Salminen-Antti_Lomonosovin-moottori_Poesia-2014

# 173 0, Kuolema pyörätuolissa
Radio on auki, sen neuvostovalmisteiset putket hehkuvat, valkoinen
kohina täyttää huoneen, ulkona putoavat lumiverhot, totutan silmäni
pimeään ja suuni hiljaisuuteen. Otin tietoisen riskin, jolla on tiedostamattomia
seurauksia. Määräsin kuusi homonculusta tunkeutumaan
Moottorin sisään varmistamaan turvallisen käynnistyksen. Annoin
niille retiisit evääksi, kaksi kullekin käteen. Siitä on kuusitoista tuntia.
Tunnen kaularangassani vaimean resonanssin. Tärinä on kuin sordiinon
läpi vedetty maanjäristys. En uskalla hengittää kuin keuhkojen
kärjillä, muuten tapahtuisi se, no, jotain ikävää.
Moottori kasvattaa nyt juuria ja uusia luita. Emme pysty liittämään
niitä piirustuksiin. Luut ovat teräviä ja läpinäkyviä, lihan ja vulkaanisen
lasin punosta, joka työntyy Tapulin katon läpi. Se juurtuu, mutta mikä
näyttää juurakolta on oksisto, maan sisään kasvava negatiivinen puu;
elävä, kuollut, elävä.
#174 Homonculukset palaavat
#179 Kohina
223