1. Moos. 1

B
Mitä hän oppi
Mitä arvelisit Jobin oppineen ymmärtämään kaiken kokemansa
myötä Ennen kuin vastaat, ajattele seuraavia kysymyksiä ja
seuraavaa lausuntoa:
• Milloin Job vapautui koettelemuksistaan Kumpi muuttui
ensiksi, Jobin ulkopuolinen maailma vai hän sisäisesti
• Kuinka sitä, mitä Job sai myöhemmin elämässään (ks. Job
42:10–17), voidaan verrata siihen, mitä hänellä oli alun perin
(ks. Job 1:2–3) Minkä vertauskuva muutos parempaan voi olla
• Vanhin Richard G. Scott sanoi: ”Todistan, että teillä on
taivaallinen Isä, joka rakastaa teitä. Todistan, että Vapahtaja
antoi elämänsä teidän onnenne puolesta. Minä tunnen Hänet.
Hän ymmärtää jokaisen tarpeenne. Tiedän varmasti, että
kun hyväksytte heidän tahtonsa valittamatta, he siunaavat ja
tukevat teitä.” (”Luota Herraan”, s. 17.)
Psalmien kirja
Muinainen laulukirja
Psalmien kirja on kokoelma pyhiä runomuotoisia Jumalan
ylistyksiä ja rukouksia. Tämän kirjan hepreankielinen nimi Tehillim
merkitsee ”ylistyslauluja”. Kirjan kreikankielinen nimi on Psalmoi,
joka tarkoittaa ”lauluja”. Useimmat tämän kirjan runoista on
kirjoitettu lauluiksi, joita piti laulaa jousisoittimien säestyksellä.
Laulaminen kuului temppelipalvelukseen ja julkisiin tilaisuuksiin
kuten hautajaisiin, häihin ja muihin juhliin.
Kuten edellä mainittiin, monet psalmit kirjoitettiin nimenomaan
Herran ylistykseksi. Lisäksi on psalmeja laista, temppelistä, luonnosta
ja historian tapahtumista. Eräät kauneimmista ja tärkeimmistä
psalmeista kertovat Messiaasta, Jeesuksesta Kristuksesta.
Uudessa testamentissa on enemmän lainauksia Psalmeista kuin
mistään muusta Vanhan testamentin kirjasta.
Kaikkien psalmien kirjoittajia ei tunneta, vaikka monissa se mainitaankin.
Useimmin psalmin kirjoittajaksi mainitaan kuningas
Daavid. Muita ovat Mooses, Salomo, Asaf (Daavidin hovisoittaja)
ja leeviläiset papit (Korahin pojat). Toisinaan tekijä on nimetön.
Valmistautuminen tutkimaan Psalmien kirjaa
Psalmeja on helpompi ymmärtää, kun tietää jotakin heprealaisesta
runoudesta. Runot kirjoitetaan useimmiten tunnekielellä. Runoilijat
eivät yritä ”selostaa” asioita vaan ilmaisevat pikemminkin tunteitaan.
He ilmaisevat itseään usein vertauskuvallisella kielellä, johon
saattaa sisältyä liioittelua. Lisäksi he voivat yrittää ilmaista tunteitaan
tai tehdä vaikutuksen yleisöönsä käyttämällä jonkinlaista
kaavaa tai rytmiä.
130
Rytmi ilmenee heprealaisessa runoudessa ajatusten ilmaisemisessa
parallellismi eli kerto-nimisellä tyylillä. Toisinaan kirjoittaja ilmaisee
samankaltaisia asioita eri tavoin; toisinaan hän esittää kaksi
ajatusta toistensa vastakohtina. Tarkastele seuraavaa esimerkkiä
psalmista 1. Tämä psalmi on kirjoitettu tähän niin, että toistuvat
ajatukset on ryhmitetty yhteen. Huomaa, että toistetut ajatukset
ovat toisinaan lisäesimerkkejä ensimmäisestä ajatuksesta; toisinaan
jälkimmäiset ajatukset ovat edellisten vastakohtia.
• Ps. 1:1–2 on esimerkki vastakohtaisesta parallellismityylistä:
”Hyvä on sen osa,
joka ei vaella jumalattomien tavoin,
ei astu syntisten teille,
ei istu pilkkaajien parissa
vaan löytää ilonsa Herran laista,
tutkii sitä päivin ja öin.”
• Ps. 1:3–4 on vertauskuvallista kieltä kumpaisestakin
vastakohdasta:
Ajatus.
”Hän on kuin puu,
vetten äärelle istutettu:
se antaa hedelmän ajallaan,
eivätkä sen lehdet lakastu.
Hän menestyy kaikissa toimissaan.”
Vastakkainen ajatus.
”Niin ei käy jumalattomien.
He ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.”
• Kohdassa Ps. 1:5 on esimerkki ajatuksen toistamisesta:
”Väärintekijät saavat kerran tuomionsa,
syntisillä ei ole sijaa vanhurskaiden joukossa.”
• Kohdassa Ps. 1:6 toinen esimerkki vastakohtaisesta
parallellismistä:
”Herra ohjaa omiensa tietä,
mutta jumalattomien tie päätyy tuhoon.”
Huomaa edellisessä esimerkissä, että kirjoittaja ikään kuin maalasi
kuvia sanoilla. Tällainen kirjoitus vahvistaa ajatuksia. Voisimme
sanoa, että jumalista ihmistä, joka rakastaa Jumalan lakeja, siunataan.
Psalmin kirjoittaja puhuu sen sijaan puusta, joka oli istutettu
veden äärelle ja joka saa kaiken aikaa ravintoa ja virkistävää vettä ja
kasvaa ja tuottaa hedelmää jatkuvasti. Tuo kuva vaikuttaa lukijan
tai kuulijan mieleen ja sydämeen voimakkaammin kuin jos sanoisi,
että ihminen saa siunauksia.