Tietokone 13/2007

More documents

Recommendations

Info

Patentit eivät vain yksinkertaisesti toimi ohjelmistopuolella”, Teräs arvioi. ”Käynnissä on kylmä sota. Jos Microsoft oikeasti löytäisi jotain ja veisi oikeuteen, IBM voisi näppärästi marssittaa oman patenttisalkkunsa esiin ja pistää Microsoftin vaikeuksiin”, Pikkarainen sanoo. Kuka neuvoo eksyvää? Jos jotain menee open sourcen puolella pieleen, ei ole ketään, kenen puoleen voi kääntyä. Kukaan ei ole vastuussa siitä, mitä ohjelmalle tapahtuu, Haakana lukee paperistaan seuraavaksi väitteeksi. ”Väärin. Jos kyseessä ovat jonkin firman kriittiset palvelimet, niissä todennäköisesti käytetään Red Hatia tai Susea, ja niiltä saa apua niin nopealla vasteajalla kuin lompakko taipuu. Tai jos käytössä on Mysql, sieltä saa kaupallista tukea. Ellei tarvitse sitä, on foorumeita ja voi ottaa suoraan kehittäjiin yhteyttä kehittäjien postituslistojen tai bugitrackereiden tai ircin kautta”, Pikkarainen luettelee. ”Raha ratkaisee, taattua tukea voi ostaa rahalla. Kevyempään tarpeeseen saa hyvää tukea foorumeilta ilman rahaa”, Teräskin muistuttaa. Onko avoin ympäristö sitten liian hajanainen? Neuvotaan, että etsi foorumeilta tai ircistä oikea asiantuntija. ”Mistä sitä sitten tietää, kuka siellä neuvoo?”, Haakana kysyy. ”Hajanaisuus on ollut ongelma. Nyt käytännössä kaikki isoimmat tietokonevalmistajat kuten IBM, HP ja Fujitsu tarjoavat tukipalveluja myös avoimen lähdekoodin ratkaisuihin, mutta ne ovat kuitenkin isoja ja raskaista eivätkä välttämättä sovellu pienempiin tarpeisiin. Niissä taas kysyjien ja tarjoajien toistensa löytämisessä on ollut puutteita. Tätä korjaa paljon Suomen open source -keskus COSS. Siellä on yrityshakemisto, ja sinne voi soittaa ja kysyä, keneltä tukea saisi”, Teräs kertoo. Open source -lisenssien osuudet Muut 22,6% BSD 5,8% LGPL 6,6% GPL 65% avoimen lähdekodin ohjelmia luetteloivan Freshmeat.net-palvelun tietojen mukaan GpL-lisensointimuoto on selvästi yleisin käytössä oleva lisenssimuoto. LGpL on GpL:n väljempi muoto. ”Tukipalvelut ovat kehittyneet sitä mukaa kun on tullut asiakkaita, jotka ovat olleet halukkaita maksamaan palvelusta. Se on liiketoimintaa. Tukipalvelujen on kuitenkin oltava hyviä, sillä kun koodi on avointa, joku toinen firma, joka ei itse kehitä sitä, voi ryhtyä tarjoamaan kilpailevia tukipalveluita, ja jos se tekee sen paremmin kuin ohjelmiston kehittäjä, asiakkaat voivat äänestää lompakollaan”, Teräs muistuttaa. Avoimen lähdekoodin puolella kehitysehdotuksia on helppo viedä eteenpäin. ”Vaikkapa Gnomen bugitrackeriin voi jättää kehitysehdotuksen ja sitten seurustella suoraan kehittäjien kanssa. Jos muutos on pieni, se voi tulla jo seuraavaan versiosukupolveen”, Pikkarainen huomauttaa. mikä elää, mikä kuolee? Entäpä yleinen väite siitä, että open source -ohjelmien jatkokehityksestä ei ole takeita. Projekteja syntyy ja kuolee, miten voi tietää, että softa on toimintakunnossa viiden vuoden kuluttua? Pikkarainen kehottaa tutustumaan projektien kotisivuihin. ”Jos kyseinen projekti on kymmenen vuotta vanha ja sillä on 150 aktiivista kehittäjää ja valtavasti käyttäjiä ympäri maailman, kyllä se hengissä pysyy. Tai jos projekti on versiossa 0.1, ilmestynyt kaksi viikkoa sitten ja tekijä