Kemiran Terveyttä Kauneutta Rikos Kemiran Terveyttä ... - Kemia-lehti

globaalistikin loppujen lopuksi pieni. Pienessäpiirissä liiketoiminnan kehittäjät ja sijoittajattuntevat toisensa hyvin.”Siihen piiriin täytyy päästä mukaan, jasiksi pitää olla aktiivinen. Suomesta kukaanei tule hakemaan, vaan itse on hakeuduttava.”Myös suhdetoiminnan pelisäännöt onosattava ja vastapuolen odotukset ymmärrettävä.”Käytännössä tämä tarkoittaa usein pitkäkestoisianeuvotteluja.””Olematon tukkaninousee pystyyn”Lääkkeen kehittäminen maksaa. Alkuvaiheessakustannukset ovat Veromaan mukaankuitenkin maltilliset, ja siksi Suomessakinkannattaa kehittää uusia lääkeaihioita. Joslääke onnistuu, se tuo hyvän tuoton sijoitetullepääomalle.Veromaa toivottaakin uudet yrittäjät tervetulleiksialalle, joka on meillä jäänyt jälkijunaan.”Helsingin pörssissä Biotie on kummajainen,mutta ei tarvitse mennä kuin Ruotsiinja Tanskaan, niin lääkkeen alkuvaiheen kehitysyhtiöitäon jo paljon enemmän.”Toimitusjohtaja vertaa Suomea Tanskaan.”Kymmenen vuotta sitten olimme bioyritystoiminnassasuunnilleen samassa tilanteessa,mutta tällä hetkellä Tanskassa rahoitusmarkkinattoimivat merkittävän hyvin. Siellä onmenestyviä yrityksiä, ja nyt myös Norja alkaakiriä Suomen ohi.”Veromaa arvostaa valtiovallan toimia jarakenteita, joilla bioalaa on maassamme viimevuosina tuettu. Ilman yrittäjiä tukiverkostotovat kuitenkin turhia.”Meillä ei kannusteta yrittäjyyteen. Ongelmaon tietysti sama muillakin tutkimuksenja teollisuuden aloilla.”Nuorten tohtoreiden osaamisesta on odotettuuusia yritysaihioita ja niiden myötäbisnestä. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut.Onko tohtorinkoulutus muuttunut liianhelpoksi ja nopeaksi putkeksi, jonka aikanaei synny intohimoa tutkimukseen ja omaanyrittämiseen?”Ei kai se liian helppoa ole, mutta kyllätohtoriksi kouluttautumiseen on tullut tiettyävirkamiesmäisyyttä”, Veromaa vastaa.”Palavat tutkijat, jotka oikeasti ovat innoissaanaiheestaan, ovat nykyisin selvästi vähemmistö.”Kun Veromaa pari–kolmekymmentä vuottasitten ”itsekin puuhasteli näiden asioidenparissa”, jokseenkin jokaisella alalle hakeutuvallaoli vahva henkilökohtainen palo tehdänimenomaan tutkimusta eikä tutkintoa.”Ne ovat siis kaksi eri asiaa.”Veromaa on viime aikoina tutustunut Intiaanja Kiinaan, joissa ”yrittämisen halu jatekemisen meininki ovat huikeita”.”Kun vertaan näiden maiden tekemisiäSuomeen, niin kyllä olematon tukkani nouseepystyyn”, hän huokaa. ”Siellä mennäänBiotien tieNykyinen Biotie Therapiessyntyi vuonna2002, kun Biotie,Contral Pharma jaCarbion fuusioitiin.Kolmikosta erityisestiBiotie oli aikoinaanlehdistön hampaissa,sillä sen lääkekehitysei kyennyt lunastamaanlupauksiaan Tekesinhuomattavasta tuotekehitysrahastahuolimatta.Kun kahdella muullakin oli taloudellisiavaikeuksia, vain kunkin ydin puristettiinyhteen uudeksi yritykseksi, joka alkoi etsiäkaupallisia yhteistyökumppaneita.Nyt yhtiön tulevaisuus näyttää toimitusjohtajaTimo Veromaan mukaan valoisalta.”Kaikissa hankkeissamme on tarvittavatpartnerit ja rahoitus kunnossa, jotenpystymme keskittymään varsinaiseen työhömme.”Biotie Therapiesilla on