Lataa (pdf) - Kuntatekniikka

TEKNISET PALVELUTden organisointitapoja arvioitaessa.Käytännössä valtio ja kunnatovat suhtautuneet lähtökohtaisestipositiivisesti pienoisinfrastruktuurienrakentamiseen jatukeneetkin niitä, koska ne vähentävätjulkisiin investointeihinkohdistuvaa painetta, hyvänäesimerkkinä vesiosuuskunnat.Uusiutuvaa energiaaosuuskunnistaEnergiasektorilla käänteinen infrastruktuurivoi tarkoittaa uusiutuvien,hajautettujen energialähteidenkuten tuuli- ja aurinkoenergiantai maalämmön hyödyntämistä.Energian kuluttajavoi samalla toimia myös tuottajana,jolloin kysyntä ja tarjontapysyvät lähellä toisiaan tarjotenratkaisuja paikallisiin ongelmiin.Tuotantoyksiköt ovat verrattainpieniä ja usein yhteydessäpääverkkoon, jolloin esimerkiksipääverkon toimintahäiriön sattuessapaikallista energiahuoltoavoidaan järjestää siitä erillään toimivienkäänteisten infrastruktuurienavulla. Parhaassa tapauksessajokainen sairaala, kasarmi, koulutai vastaava suuryksikkö tuottaaenergiaa paitsi saadakseen kustannussäästöjämyös myydäkseen ylijäämääpääverkkoon.Tällaista ratkaisua on kokeillutIsossa-Britanniassa mm. walesilainenkestävän kehityksen ratkaisujakokeileva ja havainnollistavaCentre for Alternative Technology(CAT), joka tuottaa itselleen uusiutuvaaenergiaa. Toinen varsintunnettu tapaus niin ikään Walesistaon yhteisöllinen energiaosuuskuntaBro Dyfi CommunityRenewables (BDCR).Tanskassa vastaavaa ideaa onlevittänyt pitkät historialliset juuretomaava osuuskuntaliike, jonkatoimintamuodoista yksi on tuulienergiaosuuskunnat.Meillä Suomessaenergiahuoltoa helpottaviapienoisinfrastruktuureja edustavatmm. hakeosuuskunnat ja muuteri tavoin erikoistuneet energiaosuuskunnat(pelletti, vesivoima,tuulienergia, bioenergia).Paavo TaipaleJätevesiosuuskunnat ovat yleistyneet viime vuosina. Kuvassa rakennetaanviemäreitä Nurmijärven Nukarilla helmikuussa 2012.Vesiosuuskunnillapitkät perinteetVesihuollossa käänteinen infrastruktuuritoteutetaan yleensävesiosuuskuntien muodossa.Tällöin vesihuollon kattavuuttakunnassa ei paranneta laajentamallavesihuoltoverkostoa kuntakeskuksestakyliin, vaan lähtökohtanaon kylien itseorganisoituminen.Vesiosuuskuntien verkostotvoivat olla yhteydessä toinentoisiinsa ja keskusverkostoon vedensaanninturvaamiseksi. Näinsyntyvän redundanssin ansiostayksiköt voivat tukea toistensatoimintaa. Lisäksi henkilöstörakenneilmentää redundanssia,sillä toiminta ei perinteisestiole muutaman ammattilaisen varassa,vaan osuuskunnalta löytyyreservistä talkootyöläisiä tarpeenvaatiessa.Suomessa on kaikkiaan yli tuhatvesiosuuskuntaa. EsimerkiksiIkaalisten kaupungin alueellaon vedentarpeisiin vastattu taajamankeskusverkoston lisäksiuseiden kyläyhteisöjen rakentamienvesiosuuskuntien voimin.Pienoisinfrastruktuurien ansiostavesilaitosten vedenjakelun kattavuuskoko kaupungin alueella onperäti 97 prosenttia.Käyttäjälähtöisesti, alhaaltaylöspäin toteutettu verkoston laajeneminenon osoittautunut joustavaksija kustannustehokkaaksiratkaisuksi. Tällä saralla käänteiseninfrastruktuurin idea on toiminutlähes ideaalisesti.Vastaavia esimerkkejä löytyykosolti muiltakin tehtäväalueilta.Suomessa tällaisia ovat tie-, metsä-ja sähköosuuskunnat sekäalueelliset puhelinosuuskunnat.Uusista tehtäväalueista esimerkkinäkäy televiestintä, jonka pienoisinfrastruktuureistakiinnostaviaesimerkkejä ovat ilmaisetlangattomat yhteydet varsinkinkaupunkien keskustoissa, palvelukeskuksissaja terminaaleissa.Yksi tunnetuimpia tapauksiatällä sektorilla on Leidenin kaupunkiHollannista, jossa kaupunginkattava verkko on rakentunutvapaaehtoisten rakentamistaja ylläpitämistä Wi-Fi-antennienkatealueista. Vapaaehtoisetovat aktivoituneet, koska järjestelmästäkoetaan olevan hyötyäsekä itselle että koko yhteisölle.Julkiselta sektoriltavaaditaan uutta otettaAaltomaisina kehityskaarina etenevänyhteiskuntakehityksen nykyvaihekorostaa julkisen sektorinuudistumistarvetta ja kustannustehokkuutta,joten kysymysyritysten, järjestöjen ja vapaaehtoissektorinvoimakkaammastaosallistumisesta on noussutkeskustelun kohteeksi oikeastaankaikilla julkisen palvelunosa-alueilla.Käänteisen infrastruktuurinlisääntyvä mukaantulo näyttäisijohtavan hajautuksen, modulaarisuuden,itseohjautuvuudenja pelivaran lisääntymiseen, mikäpuolestaan vaatii julkiseltasektorilta uudenlaista otetta infrastruktuurinhallintaan. Keskitetyn,kontrolliorientoituneenja toimintavarmuutta korostavanlähestymistavan sijaan tulisisiirtyä joustavuutta ja innovatiivisuuttakorostavaan hallintatapaan.Hajautettu infrastruktuuripolitiikkatekee infrastruktuurinhallinnan jännitteiseksi, sillä perinteisestivarmuutta ja prosessientehokkuutta vaalivan kulttuurinrinnalla tulisi sallia uudenkeksiminen ja käyttäjälähtöinenmukautuminen paikallisiinolosuhteisiin. Tietynlainenvarmuuden ja muutoksen yhtäaikaisuusmuodostaakin paradoksaalisentilanteen, jonka hallinnassatarvitaan tavanomaistaluovempaa hallintakulttuuria jajohtamista. Ossi Heino ja Ari-Veikko Anttiroikoovat KUPERA-hankkeen(2009–2012) ja Julkisten palvelujentuottavuusparannusten hallintainnovaatio-hankkeen (Fi-DiPro-hanke 2011–2014) tutkijoita.Näissä Tekesin ja yhteistyökumppaneidenrahoittamissahankkeissa tarkastellaan eri näkökulmistamm. kuntien teknisensektorin innovaatiotoimintaa.42 Kuntatekniikka 1/2013