin,
ja herännyt tuntiessaan nosturin kallistuvan. Koukussa tempoi lihava
myytti. Riippumatta siitä, kenen unista hirviö oli karannut, se joka
tapauksessa silpoi syötin muutamassa sekunnissa. Nostokurki horjahti
kerran jokaiseen ilmansuuntaan kuin epäröivä kompassineula.
”Pientähän se oli, mutta meri on tiedostamattoman kostea osa”, hän
mutisee ja käskee nostamaan syötin takaisin pintaan. Tänään ei syö,
mutta meillä on nälkä. Leväistä vettä valuva lihakimpale roikkuu
syysauringon kilossa kuin tuntemattoman jumalan irtirevitty elin.
#38 Belonin hypoteesi
#40 Sukellusveneen valssaus
#48 Metsästys
56