kulissien takana | salatuissa elämissä.30Susanna Fontell, asumisen ohjaaja, toimittanut Leena Laatta, työhyvinvointikoordinaattoriTyö, koirat ja hyvinvointiTyöelämäni alkoi vuonna -88 silloisessa Kuusaan keskuslaitoksessa,nykyisessä <strong>Carea</strong>n Sospassa ja sillä tielläolen edelleen. Nykyinen työpisteeni on psykososiaalisenkuntoutuksen puolella asumisyksikkö Toivolassa. Sainensimmäisen koirani kultaisennoutajan vuonna -89,joten nämä kaksi elämääni paljon vaikuttanutta tekijääovat kulkeneet matkassa lähes yhtä kauan.Koirasta olin haaveillut pienestä tytöstä asti ja minunpiti vain odottaa, kun aika haaveen toteuttamiselle onsopiva. Pidän työstäni kovasti, mutta se on myös hyvinvaativaa ja herkkää. Työn vastapainoksi olen löytänytitselleni lähes täydellisen harrastuksen metsästyksestäsekä noutavien koirien kouluttamisesta metsästykseenja metsästyskokeisiin. Koirien kouluttaminen ja luontoirrottavat minut hienolla tavalla työstäni ja se on keinoomien voimavarojeni säilyttämiseen.Koiran kouluttaminen metsästys-/koekoiraksi tapahtuuaskel kerrallaan ja se aloitetaan melko heti pennuntultua taloon. Kehitystavoitteet asetetaan vuodeksieteenpäin ja tarvittaessa niitä muokataan sen mukaan,miten koiran osaaminen ja henkinen kehitys etenevät.Hyvä kouluttaja osaa ”lukea” koiraa ja löytää oikeatmenetelmät sen eteenpäin viemiseksi. Koiran kouluttamisessahyödynnetään koiran sisässä olevia viettejäja vaistoja. Toivottuja ominaisuuksia vahvistetaan jakäyttöä ajatellen tarpeettomia tai hankalaksi muodostuviahäivytetään koulutuksella.Tukea työhönTyöelämän tuki työntekijälle on hyvin monimuotoinen,esim. työnohjaukset, kehityskeskustelut ja henkilökuntakokoukset/palaveritjne. Tärkeimmäksi itselleni nostankuitenkin erilaiset koulutukset, jotka liittyvät työhöni.Niiden avulla voin vastata työelämän haasteisiin, muutoksiinja kehittyä ammatillisesti. Koiran kouluttamisessavaaditaan myös samalla tavalla ohjaajan kouluttautumista.Kuitenkaan mikään koulutus ei itsessään teekenestäkään taitavaa koiran ohjaajaa ja työntekijää,vaan koulutuksen anti pitäisi osata sisäistää ja siirtääkäytäntöön.Puhumme koiran koulutuksesta, mutta on muistettava,että koulutustilaisuuksissa kohderyhmä on lopulta kuitenkinkoirien ohjaajat. Viime vuosina olenkin alkanutpohtimaan enemmän sitä, millaisia valmiuksia ja apujatyöni minulle antaa harrastuspuolella. Koulutuksissakohtaan hyvin erilaisia ihmisiä sekä koiria. Palautteensaaminen ja vastaanottaminen omasta ja koiran toiminnastaovat monelle ihmisellä herkkä paikka, varsinkinjos parin toiminnassa näkyy virheitä ja haasteita. Koulutustilanteessapitäisi voida sanoa asiat rehellisesti muttarakentavasti ja kannustaen. Aika monelle ihmiselle koiraon perheenjäsen ja myös hyvin rakas, joten kouluttajanpalaute saatetaan ottaa henkilökohtaisena arvosteluna.Tästä johtuen koiran lukutaidon lisäksi ihmissuhdetaidot,viestintä, kärsivällisyys ja rakentavan palautteenantaminen ovat osa kouluttajan osaamista. Oleniloinen siitä, että työni meidän asiakkaiden parissa onkehittänyt minua juuri tällä osa-alueella ja siitä on apuaharrastuspuolen kouluttajana.Toistaan tukien, mutta silti erikseenMinulle työn ja harrastuksen pitäminen erillään toisistaanon hyvinvointini ja motivaationi kannalta tärkeää,vaikka toinen toistaan tukevatkin. Koiran kouluttamisessapitää olla johdonmukainen, reilu, määrätietoinenja kärsivällinen. Perusasiat pitäisi opettaa koiralle ensinerittäin hyvin, mm. hallittavuus/perustottelevaisuus.Kuvitteellisesti ajattelen asian ns. korttipakkatalona.Alle tulee vahvat perusteet, eli yhteistyö ja hallittavuus,jonka päälle alamme kasaamaan korteista toistaja kolmatta kerrosta. Perustuksen ollessa luja se tuleekantamaan katon valmistumiseen asti. Koiralta ei voivaatia mitään, mitä sille ei ole vielä opetettu, muttaminkä tiedät sen osaavan sen voit tai se pitää vaatia.
31Itse uskon koirien kanssa touhutessa laumakäyttäytymismalliinja toimintatapaan. Laumakäyttäytymisessäihmisen pitäisi saavuttaa omalla käytöksellään johtajanasema koiran silmissä.Kouluttamalla ja auttamalla muita koen tekevänitärkeää työtä noutajien parissa ja samalla voinkunnioittaa rodun alkuperäistä tarkoitusta noutavanakoirana.Tämä harrastusmuoto yhdistää koko perhettäni ja tätävoisi kutsua jollain tasolla myös elämätavaksi. Kilpailujaopintomatkat ulkomaille kuten Unkariin, Itävaltaan,Ruotsiin, Tanskaan ja noutajien synnyinmaahan Englantiinovat mahdollistaneet tutustumisen syvällisemminkyseisten maiden kulttuuriin, paikkoihin ja ihmisiin.Koirilla on siis ihmeellinen ihmisiä yhdistävä vaikutus,vaikka puhuisimme eri kieltä. Ilman ainutlaatuista jajoustavaa työyhteisöä en voisi toteuttaa harrastustaninäin täysipainoisesti ja tuntea sitä onnekkuudentunnetta, minkä tämä minulle antaa.Muutamia kertoja olen käynyt pitämässä alustuksiakultaisten noutajien rotujärjestön kehittämispäivilläaiheesta yhteiskunta ja vapaaehtoistyö. Siellä on tullutselvästi esille postmodernin kulttuurin tuomat haasteetja vaikutukset siihen, miten vapaaehtoistyö säilyttäisiarvonsa muuttuvassa yhteiskunnassa.Tästä kaikesta saan oppia itselleni omien koirien kouluttamiseenja pystyn kehittymään itse ohjaajana. Toistenihmisten ja koirien kehittyminen ja onnistuminen tuomielihyvän tunteen ja jaettu ilo tuntuu paremmalle.On tärkeää saada kuulua johonkin ja minulle se tunnetulee juuri tämän harrastuksen kautta. Pettymyksiin saatottua ja niitä joutuu nielemään usein, mutta niistä saamyös voimaa yrittää eteenpäin.Onnistumisen tunne on suurin silloin, kun pääsennäkemään koiran oppimisen koetilanteessa. Koirankanssa kilpaillessa voin puntaroida rehellisestiolemmeko päässeet tavoitteisiin tai mitä pitäisi vielätehdä tavoitteiden saavuttamiseksi. Usein virheet teenminä, eikä koira. Peilille on siis suuri tarve, koska sitäkatsomalla näen missä vika. •