tätä nykyä kolmetukijalkaa, riippuvuussairaudet, tulehdussairaudetja tromboosi, jotka kaikki ovatperintöä edeltäjäyrityksistä.Lääkeaihioista pisimmälle on edennytnalmefeeni, jolle yhtiö kehittää uutta käyttöäalkoholiriippuvuuden katkaisijana.Menossa on kliinisen tutkimuksen kolmasvaihe, jossa kumppanina on tanskalainenLundbeck. Apteekkien hyllyltä nalmefeeniavoi Veromaan arvion mukaan saadanyt meistä ohi sekä vasemmalta että oikealta.”Idässä kansalaiset haluavat todella tehdätöitä ja menestyä.”He myös tiedostavat, että yritystoiminnassaja tutkimuksessa ei voi työskennelläkahdeksasta neljään ja mennä sitten kotiinlepäämään ja viettämään pitkää viikonloppua.””Bioala mullistaayhteiskunnan”Vaikka Suomessa tutkimusrahaa on ollut tarjolla,sitä on kuitenkin vähän verrattuna suuriinteollisuusmaihin.”Tässä lienevät taustalla julkisten toimijoiden2000-luvun alussa tekemät kentieshuonot investoinnit, joita on sittemmin mediassapaisuteltu. Asia on saatu jopa vaikuttamaansiltä, että tämäntyyppinen toimintaon päätöntä, eikä alaan kannata sijoittaa.”Kun muualla bioalaan satsataan entistäenemmän, meillä julkiset rahoittajat aikovatjopa vähentää rahoitusta, vaikka pitäisi tehdäjuuri päinvastoin.”Suomen tutkimusjulkaisujen taso, määräBiotie Therapiesmuutaman vuoden kuluttua.Kahden tulehduslääkeprojektin kohdemolekyylinäon tulehdusreseptori VAP-1, jokaon löydetty ja patentoitu professori SirpaJalkasen tutkimusryhmässä. Valmiista lääkkeestäodotetaan apua muun muassa nivelreumapotilaille.VAP-1-ohjelmassa Biotielläon optiosopimus Rochen kanssa.Tromboosi- eli veritulppalääkkeiden kaksihanketta ovat kliinistä tutkimusta edeltävässävaiheessa. ”Varsinkin verihiutaleidenkollageenireseptoreita salpaavan molekyylintutkiminen edistyy lupaavasti. Tekeskinsitoutui vuoden alussa rahoittamaan sitä 1,7miljoonalla eurolla.”Suuren osan toiminnoistaan 37 henkeätyöllistävä yritys on ulkoistanut, mutta bioanalytiikanmenetelmäkehityksen esimerkiksiveri- ja kudosnäytteiden lääkeainepitoisuusmäärityksiävarten yhtiö on halunnutpitää.”Biotie tekee ne itse, koska ne ovat strategisestiäärimmäisen keskeisiä.”ja jopa alan palkintojen määrä on kovallakansainvälisellä tasolla. Luonnollinen jatkeolisi luoda mahdollisuudet yritystoimintaan.Akateemiset julkaisut kun eivät riitä, vaanniiden havainnot ja keksinnöt pitää jalostaatuotteiksi ja palveluiksi. Siihen tarvitaan alkuvaiheessajulkista panostusta.”Kun kerran Suomessa tehdään korkeatasoisiatieteellisiä havaintoja ja patentoidaankinniitä, ne pitää voida myös hyödyntää kotimaassa,Veromaa korostaa. Jossain ne hyödynnetäänjoka tapauksessa.”Suomen lintukodossa monesti unohtuu,millä huikealla vauhdilla tiedettä ja yritystoimintaaviedään eteenpäin muissa maissa.Suomi ei saisi hypätä kelkasta pois.”Kelkassa on pysyttävä siksikin, että ala ontulevaisuuden tärkeimpiä.”Tulevina vuosikymmeninä bioteknologiamullistaa varmuudella yhteiskunnan sekäterveydenhuolto-, ympäristö- että elintarvikealalla.Tässä kehityksessä meidän on pakkoolla mukana.”Kirjoittaja on kemian diplomi-insinööri jatiedetoimittaja Yleisradiossa.sisko.loikkanen@yle.fiKemia-Kemi Vol. 35 (2008) 2 39