on 15-vuotias… sitten ehkä ei. Merkittävät projektit pysyvät. Jos firma välttämät- tä tarvitsee tuotetta, se pystyy palkkaamaan jonkun koodaustaitoisen ylläpitämään softaa.” ”Ei ole sen enempää takeita suljetullakaan puolella. Jatkuvuutta joutuu arvioimaan esimerkiksi ohjelmaa kehittävän firman koon mukaan”, Teräskin sanoo. ”Ongelma onkin, millä argumenteilla arvioida open source -softan pysyvyyttä”, Haakana aprikoi. ”Kriteerit ovat erilaisia. Jos softan takana on yritys tai yhteisö, kriteerit ovat erilaisia. Sitten voi katsoa, seisooko joku yritys softan takana. Avoimella puolella kehitystä voi luvata toisin kuin suljetulla puolella”, Teräs vastaa. ”Vaikka surffaisi jonkin kaupallisen softafirman sivuilla, ei sivujen luotettavuuden perusteella voi sanoa, onko softa hengissä kolmen vuoden kuluttua”, Pikkarainen huomauttaa. Kriittiset ympäristöt testaavat Kun kuka tahansa voi kirjoittaa open source -softaa, voiko niiden laatuun luottaa ja käyttää niitä kriittisissä ympäristöissä? ”Vaikka kaikki pääsevätkin kirjoittamaan koodia, ei se koodi läpi ihan sukkana mene. Aika moni tutkailee sitä koodia ensin, ja se palautuu bumerangina parannettavaksi vielä moneen otteeseen. Sitä vielä testataankin”, Pikkarainen korjaa. Teräksen mukaan laaduntarkkailu ei toimi kauhean hyvin kummallakaan puolella. ”Poskettoman paljon tarjotaan oikeasti huonoa softaa.” Hän hakee perimmäistä syytä laiskaan laaduntarkkailuun siitä, että bugien metsästys ja laadun parantaminen on tylsää puuhaa, ja jos se tehdään palkallisena työnä, se maksaa. ”Vapaaehtoisista on jännittävämpää kehittää uusia ominaisuuksia kuin hioa olemassa olevia. Kaupallisella puolella taas markkinointiosasto halu- o p e n s o u r c e ■ ■ ■ aa markkinoida tuotetta uusilla ominaisuuksilla, jotka eivät välttämättä ole valmiitakaan.” monopolit toisivat yhtenäisyyttä Open source -ohjelmat ovat vaikeakäyttöisiä, väitetään. Vastaan voi tulla millaisia käyttöliittymiä ja työpöytäympäristöjä tahansa. ”Mikseivät asiat voisi toimia aina samalla tavalla”, Haakana kysyy. ”Osasyy on se, että on tehty innovaatioita, tehty asioita eri tavalla ja nähty, mikä toimii ja mikä ei. On hajanaisuutta, mutta siihen on myös historiallisia syitä. Yhtenäistäminen ei ole onnistunut, kun sitä kontrolloimassa ei ole ollut yksi yritys”, Teräs sanoo. Hänen mukaansa hyvän käytettävyyden aikaan saamiseen tarvitaan yksi suunnittelija tai pieni ryhmä, joka ajaa tiettyä visiota. ”Jos kolmekymmentä yrittää saada sitä itsensä kannalta paremmin käytettäväksi, se johtaa sekametelisoppaan.” Haakanaa arveluttaa, mistä ilmaiseksi softaa kehittävät nörtit elävät. ”Osa käy normaalisti päivätöissä, kaupan kassalla tai ohjelmistofirmassa. Jotkut rikastuivat dotcomin aikaan”, Pikkarainen tietää. ”Kriittisten ja paljon käytettyjen ohjelmien aikana ollaan siirtymässä siihen, että kehittäjät ovat normaalisti palkattuja, kuten Linuxin ytimen kehittäjät. He saavat rahansa esimerkiksi IBM:ltä tai Novellilta, jotka taas hyötyvät ytimen parantumisesta omissa tuotteissaan ja tekevät niillä rahaa”, Teräs kertoo. TK U Kuuntele koko keskustelu. www.tietokone.fi/paneeli marraskuu <strong>2007</strong> TieToKone 49
