Markus Lindkvist - Helda
Markus Lindkvist - Helda
Markus Lindkvist - Helda
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
25<br />
Suomessa tutkija Anneli Summa on kuvannut varsin laajasti asuntopolitiikan<br />
toimintalinjoja. Summa kuvaa asuntopolitiikan suunnittelua useamman<br />
vaikuttajatahon diskurssina. Eri toimijoita ja suunnittelun diskurssia Summa<br />
(Summa 1989, 120-121) on jaotellut seuraavasti:<br />
-varsinainen asuntopoliittinen diskurssi, asuntoviranomaisten tuottamat tekstit,<br />
valtio puhuu kansalaisille<br />
- asuntopolitiikan itseymmärrystekstit, joissa asuntohallinto tai asianosaiset<br />
asiantuntijat perustelevat ylemmille viranomaisille ja muille vaikuttajatahoille<br />
näkemyksiään kuinka asuntopolitiikkaa tulisi hoitaa<br />
- tieteellisen kritiikin ääni eli ulkopuolinen taho, joka kertoo ”totuuden<br />
asuntopolitiikasta” ja siitä kuinka sitä tulisi hoitaa<br />
- kansalaiskritiikki ja kansalaisvaatimukset, käytetään tiedotusvälineitä tai<br />
järjestöjä mielipiteiden ja vaatimusten esille tuomisessa<br />
Summan mukaan 1980-luvun lopulla asuntopolitiikan keskusteluissa esille tuli<br />
vahvemmin tieteellinen kritiikki ja kansalaiskritiikki, jotka 1970-luvulta olivat<br />
olleet enemmän taka-alalla (Summa 1989, 121). Summa viittaa myös Matti<br />
Nivan tutkimuksiin Suomen ja Ruotsin sodan jälkeisestä asuntopolitiikasta. Niva<br />
(Niva 1986) on päätynyt siihen, että Suomessa asuntopolitiikka ei ole koskaan<br />
edes pyrkinyt kattavuuteen toisin kuin Ruotsissa. Suomalainen asuntopolitiikkaa<br />
on Nivan mukaan suosinut omistusasumista vuokra-asumisen kustannuksella.<br />
Summa ottaa päätelmiensä tueksi myös Hannu Ruonavaaran tutkimukset<br />
(Ruonavaara 1988, Summa 1990, 130), jotka kuvaavat suomalaisen<br />
asuntopolitiikan omalaatuisuutta seuraavilla kolmella asuntopolitiikkaa<br />
luonnehtivalla piirteellä:<br />
- Valtiointervention eli valtion väliintulon suhteellisen myöhäinen alkaminen<br />
asuntopolitiikassa vasta toisen maailmansodan jälkeen<br />
- Valtiointervention rajoittuneisuus ja komplementaarisuus yksityiselle<br />
asuntohuollolle