Kirjallisen teoksen omaperäisyys - Helda - Helsinki.fi

teoskynnysten keskeinen sisältö. Tämä sisältö kootaan vielä luvun lopuksi yhteen, jotta
seuraavassa luvussa päästään tutkimaan Infosoc-direktiivin oikeusvaikutuksia ja laajemmin
teoskynnyksen harmonisointia EU:ssa.
3.2 Pohjoismainen teoskynnys
3.2.1 Tekijänoikeuslakien yhtenäisyys
Voimassa olevat tekijänoikeuslait ovat syntyneet Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa
yhteisen valmistelun jälkeen 102 . Yhteispohjoismainen lainvalmistelu on ollut hyvin
tiivistä 103 . Yhteisesti valmisteltujen tekijänoikeuslakien katkeamaton uudistusprosessi on
alkanut jo vuonna 1970 ja jatkunut näihin päiviin saakka 104 . Tekijänoikeuslakien muutok-
set ovatkin olleet yhtenäisiä säädännäisen oikeuden tasolla. Toisaalta on huomattava, että
varsinaisia säädännäisen oikeuden muutoksia teoskynnyksen suhteen ei ole tapahtunut,
vaan pohjoismaiset teoskriteerit ovat olleet ennallaan vuoden 1960 lakien säätämisestä
lähtien. Edes EU-oikeudellinen omaperäisyyden vaatimus ei ole aiheuttanut lakeihin muu-
toksia 105 .
Pelkkää lain kirjainta tarkastelemalla ei teoskynnyksen osalta ole havaittavissa suuria
eroavuuksia maiden välillä. Lähtökohtana esimerkiksi Suomen TekijäL:n 1.1 §:n mukaan
on, että ”[s]illä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen
[…]”. Myös Ruotsin ja Norjan lainsäädännössä käytetään termiä ”luoda” (skapa). Tanskan
tekijänoikeuslaissa on vastaavassa kohdin ”frembringa”. Ljungman katsoo, että tanskalainen
tekijänoikeuslaki on tältä kohdin hieman varovaisempi 106 . Toinen eroavuus pohjoismaisissa
tekijänoikeuslaeissa on, että Suomen, Ruotsin ja Tanskan tekijänoikeuslakien 1 §
sisältää avoimemman teosmääritelmän kuin Norjan tekijänoikeuslaki. Norjassa on pyritty
seuraamaan tarkemmin Bernin konvention teosmääritelmää ja Norjan tekijänoikeuslaki
sisältääkin numeroidun listan teostyypeistä, jotka saavat tekijänoikeussuojaa. Myös tämä
102 Ks. pohjoismaisten tekijänoikeuslakien juurista Strömholm NIR 2011, s. 106-109.
103 Ks. esim. Karnell 1990, s. 245-253. Ks. myös HE 28/2004, s. 14.
104 Ks. tarkemmin uudistustyöstä erityisesti vuosilta 1970-1990 Koktvedgaard NIR 1991, s. 5-14. Ks. myös
Liedes NIR 2001, s. 110-118.
105 Karnell NIR 1998, s. 161.
106 Ljungman 1969, s. 182-183.
- 23 -