Lataa

sin toimintamuoto onkin valokuvanäyttelyiden järjestäminen kotigalleriassa.Valtakunnallisen selvityksen mukaan valokuvakeskukset tekevät yhteistyötäpaikallisten valokuvaajien kanssa, harjoittavat julkaisutoimintaa, järjestävätkoulutusta lapsille sekä antavat välineitä vuokralle (ks. Ruokolainen 2010: 10).Pohjanmaan valokuvakeskus järjestää näyttelyiden lisäksi erilaisia tapahtumia(kuten Lakeuden laajakuvafestivaali), luentoja tai seminaareja, pyrkii palvelemaankamerakerhoja ja järjestämään kilpailu- ja kurssitoimintaa. Kursseja varten onkäytössä mustavalkolaboratorio.Lapuan kaupungin paikallinen tuki ja yhteistyö valokuvayhdistyksen kanssaovat varmistaneet toiminnan näkyvyyden ja toimimisen paikallisella tasolla. Alueenvetovoima on paikallisella tasolla tunnustettu tavoite, jossa valokuvakeskuksella onpaikkansa: Lapua on kasvava perhekoon kaupunki. Etenkin näyttelytoiminta pyöriikiitettävästi. Työntekijän puuttuminen valokuvakeskukselta kertoo olennaisimminrahoituksen vähyydestä. Keskus ei toivo kuuta taivaalta, vaan pieni edistyminenesimerkiksi puolipäiväisen työntekijän palkkaamisena saisi vapaaehtoistyöllätoimivan keskuksen asioita eteenpäin niin käytännön asioissa, tiedotuksessa kuinverkostoitumisessakin. Myös hankekoordinointiapua kaivattaisiin, sillä resurssejaei saada kasvatettua erillisellä projektitoiminnalla – johon kuitenkin voisi ollahyvätkin puitteet. Osa-aikaisen työntekijän myötä alueellinen palvelu lisääntyisija keskus täyttäisi paremmin tehtävänsä. Yhteistä muiden keskusten kanssa, jotkaeivät pysty palkkaamaan edes osa-aikaista henkilökuntaa on, että toiminta viimekädessä on kiinni harvojen aktiivien varassa. Tällöin vastuu tehtävien hoitamisestaon etupäässä yhdistyksen puheenjohtajan harteilla. Toiminta on paikallisellatasolla kiitettävää, mutta Pohjanmaan taidetoimikunnan toimialuetta palvelevanakeskuksena vaatimattomampaa. Valokuvakeskus kaipaa kuitenkin toiminnassaanhyppäystä eteenpäin. Yksi kiinnostuksen kohde sillä on kansainväliset näyttelytja laajeneva yhteistyö alueen toimijoiden, kuten museoiden kanssa. Toiminnankehittämiseen suhtaudutaan keskuksessa varovaisesti, mutta positiivisesti.Ruokolaisen selvityksen mukaan valokuvan keskimääräinen valtionrahoituson alhaisin verrattuna muihin aluekeskuksiin, ja erot resursseissa keskusten välilläsuurimpia. Useat valokuvakeskukset toimivat osa-aikaisten tai vapaaehtoistenaktiivien sekä työllistämistuella palkattujen näyttelyvalvojien työllä. Ruokolaisenselvityksessä tuli esille, että valokuvakeskusten rahoitustavoite on 50/50, jolloinvaltion tuen osuus olisi yhtä suuri kuin muista rahoituslähteistä kerättävä osuus.Ulkopuolista toimintaa on rahoituksen niukkuuden vuoksi vähän, vaikka alueellinentoiminta koetaan tärkeänä. (Ruokolainen 2010: 10–11.) Ruokolaisen selvityksentuloksiin on helppo yhtyä tämän tutkimuksen perusteella. Pohjanmaan valokuvakeskuksentilanne kertoo omalta osaltaan siitä, kuinka vanhempikin keskusvoi jäädä kehityksessä uudempien varjoon ja muodostua enemmän paikalliseksitoimijaksi, joka jää verkostoituneiden keskusten ulkopuolelle ja jonka yhteysvalokuvakeskusten tuesta päättäviin on etäinen. Tulos näkyy Valtion valokuvataidetoimikunnanmyöntämissä toiminta-avustuksissa vuodelle 2011 (Taulukko 4).29