Kirjallisen teoksen omaperäisyys - Helda - Helsinki.fi

1 Johdanto
1.1 Tutkimuksen tausta
“What is originality? To see something that is yet without a name, that is yet impossible to
designate, even though it stares you in the face.” 1 Tällaisena Nietzsche näkee omaperäi-
syyden (originality) sisällön. Omaperäisyydellä pyritään ymmärtämään ihmisen luontaista
taipumusta ajatteluun, luovuuteen, innovatiivisuuteen ja persoonallisuuteen 2 . Omaperäisyyden
tunnistaminen on kuitenkin hankalaa. Viime kädessä kyse on subjektiivisesta arvioinnista.
Silti juuri omaperäisyys on käsitteenä kansainvälisesti vakiintunut kuvaamaan
niitä vaatimuksia, jotka teoksen on täytettävä saadakseen tekijänoikeussuojaa 3 . Kuten
Nietzschen tulkinnastakin voidaan jo ennustaa, on omaperäisyyden vaikeaselkoisuus johtanut
varsin erilaisiin käsityksiin sen sisällöstä.
Ensinnäkin kansainvälissä tekijänoikeussopimuksissa ei ole eksplisiittisesti edes pyritty
määrittelemään omaperäisyyden käsitettä. Silti käsite on yleisesti hyväksytty sopimuksissa
tekijänoikeussuojan edellytykseksi. 4 Toisaalta kansainvälisissä tekijänoikeussopimuksissa,
kuten Bernin yleissopimuksen 19 artiklassa, asetetaan usein vain vähimmäisvaatimukset
tekijänoikeussuojalle. Näistä sopimusvaltiot voivat siis täysin vapaasti poiketa tiukempien
edellytysten suuntaan.
Näin ollen kansallisella tasolla on päädytty varsin erilaisiin ratkaisuihin tekijänoikeus-
suojan edellytyksenä olevasta omaperäisyyden käsitteestä. Käsite on muokkaantunut ajan
kuluessa täysin yleiskielestä poikkeavaksi. Myös oikeuskulttuurilla on luonnollisesti vahva
vaikutus käsitteen sisältöön. Pohjoismaisessa tekijänoikeudessa omaperäisyydellä ymmärretään
perinteisesti vaatimusta ennen kaikkea siitä, ettei kukaan muu olisi työhön ryhtyessään
päätynyt samanlaiseen lopputulokseen 5 . Sen sijaan Iso-Britanniassa omaperäisyys
merkitsee lähtökohtaisesti puhtaasti alkuperän suojaa. Tekijänoikeussuojaa annetaan, mikäli
teos on lähtöisin tekijästä eikä se ole suora kopio 6 .
1
Colli, Giorgio ja Montinari Mazzino (toim.): Friedrich Nietsche: Sämtliche Werk: Kritische Studienausgabe.
Vol. 3. de Gruyter. Berlin 1980, s. 517.
2
Ks. myös Judge - Gervais 2009, s. 376.
3
Nordell NIR 2001, s. 73.
4
Ks. Gervais JCPS 2002, s. 970-973.
5
Harenko ym. 2006, s. 15. Ks. myös esimerkiksi Ljungman 1969, s. 192.
6
University of London Press v. University Tutorial Press [1916] 2 Ch 601, 608-609.
- 1 -