You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Kuva 10 | Töölönlahti ja vanha sokeritehdas.<br />
Taustalla oikealla Mäntymäki. Öljymaalaus<br />
1876. Thorsten Waenerberg. HKM.<br />
Kuva 11 | Näköala Alppilasta. Taustalla Töölönlahti<br />
ja Töölön sokeritehdas ja Mäntymäki<br />
siluetteineen. Etualalla Alppipuiston lampien<br />
eteläisin osa, joka sijaitsi ns. Keisaripaviljongin<br />
kukkulan eteläpuolella. Alppilaan johtava<br />
tie ylittää ratapenkereen. Valokuva E.<br />
Hoffers. 1868. HKM.<br />
joukko-osastot asetettiin hälytystilaan, ja armeija<br />
rakennutti puistoyhtiön alueelle ruutikellarin.<br />
Seuraavana vuonna eräs tykistöjoukko lukuisine<br />
hevosineen määrättiin asettumaan sinne ja puiston<br />
alueelle perustettiin myös ”kruununleipomo” –<br />
kronobageri. Niinpä puistoyhtiö katsoi vuonna 1854<br />
olevansa pakotettu luopumaan puistotöiden jatkamisesta.<br />
Kukaan ei nimittäin osannut sanoa, kuinka<br />
kauan sotaväki tarvitsisi aluetta ja yhtiön johtokunta<br />
arveli, että sotilaiden majailu alueella tärvelisi jo<br />
nekin perustamistyöt, jotka se oli siihen mennessä<br />
ehtinyt teettää. Niitä oli ennen kaikkea alueen<br />
kuivaamiseksi tehdyt työt, kyseisenä vuonna alueella<br />
oli tässä tarkoituksessa kaivettu 3000 syltä eli noin<br />
6000 metriä ojia. 34<br />
Puistotöiden jouduttamiseksi yhtiön johtokunta teki<br />
23. toukokuuta 1857 Suomen Kaartin Pataljoonan<br />
silloisen päällikön, eversti Ernst von Willebrandin<br />
kanssa kahdeksitoista vuodeksi sopimuksen siitä,<br />
että kaarti ottaisi vastatakseen noin 13 hehtaarin<br />
kokoisen alueen ”niin kutsutun Myhrin suon” – det<br />
såkallad Myrens kärr – sekä erään toisen pienemmän<br />
suon ojittamisesta ja viljelyyn saattamisesta. 35<br />
Helsinki-Hämeenlinna radan rakentaminen vuosina<br />
1859–1861 ei liene ensi alkuun heikentänyt puiston<br />
perustamista kohtaan tunnettua kiinnostusta. Tätä<br />
osoittaa esimerkiksi puistoyhtiön Knut Forsbergilta<br />
vuonna 1865 tilaama suunnitelma ylelliseltä<br />
vaikuttavan huvila-kaupunginosan perustamisesta<br />
”Linnunlaulun” alueelle, jonka vastarakennettu rata<br />
jo halkaisi kahteen osaan (kuva 19). 36<br />
Knut Forsbergin laatiman puiston yleissuunnitelman<br />
toteuttamisesta vastasi vuodesta 1857 alkaen tarhurimestari<br />
Carl Helm, 37 joka oli aikoinaan kutsuttu<br />
perustamaan Kaivopuistoa. Hän luopui tehtävästä<br />
kuitenkin monien muiden töidensä vuoksi, ja puistoyhtiö<br />
kutsui vuonna 1861 Berliinin kuninkaallisten<br />
puistojen johtajan Carl Joseph Lennén suosituksesta<br />
gaertner Wilhelm August Drewniokin johtamaan<br />
näitä töitä. 38 Samana syksynä puistoyhtiö tilasi 200<br />
lehmusta Lyypekistä, joista suurin osa istutettiin<br />
neliriviseksi lehtikujaksi. Se johti Läntiseltä Viertotieltä<br />
