KASVUSTA VOIMAA -POHJOIS-KYMEN KASVU RY:N ... - Maaseutu.fi

Elimäki on yksi harvoista Kymenlaakson kunnista, joka on kunnallistanut yksityisiä palvelujaan.
Vuonna 2002 Elimäen ostopalvelujen osuus yksityisiltä palveluntuottajilta oli 14 prosenttia
toimintamenoista. Elimäen kunta tekee erilaista kuntayhteistyötä, muttei ole lähtenyt mukaan
perusterveydenhuollon seudulliseen suurterveyskeskushankkeeseen. Palvelusetelien käytön
suunnittelu ja kehittäminen on otettu yhdeksi osa-alueeksi Pohjois-Kymenlaakson kuntien
yhteisessä ikäihmisen palvelujen kehittämishankkeessa. (Kainlauri & Melkko 2005, 45−47.)
Pohjois-Kymen Kasvun kunnille tekemän kyselyn mukaan Elimäen kunta näkee, että melkein koko
tekninen sektori on mahdollista ulkoistaa tulevaisuudessa. Elimäen kunta ei kenties enää jatkossa
tuota itse katujen auraus- ja kunnossapitopalveluja, puistojen hoitoa ja kunnossapitotehtäviä,
puistometsien ja kunnan metsien hoitoa sekä kiinteistöjen kunnossapitoa. Maaseutusopimuksella
Elimäen kunta voisi jatkossa teettää ympäristön kehittämis- ja rakentamistöitä, teiden ja
infrastruktuurin korjausta sekä metsänhoitoa ja parannustöitä.
Iitti tekee seudullista yhteistyötä palvelujen järjestämisessä Kymenlaakson muiden kuntien sekä
Päijät-Hämeen kanssa. Iitti on Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin jäsen, joten
perusterveydenhuollossa sen ensisijainen yhteistyökumppani on Nastola. Sen sijaan muut pohjoiskymenlaaksolaiset
kunnat ovat sopineet ylimaakunnallisesta palvelujen tuottamisesta. Iitin kunnassa
on halua kehittää palveluyrittäjyyttä. Tällä hetkellä Iitti ostaa noin 30 prosenttia vanhusten
asumispalveluista paikallisilta ja lähikuntien palveluntuottajilta. Vanhuspuolella tarvetta olisi
kotihoidon palvelujen kehittämiselle ja kuljetuspalvelujen järjestämiselle. (Kainlauri & Melkko
2005, 29−31.) Iitin kunta pitää mahdollisena, että osa hoivapalveluista ja maaseudun
kulttuuriympäristön, uimarantojen, laiturien, venesatamien ja tiettyjen kiinteistöjen hoidosta
voitaisiin tulevaisuudessa teettää maaseutusopimuksella. Noin viiden vuoden kuluttua kunta ei
mahdollisesti tuota enää itse ruokahuoltoa, atk- ja siivouspalveluja, vesihuoltoa, lasten
iltapäiväkerhotoimintaa, palkanlaskentaa, kirjanpitoa ja terveyskeskuksen päivystys-, laboratorio- ja
röntgenpalveluja. Palvelusetelit Iitin kunnassa otettaneen käyttöön heti, kun palvelun tuottajia on
tarjolla riittävästi.
Jaala järjesti vuonna 2002 kuntayhteistyönä kaikki vammaisten laitospalvelut, suojatyö- ja
kehitysvammatoiminnan sekä noin viidenneksen perusterveydenhuollon, päihdehuollon sekä lasten
ja nuorten palveluista. Vanhusten palvelutalotoiminnasta kymmenesosa toteutettiin
kuntayhteistyönä ja muiden ostopalvelujen osuus oli noin puolet vanhusten palvelutalotoiminnasta
sekä kolme neljäsosaa päihdehuollosta. Jaalassa toimii monialainen osuuskunta, joka voisi laajentaa
toimintaansa mm. vanhusten kotipalvelutoimintaan. Jaalassa olisi tarvetta mm.
omalääkäripalvelujen, lastenhoitopalvelujen tarjonnan ja kunnan järjestämien kuljetusten
kehittämiselle. (Emt., 32−33.) Maaseutusopimuksella olisi Jaalassa kenties mahdollista hoitaa
maaseudun kulttuuri- ja luonnonympäristöä sekä vesistöjen kunnostukseen liittyviä toimia. Nyt
esim. vesistön hoitoon liittyviä toimenpiteitä hoidetaan osin talkootöin ja projektiluontoisesti.
Maaseudun ympäristön hoito kaikkine osatekijöineen on Jaalassa nousemassa yhä tärkeämmäksi
kohteeksi, kun kyliä (ja koko kuntaa) kehitetään.
Seutuyhteistyö on olennainen osa tulevaisuuden terveydenhuoltoa myös Kouvolassa.
Palveluyrittäjyys on Kouvolassa lisääntynyt jatkuvasti lastensuojelu-, kehitysvamma- ja
mielenterveyspuolella. Suurin osa yksityisistä palveluntuottajista on ollut paikallisia. Yksityisiä
palveluntuottajia tarvittaisiin lisää kotipalveluihin sekä vanhusten ja vammaisten
kotisairaanhoitoon. Kouvolan haja-asutusalueiden palveluissa kehittämisen varaa on lisäksi
koulutuksessa, kunnallistekniikassa ja kuljetuksissa. Kouvolan kaupungin ostopalvelujen osuus oli
vuonna 2002 kunnilta ja kuntayhtymiltä 37 prosenttia sekä yksityisiltä ja kolmannen sektorin
palveluntuottajilta 18 prosenttia. (Kainlauri & Melkko 2005, 63.)
26