johanna korhonen Johanna Korhonen on Journalistilehdenpäätoimittaja ja kirkkolaulaja. ” Näytöstä pyyhin pölyt hihaan, koska minulla ei ole aavistustakaan, missä näytönpuhdistuspyyhkeet nyt ovat. ” 50 TiEToKonE marraskuu <strong>2007</strong> Tunnustan syntini Olen päättänyt tunnustaa kaikki tietotekniset syntini tässä julkisessa tilassa. Syntejä riittää. Kakistan kerralla ulos kaikki, tai ainakin suurimmat. Varmuuskopioinnin laiminlyönti. En lähes koskaan muista, viitsi tai välitä ottaa varmuuskopioita mistään. Työpaikalla järjestelmä puuhaa jotain kopioita itsenäisesti ainakin joskus, mutta kotona koko asia on täysin hunningolla. Otan riskejä ilmeisesti saadakseni jännitystä elämääni. Olen kyllä saanut rangaistuksiakin: Useammin kuin kerran olen seissyt koneen kanssa huoltoliikkeen tiskin ääressä selostamassa, että kovalevystä kuuluu outoa ääntä – onkohan se nyt hajoamassa, ja tehkää nyt kaikki mahdollinen sen pelastamiseksi, kun monesta tärkeästä asiasta ei ole minkäänlaista varmuuskopiota. Toistaiseksi pelastajat ovat aina onnistuneet, ja synninteko jatkuu. Epäergonominen työasento. Fysioterapeuttien ponnistukset minunkin hyväkseni valuvat hukkaan, kun ison osan ajasta röhnötän koneen ääressä miten sattuu. Säädän tuolia, näppäimistön ja hiiren paikkaa ja näytön kallistusta jos satun muistamaan, ehkä kerran vuodessa. Muina aikoina ne ajelehtivat valitsemiinsa sijainteihin. Olen kymmeniä kertoja nähnyt ergonomien laatiman havainnekuvan, jossa nainen istuu koneen ääressä selkä suorassa, rentona ja ryhdikkäänä. Suhtaudun kuvaan ihaillen ja piittaamattomasti: tuo ei voi olla totta oikeasti. Epäsiisteys. Työpaikalla näppäimistöäni pyyhkii siivooja ainakin silloin tällöin. Kotona pöly ja leivänmurut pesiytyvät näppäinten alle kenenkään häiritsemättä. Kuka niitä jaksaisi huomata varsinkaan, jos näppäimistö päällisin puolin näyttää riittävän hygieeniseltä? Näytöstä pyyhin pölyt antistaattisen kosteuspyyhkeen sijasta hihaan, koska minulla ei ole aavistustakaan, missä muinoin ostamani näytönpuhdistuspyyhkeet nyt ovat. Sekasotkua ja lykkäyksiä Työpöydän epäjärjestys. Sekä kotona että töissä tietokoneen työpöydän kuvakkeita on rutosti, ja ne ovat vapaavalintaisessa järjestyksessä. Työtoverit niitä joskus kauhistelevat – miten kukaan löytää kymmenien kuvakkeiden seasta haluamansa? Vastaan, että juuri järjestämättömyys takaa kuvakkeiden löytymisen: selkäytimeni muistaa, missä ne ovat. Samalla tavalla pimeässä kodissa kulkeva ihminen löytää yölläkin vessan valokatkaisijan, vaikka ei näe, missä se on. Epälooginen tiedostojen nimeäminen. Vaikka asiakirjojen ja kuvien olisi kenties syytä olla jossain järjestyksessä koneellani, ne eivät ole. Syynä on syntisen välinpitämättömyyden lisäksi tapani nimetä tiedostoja epäloogisesti. Aivan liian usein tiedoston nimeksi tulee jokin aiheeseen liittyvä, ensimmäisenä mieleeni tuleva sana tai sanapari, vaikka tiedostot tietenkin pitäisi nimetä johdonmukaisesti. Rangaistukseni tästä synnistä saan kärsiä joka kerta, kun yritän etsiä koneelta jotain joko hakemistoista tai etsi-toiminnolla. Ohjelmapäivitysten lykkääminen. Yleensä en istu koneen ääressä odottamassa ohjelmapäivityksiä, vaan tekemässä jotain. Sen takia ohjelmapäivitykset ilmaantuvat aina epämiellyttävinä yllätyksinä. Kysymykseen ”haluatko