COMENIUS Kielten apulaisopettajat - CIMO Kansainvälisen ...

sijaitseeko maa edes Euroopassa. Vajaasta sadasta opettamastanioppilaasta kymmenisen oli käynyt ulkomailla. Kaupungista ei olluthelppo löytää vieraskielisiä lehtiä tai kirjoja ja kaikki TV-ohjelmatoli dubattu espanjaksi. Puhuin oppilaille paljon suomalaisestakulttuurista, ja varsinkin populaarikulttuurin avulla heitä olikinhelppo lähestyä (HIM oli kova sana!).Ohjaava opettajani Margarita oli tärkeä linkki integroitumisessanikouluyhteisöön. Hänen kauttaan tutustuin heti siihenosaan opettajista, joka vietti välituntinsa lähibaarissa tortilla toisessaja kupillinen café con lecheä toisessa kädessä. Baarissa tapasinmyös valloittavan espanjanopettajan Mercedeksen, jonkaespanjan- ja kirjallisuudentunneille osallistuin kommentoivanakuunteluoppilaana. Lisäksi vaihdoin keskustelutunteja ranskaaopettelevan piirustuksenopettajan kanssa. Minut kutsuttiin myösmukaan oppilaiden ekskursioille Madridiin ja Salamancaan.Ensimmäinen kosketukseni kouluyhteisössä työskentelyyn ei ollutkuitenkaan pelkästään myönteinen. Minua hämmästytti ja harmittioppilaiden ja opettajien välillä vallitseva ”sotatila”. Kaikkiopettajat eivät tuntuneet olevan ollenkaan samalla puolella kuinoppilaansa vaan suhtautuvat heihin epäluuloisesti ja kyynisesti.Minulla olikin varsinainen kaksoisagentin rooli, koska kävin kahvillahyvin arvonsa tuntevia, turkkiin kääriytyneiden opettajatätienkanssa, mutta asuin ja vietin vapaa-aikaa aivan toisesta maailmastaolevien, oppilaitteni ikäisten hulivilien kanssa.Aluksi minulla oli kova tarve löytää paikkani koulussa ja solahtaaomaan lokerooni vieraassa kaupungissa. Se ei tietenkään ollut täysinmahdollista, jo siksikin, että puhuin aluksi melkoista”tankeroespanjaa”. Sopeutumistarve muuttuikin välillä vastakohdakseen,haluksi erottautua muista. Joskus väsyin siihen, että minuunsuhtauduttiin vain ulkomaalaisena vähät välittämättä siitämistä tarkemmin ottaen olinkaan. Lopulta pääsin kuitenkin tuon”erottautumisvaiheenkin” yli ja suhtauduin itsekin toisiin avoimemmin,en enää vain espanjalaisina.Jaoin huoneiston kahden nuoren espanjattaren kanssa, joistatoinen oli kampaajaoppilaana koulussani. Kotona kielitaitokarttuikin nopeasti, koska espanjan lisäksi tortillan paistosta taisaippuasarjoista ei voinut puhua kuin elekielellä. Erilainen elämänrytmi,melutaso ja välimatkan puute ottivat aluksi koville. KunKOKEMUKSIA19 19