Kirjallisen teoksen omaperäisyys - Helda - Helsinki.fi

syydellä ja omaperäisyydellä ymmärretään sitä, että ”[…] kenenkään toisen kuin tekijän ei
voitaisi olettaa päätyneen ilmaisumuodoltaan samankaltaiseen lopputulokseen, jos hän
ryhtyisi itsenäisesti vastaavaan luomistyöhön.” (Turun HO 20.2.2007 S 05/1878). Tällaisessa
samanlaisuusarvioinnissa nousee keskiöön subjektiivinen uutuus.
Haarmann ymmärtää subjektiivisen uutuuden vaatimuksen siten, että ”[…] tekijä on luonut
teoksen itsenäisesti, pitämättä […] toista teosta esikuvanaan.” 264 Toisaalta EUoikeudellinen
omaperäisyyden vaatimus näyttäisi kiinnittävän huomion teoksen luomisprosessiin.
Mikäli tekijä on käyttänyt luovuuttaan hyväksi valitessaan teokseen tulevia osia,
täyttyy vaadittava omaperäisyys. Toisin sanoen jo taustaolettamana on, että teos ei koostu
uniikeista osatekijöistä. Tällöin huomiota ei tulisi niinkään kohdistaa niihin esikuviin, joiden
perusteella tekijä on teoksensa luonut 265 . Esimerkiksi Koktvedgaard ja Levin katsovat,
että tekijän itsenäinen ja henkilökohtainen panos riittää suojan saamiseksi 266 .
Omaperäisyyden edellytys Pohjoismaissa näyttää kylläkin olevan varsin dynaaminen edellytys.
Omaperäisyysvaatimuksen kautta voidaan esimerkiksi perustella tietokoneohjelmien
rajapintojen suojaamattomuus, kun ulkoiset seikat ovat vaikuttaneet lopputulokseen 267 .
Sama pätee lähtökohtaisesti myös muihin kirjallisiin teoksiin. Vaadittava omaperäisyys
korreloi sitä vapautta, mikä tekijällä on ollut luomisprosessissa. Mitä vapaammin ulkoisista
rajoitteista, kuten lainsäädännön tai käytännön toimivuuden asettamista edellytyksistä,
ilmaisu on kyetty luomaan, sitä helpommin omaperäisyyden vaatimus täyttyy. Tämä lähentää
merkittävästi perinteistä pohjoismaista ja EU-oikeudellista omaperäisyyden vaatimusta.
Lähtökohtaisesti luomisen vapaus on sitä pienempi mitä lyhyempi ilmaisu on kyseessä.
Ääriesimerkkinä voidaan tarkastella ilmaisua, joka koostuu yhdestä sanasta. Pohjoismaisessa
tekijänoikeudessa on hyvin epätodennäköistä, että yksittäinen sana saisi ilmaisuna
suojaa 268 . Toisaalta jo muutama sana saattaa riittää ilmaisemaan omaperäisyyttä. Ruotsin
korkeimman oikeuden mukaan esimerkiksi ilmaisu ”flamma stolt mot dunkla skyar” on
264
Haarmann 2005, s. 64.
265
Ks. myös TN 2010:2. Ratkaisussa tekijänoikeusneuvosto aivan aiheellisesti huomautti, ettei pelkkä toisen
teoksen esikuvana pito merkitse tekijänoikeuden loukkausta.
266
Koktvedgaard - Levin 2007, s. 78.
267
Mylly LM 2005, s. 765.
268
Tekijänoikeusneuvosto on esimerkiksi katsonut lausunnossaan 2005:10, että kirjan nimi “Aapponen” ei
ole tekijänoikeudella suojattu.
- 60 -