asentaa uudet päivitykset nyt” vastaan siksi usein ”en”, jotta pääsen jatkamaan työskentelyä. Piina jatkuu, kunnes annan periksi. Sellaisia ohjelmia, jotka eivät itse aktiivisesti häiriköi päivitysvaatimuksineen, en keskimäärin päivitä ollenkaan. Epämääräistä tietoturvaa Salasanaturvallisuuden laiminlyönti. Ihmiset hei, kuka oikeasti muistaa kaikki kymmenet salasanansa eri paikkoihin ja vielä vaihtelee niitä kerran kuussa? No, muistakaa ja vaihtakaa te, minä en. Muistan ehkä kaksi tärkeintä salasanaani. Kaikki muut roikkuvat post-it-lapuilla näytön reunassa tai työhuoneen seinässä. Välillä lappuja putoilee lattialle ja tarttuu kengänpohjiin, jolloin niitä voi kulkea metreissä ja kilometreissä mitaten hyvinkin kauas. Uskon, että pelastuksena on tässä asiassa huono käsiala: lapun löytäjä ei välttämättä saa selvää löytämästään riimukirjoituksesta. Hutero suhtautuminen muuhun tietoturvaan. Oletan, että tietoturvani on automaattista. Keskeinen syntini on juuri tämä oletus. Useammin kuin kerran olen joutunut toteamaan, ettei se pidä paikkaansa: minun olisi itseni pitänyt ymmärtää aktivoida virusohjelma tai määritellä jotain roskapostisuodatuksia. En uskalla edes ajatella, kuinka suuri osa naapurustosta käyttää kotini langatonta verkkoa. Tässäpä ne pahimmat. Nyt onkin helpottunut olo. Syntilistan jälkeen seuraaviksi olisivat vuorossa katumus ja parannus, mutta niistä en kyllä ole ihan varma. TK
Page 1 and 2: vertailussa tuoreimmat tehomikrot w
Page 3 and 4: sisältö TieTokone marraskuu 2007
Page 5 and 6: lukijalta Tietokone, lukijalta, PL
Page 7 and 8: ajankohtaista ➤➤➤ Adobe Max 2
Page 9 and 10: markkinaseuranta kiM LeiDeniUS tall
Page 11 and 12: Leena paLotie menestyksiä Aapeli Y
Page 13 and 14: tulevaisuuden tietotekniikka KIM LE
Page 15 and 16: petteri järvinen Diplomi-insinöö
Page 17 and 18: ■ ■ ■ v e r t a i l u Keskusm
Page 19 and 20: ■ ■ ■ v e r t a i l u ■ mit
Page 21 and 22: ■ ■ ■ v e r t a i l u mysteer
Page 23 and 24: 0 halutuinta digilahjaa olli-Pekka
Page 25 and 26: petteri JÄrViNeN • piirros: petr
Page 27 and 28: oppivat niin sanotut bayesian-suoda
Page 29 and 30: ■ ■ ■ t e k n i i k k a TekST
Page 31 and 32: ■ ■ ■ t e k n i i k k a tiput
Page 33 and 34: osmo a. wiio Viestinnän emerituspr
Page 35: ■ ■ ■ i c t- p a n e e l i on
Page 39 and 40: Seurantaa ajatellen web-selailuun l
Page 41 and 42: MaiJa-Liisa ihanus • kuvaT: Mikko
Page 43 and 44: kään tule kuntoon, työ siirtyy v
Page 45 and 46: k y t kentöjä PerTTI hämäläIne
Page 47 and 48: Pertti Hämäläinen Verkkovoimaa v
Page 49 and 50: man isäntäkäyttöjärjestelmää
Page 51 and 52: SAMULi koTiLAinen • TeSTiT: TeRo
Page 53 and 54: nykypalvelimissa jäähdytysilmaa o
Page 55 and 56: Dell on tehnyt virransäästöstä
Page 57 and 58: v i h r e ä i t ■ ■ ■ sääs
Page 59 and 60: Panasonic on selkeä ensimmäisen s
Page 61 and 62: Pcmark Vantagen suurin uudistus on
Page 63 and 64: OlyMPUS µ 820 Sääsuojattu pikkuk
Page 65 and 66: vapaalla OLLI-PEKKA 82 TIETOKONE ma
Page 67 and 68: syöttää joko suoraan, vaikkapa
Page 69 and 70: Blogit.tietokone.fi Tero Lehto on T
Page 71 and 72: Ryhtiä tietoliikenneverkkoon eXTre
Page 73: Tehokäyttäjän kännykät ■ Teh

Tietokone 13/2007

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?