(nyk. Mannerheinmintieltä) Töölönpuistoon.<br />
Loput puut istutettiin – ilmeisesti edelleen lehtikujaksi<br />
– herra Bogdanoffin alueelle, joka näyttää<br />
olleen Mäntymäkeen rajautuvan tontin vuokraaja. 39<br />
1860-luku kului Suomessa yleisen talouslaman<br />
merkeissä. Jo vuoden 1863 tammikuussa puistoyhtiöllä<br />
oli 250 henkilöä tekemässä kaivutöitä, rakentamassa<br />
patoja ja kuljettamassa maata kallioalueille.<br />
Osa heistä oli jäänyt työttömiksi rautatien rakentamisen<br />
päätyttyä, osa oli tullut Helsinkiin ”puutteenalaisista<br />
lääneistä”, so. pohjoisilta työttömyysalueilta.<br />
40 Vuonna 1864 puistoyhtiö sai lahjoituksen,<br />
joka tuli käyttää ”kadon rasittamista pohjoisista<br />
lääneistä tulleita työntekijöitä varten”. 41 Seuraavana<br />
vuonna Knut Forsberg sai tehtäväkseen laatia<br />
uuden puistosuunnitelman ilmeisesti sen takia, että<br />
siinä voitaisiin ottaa välivuosina rakennettu rautatie<br />
huomioon (kuva 6). Hän laati myös siihen liittyvän<br />
kustannuslaskelman. Suunnitelma edellytti noin<br />
4 000 uuden puun ja pensaan istuttamista alueelle.<br />
Työt kuitenkin keskeytetään, ”kunnes olosuhteet<br />
muuttuvat suotuisemmiksi”. 42 Suuret kato- ja nälkävuodet<br />
olivat jo alkamassa. Kaikki mahdolliset<br />
lahjoitusvarat ja vapaaehtoistoiminta suunnattiin<br />
hädänalaisten ihmisten auttamiseen.<br />
Töölönpuiston perustaminen edistyi hitaammin<br />
kuin oli alun perin kaavailtu. Vastoinkäymisistä<br />
huolimatta puisto herätti kuitenkin jo 1870-luvulle<br />
tultaessa huomiota kauneudellaan.<br />
Puistoyhtiön suunnittelemaa vesiparannuslaitosta<br />
ei koskaan rakennettu. Tähän oli useita syitä. Eräs<br />
niistä oli em. rautatielinjan vetäminen puistoalueen<br />
halki. Vuonna 1860 puistoyhtiön johtokunta nimittäin<br />
totesi, että vesiparannuslaitokselle varatun<br />
rakennuspaikan korottaminen rautatiekiskojen<br />
tasolle tulisi niin kalliiksi, että se sitoisi yhtiön varat<br />
moneksi vuodeksi eteenpäin. Suunnitelma koki<br />
uuden takaiskun vuonna 1863. Yhtiön hallitus sai<br />
silloin tietää, että Kaisaniemeen oli suunnitteilla<br />
vastaavanlainen laitos. Se totesi, että sen oli lykättävä<br />
omaa rakennushankettaan. Helsingin väkiluku<br />
ei ollut tarpeeksi suuri, että sinne olisi kannattanut<br />
perustaa kahta samojen periaatteiden mukaan<br />
toimivaa hoitolaitosta. 43 Vuonna 1876 yhtiön johtokunta<br />
perusteli rakennushankkeen toteutumattomuutta<br />
puolestaan sillä, että lähteiden alun perin<br />
runsaaksi todetut vesivarat olivat vähentyneet sen<br />
jälkeen, kun rautatielaitos oli ottanut suuret määrät<br />
hiekkaa niistä pohjoiseen sijainneelta alueelta. 44<br />
18 Eläintarhan alue – Ympäristöhistoriallinen selvitys<br />
Eläintarhan alue – Ympäristöhistoriallinen selvitys<br />
19
Change language