Markus Lindkvist - Helda

45
kunnilla oli mahdollisuus ottaa käyttöön korotettu kiinteistövero kaavoitetulle
rakentamattomalle tontille. (Fredriksson 2000, s. 3-16.)
Strategian mukaan rakentamisen vilkastuminen 1990-luvun jälkipuoliskolla on
sitonut työvoiman ja muut resurssit niin, että urakkahinnat ovat kallistuneet
huomattavasti. Samoin tonttivarannot ovat vähentyneet ja tonttien hinnat
nousseet. Nämä olosuhteet tekevät valtion rahoittaman kohtuuhintaisen
asuntotuotannon vaikeaksi toteuttaa. Yhteensä tarvittavien asuntojen
tuotantotarpeeksi oli arvioitu vuosille 2001-2005 noin 27 000 asuntoa vuodessa.
Selvityksessä ehdotetaan toimenpiteiksi asuntotuotannon lisäämiseen
seuraavaa:
1. Yhteistoiminta-asiakirja, jossa sovitaan valtion, pääkaupunkiseudun ja
kehyskuntien kesken toimenpiteistä asuntotuotannon edellytysten
parantamiseksi.
2. Kuntien tulisi käyttää rakentamiskehotuksia ja etuosto-oikeutta
tonttipulan helpottamiseksi.
3. Kiinteistöveroa nostetaan rakentamattomille kaavoitetuille tonteille
vuodesta 2001 kiinteistöverolain muutoksen jälkeen.
4. Valtio myy maataan kunnille siten, että siitä tulee puolet ARA-tuotantoon
ja loput vapaarahoitteiseen tuotantoon.
5. Valtio ja kunnat huolehtivat yhdessä, että lyhyellä ja pitkällä aikavälillä on
käynnistettävissä riittävästi uusia alueita asuntorakentamiseen.
6. Valtio käynnistää yhteistoimintaprosessin pääkaupunkiseudun
ulkopuolisten kasvukeskusten kanssa koskien niiden tontti- ja
kaavoituspolitiikkaa, valtion rahoittamaa asuntotuotantoa ja asunto- ja
rakennusmarkkinoiden hintavakautta.
7. Arava- ja korkotukilainoituksella rakennettavien asuntojen
vuositavoitteeksi asetetaan valtakunnallisesti 14 000 asuntoa, joista 50%
pääkaupunkiseudulle ja sen kehyskuntiin ja 25% muihin
kasvukeskuksiin.
8. Uuteen lainsäädäntöön lisätään valtion ja kuntien täytetakausjärjestelmä,
jonka tavoitteena on vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja ja
asumisoikeusasuntoja. Lisäksi laki vapaarahoitteisista