TÄTÄ MIELTÄPitääkö paistetun varpusenlentää työnantajan suuhun?MINULLA ON ILO TÄYTTÄÄ tänä vuonna50 vuotta. Aion ottaa juhlavuodestanikaiken lystin irti silläkin uhalla, että ensimmäisenikääni kohdistuvan epäilyn kuulin joneljä vuotta sitten. Sen esitti ikäiseni mieskollega,kun olin sanoutunut irti vakituisestatyöstäni ilman tietoa uudesta. Kaikessasuoruudessaan kysymys kuului:”Ei millään pahalla, Teija, mutta oletko ottanuthuomioon, ettet ole enää aivan nuori?”Yhtä suoraan vastasin: ”Kyllä, juuri senminä olen ottanut huomioon.”Olin nimittäin laskenut, että minulla olieläkeikään miltei sama määrä vuosia kuinolin palvellut silloista työnantajaani.Tunsin pystyväni paljonenempään, mihin työniantoi mahdollisuuksia. Ajatus,että olisin jatkanut eläkeikäänsaakka silloisessa työssäni, ei tuntunuthyvältä eikä reilulta sen paremmin työnantajanikuin itseni kannalta.Enkä, toden totta, ollut enää aivan nuori.Olin nainen ja työntekijä parhaassa vedossa,mutta työmarkkinoilla vanha raakki, jonkaolisi turha haaskata aikaansa työpaikkahakemustenlähettelyyn.”PITÄISIKÖHÄN HAKEA kesätoimittajanpaikkaa?” kysäisin puolisoltani viimevuoden lopulla Journalisti-lehden ilmoitussivujasilmäillessäni. Puolisoni minuun luomaakatsetta voisi kuvailla sanalla ”kiintoisa”.Mieheni tietää hyvin, etten aivan hevinvaihtaisi yrittäjän vapauttani palkkatyönankeuteen. Toisaalta hän kyllä arvaa, ettäihan piruuttani voisin kesätyöpaikkaa hakeakin,tuottaisihan omista ansioista kertominenainakin hetkellistä hupia: lähes 30vuoden työkokemus (kolme päivälehteäja Yle sekä freelancer-työskentelyä lukuisilletoimeksiantajille), kyky sopeutua mitäerilaisimpiin työtapoihin (vrt. edellinensekä 30 vuodessa tapahtunut työelämänmuutos), kyky itsenäiseen työskentelyyn(yli neljä vuotta yrittäjänä), laaja osaaminen(<strong>lehti</strong>juttuja laidasta laitaan sekä kouluttajan,konsultin ja henkilöstön kehittäjäntehtäviä), kurinalaisuus ja periksiantamattomuus(muutoin ei yrittäjänä pärjää). Korkeakoulututkintoaja monipuolista täydennyskoulutustaunohtamatta.Piruuttaan hakemista se kuitenkin olisi.Olisipa ansioluettelo millainen tahansa,edes työpaikkahaastatteluun ei kutsuttaisi.Me viisikymppisethän olemme rumia taihaisemme niin pahalle, ettei meitä voi pal-”Mutta se ikä,ai, ai sentään.”Marja Seppäläkata töihin. Näin siitä huolimatta, että rekrytoinnistapäättävät ikäisemme setämiehetovat omasta mielestään parhaassa iässäja suorastaan korvaamattomia omassa organisaatiossaan.POIKKEUKSET OVAT harvinaisia. Viimesyksynä pienen yrityksen toimitusjohtajakertoi rekrytointikokemuksistaan.”Ketkään eivät ole parempia työntekijöitäkuin viisikymppiset naiset”, hän todisti palkattuaanreilun puolen vuoden aikana kaksiviisikymppistä naista. ”Ne kumpikin tekevättöitä ainakin kahden nuoren edestä.” Johtajakertoi joutuvansa lähikuukausina rekrytoimaanvielä yhden uudentyöntekijän ja ilmoitti mitä todennäköisimminpalkkaavansaviisikymppisen naisen, jossellainen vain sattuu paikkaahakemaan.Kuvaamani kaltaisiin rekrytoijiin ei oletörmännyt tuttavani, jonka yrityksiä löytääosaamistaan vastaavaa työtä minulla onollut tilaisuus seurata. Kaiken pitäisi ollakunnossa: on ylempi korkeakoulututkinto,pitkä ja monipuolinen kokemus haasteellisistatehtävistä, kansainvälistä kokemustaeli kielitaitoa, jopa matkustushalukkuutta.Eli juuri sellainen namipala, joita juhlapuheissaankaikki työnantajat kertovat etsivänsä.Mutta se ikä, ai, ai sentään.”Muuten olet hyvä, mutta me palkkaammekolmeviitosen, emme viisikolmosta”,yksi rekrytoija sanoi aivan suoraan, arvioltaviisikolmonen itsekin. Eikä ymmärtänyt,että tällaisen sammakon päästettyään kannattaisivetää paperipussi päähän.TYÖMINISTERIÖN TILASTON mukaanSuomen työvoimatoimistoissa oli viimevuoden lopussa 219 000 työtöntä työnhakijaa,joista yli 50-vuotiaita oli 86 000 eli yli39 prosenttia. Kokenutta, osaavaa porukkaa,uskon minä, mutta työhön tätä joukkoaei kukaan haluaisi ottaa.Arvoisat työnantajat: Mitä te vielä odotatte?Että paistettu varpunen lentää suuhunne?teija.horppu@thor-viestinta.fiTeija Horppuon lahtelainenviestintäyrittäjä,toimittaja,kouluttaja jatyönohjaaja.14<strong>Kemia</strong>-Kemi Vol. 35 (2008) 2
www.laboline.Laboratorioalanmerkkituotteet■ Autoklaavit ja elatusainekeittimet■ Paloturva- ja kemikaalikaapit■ Laboratorio- ja syväjääpakastimet■ Jääkaapit, veri- ja seerumipankit■ Mikrobiologiset suojakaapitBiobio-seuran vuosisymposiumjärjestetään aiheellaTOWARDS A BETTERBRAIN USAGE27. maaliskuuta 2008 klo 13.00–15.30Luentosali 2, Biomedicum Helsinki,Haartmaninkatu 8, 00290 HelsinkiALUSTAVA OHJELMA:• Riitta Hari, prof. (Kylmälaboratorio/Aivotutkimusyksikkö,Teknillinen korkeakoulu)What is the brain doing when it is “idling”?• Kiti Müller, prof. (Aivot ja työ -tutkimuskeskus,Työterveyslaitos)Stress, learning and well-being at the work place:Insights from brain researchTarjoilua. Tilaisuus on kaikille avoin.Tervetuloa!Seuran VUOSIKOKOUS pidetään samassa tilassaheti symposiumin jälkeen. Kaikki jäsenet ovatlämpimästi tervetulleita osallistumaan! Kokouksenasialista on postitettu jäsenille maaliskuun alussa.Lisätietoja symposiumista ja kokouksesta saa seuransihteeriltä: katri.niemi@helsinki.fi■ Isolaattorit, anaerobi- ja hanskakaapit■ CO 2-inkubaattorit ja kasvatuskaapit■ Inkubaattorit ja hauteet■ Ravistelevat inkubaattorit■ Laboratorio- ja tuotantouunit■ Laboratorio- ja puhdastilalämpökaapit■ Sentrifuugit ja lingot■ Ravistelijat ja sekoittajat■ Homogenisaattorit ja seularavistelijat■ Laboratoriovaa’at ja vaakakaapit■ Refrakto-, polari- ja osmometritLabo LineLabo Line Oy, Karjalankatu 2, 00520 Helsinkip. (09) 877 0080, info@laboline.